keskiviikko 25. tammikuuta 2012

..kun elämä on pitkä uneton yö, kirjoitan maailmaa kodiksi...

Nyt aion kirjoittaa ja repiä ajan muutamille lauseille. Monena päivänä on tehnyt mieli kirjoittaa jostakin. Kissanäyttelypäivästä, jossa esikoinen ja minä nautimme yhteisestä ajasta. Tytär ei muuten kertaakaan kysynyt että milloin lähdetään kotiin? Pienempikin pärjäsi isin kanssa mammalassa hyvin. Olimme erossa 9,5h. Meidän napanuora on sitten venytetty tosi pitkäksi. Tissimaitoa ei ollut tarjolla ja korvikkeesta kelpasi kaksi hörppyä. (Ei ole ennen maistanut.) Mutta ruoka oli maistunut ja unet. Hyvä me! :) Tekisi mieleni kirjoittaa sisustusjutuista ja muista, kissoista. Mutta nyt on vain ollut sellaisia päiviä ettei ole kerennyt, kirjoitus aihe on "mennyt" ohi, tai lähinnä tarve kirjoittaa siitä. Iltaisin olen ollut niin väsynyt etten ole jaksanut rimpuilla juttujen juurien kanssa. Tuntuu että muutaman sähköpostin kirjoittaminen käy työstä jos mikä! Pitää olla oma rauhaisa hetki että saa ajatukset kasatuksi yhteen viestiin. Niin ettei kirjoittaisi mitä tahansa.

Tiedättekö, siperiankissanpennuista, joita ei vielä ole todistettavasti missään, on jo ollut kyselyitä! Meillä pidetään peukaloja pystyssä ja yritetään lihottaa Bestistä hyvällä ruualla että pennut varmasti kasvaisivat isoiksi ja reippaiksi. Niin, ehkä joskus kuukauden päästä voi alkaa arvelemaan onko kissa tiineenä vai ei! Niin tai tietysti jos kiima yllättää, niin ennemmin. Mä ajoin viime viikolla kissojen kanssa rapiat 860 km! Että sellainen viikko! Rahaa on palanut muutama saturainen. Äh, mutta eihän näitä lasketa.  Vielähän tässä on rahaa hetken aikaa. Kitukuukaudet (hoitovapaa) alkavat vasta maaliskuussa.

Sain viime viikolla tilattua kiitoskortit ja tänään jo osan lähetettyä! Jes, olenpas ollut reipas. Näyttäisipä naamakin yhtä reippaalta kuin hetkellinen sisäinen hyvänolon tuulahdus. Mutta ei. Jotenkin hehku on olomuodoista kaukaisin. Päivät raavitaan kasaan rutiineilla ja illalla käydään väsyneinä - mutta tyytyväisinä (useimmiten) nukkumaan.

Nyt jo alkaa tuntumaan hyvältä nämä kirjoittamani sanat. Hetki luovuutta. Sanoja itselle. Kuuntelin viikko sitten pitkästä aikaa CMX:ää. Etsin ensin Johanna Kurkelan cd:tä, mutta kun sitä ei löytynyt, niin samapa se. Hyväähän se teki kuunnella Yrjänän suloisia sointuja. Siivekäs uppoaa minuun kaikista parhaiten. Se on omalla tavallaan tosi voimakas.

"merivirtojen juoksuun tai tuuleen
sen kirjoitukseen
lennä mieleni lennä
voit mennä
en pelkää ollenkaan"

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi ♥ luen sen kuitenkin ennen julkaisemista :)