perjantai 30. maaliskuuta 2012

Voihan tapetti!

Kuva: verkkokauppa.seinaruusu.fi (tapetti Eijffinger Pip 313015)

Löysin eilen illalla uusinta Avotakkaa selatessani ihanan tapetin! Tämä on kuin karamelli! Jos nyt vaan olisi paikka mitä tapetoida niin tilaisin oitis! ;) Voi olla että uutta kotia joutuu vähän sisustelemaan ajastaan omanlaisekseen! Löydettyäni tapettien ihanan maailman, en voisi kuvitellakaan ostavani tapettia jostain rautakaupan valikoimista. En, en todellakaan! Ja vain siitä syystä että kaikkea niin spesiaalia ja kivaa on tarjolla, sellaista jota ei ihan joka kodista tule vastaan! Tämän hetkisessä kodissani olohuoneessa lentelevät perhoset ja koppakuoriaiset kukkasten seassa. Kuulostaa varmasti kauhealle, mutta :) hyvä että kuvioita edes huomaa. Kuva puhukoon puolestaan. (Borås tapetti Linné - mallisto)


Makuuhuoneen seinällä on kukkia. Olen nämä tapettivalinnat tehnyt itsenäisenä sinkkunaisena. Joten siitä, saako tapeteissa olla kukkaisia, ei tarvinnut keskustella. (Photowall valokuvatapetti)


Ja koska olohuoneesta tuli niin "pliisu" väreiltään (vaaleaa ja harmaata seinissä) niin samaan tilaan aukeavaan ruokailutilaan piti laittaa tehostetta! (Borås tapetti Glamour mallisto)


Pidän siis kodinsisustuksessa tiettyyn rajaan asti vaaleudesta, lisättynä väriläiskillä! :) Ja toisaalta rakastan vanhoja kalusteita, ja toisaalta taas haluan ettei meillä ole liikaa tavaraa, mutta kotoista täytyy olla! Varsinainen sillisalaatti siis! ;)



tiistai 27. maaliskuuta 2012

Arjen juttuja! :)

Ekaluokkalaiseni kysyi tänään kouluun lähtiessään että pitäiskö mun ottaa pulkka mukaan? ( :D Ihanan lapsi vielä!) Johon totesin vain että no et tietenkään nyt ota kun on jo muutenkin kiire kävellä kouluun! Voi toista, pikkuista! <3 Tosi reippaasti on Iisa nyt kävellyt kouluun ja takaisin.

Eilinen blogeilu sai pikaisen lopun. Asunnon välittäjämme soitti mulle 13:20 että onnistuisiko asuntonäyttö klo 14? Kyllähän se oli pistettävä onnistumaan! Onneksi sunnuntaina oli myös ollut näyttö ja asunto ei ollut päässyt siivottomaan kuntoon. Mitä nyt tietysti "elämän jäljet" oli korjattava pikaisesti eli kuivat pyykit viikattava narulta kaappiin, lakaistava Iisan huoneen lattia jossa oli hiekkaa vaunuista, saunalla laitettava talous-ja wc paperit piiloon lauteiden alle, kissat saalistettava kylppäriin ja ruoat sinne, tiskikone täytettävä, matolta lelut koriin ja maton pikainen putsaaminen karvoista jne.. :) Onneksi Mimosa oli jo valmiiksi vaunuissa nukkumassa pihalla joten sain hommat hyvin tehtyä. Mukava juttu että tuli näyttö, nyt on hyvä fiilis asunnon myynnin suhteen. Edelleen rauha mielessäni. (Luojalle kiitos!)

Mimosa heräsi vähän ennen yhdeksää. Nukkui siis aika pitkään vaikka äiti ei enää vieressä tuntiin ole ollutkaan! :) Neljänviljanpuuro hedelmäsoseella höystettynä maistui hyvin aamiaiseksi ja nyt on leikkimisen vuoro. Aamupäivisin Mimosa jaksaa tosi hyvin istuksia matolla, tyhjentää lelukoria ja leikkiä leluilla! :) (Ja just nyt kerkeän kirjoittamaan blogia kun toinen on niin tyytyväisenä tuossa vieressä omine touhuineen!)

Eilen soitti lehtimyyjä ja sorruin tilaamaan Vauva lehden vuodeksi. Laskun sai laitettua kolmeen osaan.. Ja jotenkin eilen lipsahti muutenkin käsistä nämä tilailut sillä seuraavaksi suuntasin H&M:n nettikauppaan ja laitoin tilausta tulemaan. Itselleni parit varvassandaalit ja ballerinat sekä Iisalle kesävaatteita. Muille kesävaatteita taitaa ollakin. Ehkä itselleni käyn ostamassa jostain lyhythihaisia mammapaitoja mutta muuten mennään entisillä (nyt kun niitä oikeasti on!). Luulisin että Mimosallekin on kesäksi vaatteita ihan riittävästi. Täytynee vielä tsekata, etten ole väärissä luuloissa.

Ja sitten pitäis keksiä mitä tehdä tälle pitkäksi kasvaneelle tukalle joka näyttää joka päivä olevan samalla ponnarilla? Toisaalta tosi helppo mutta ah niin tylsä.. Häihin halusin pitkän tukan (ehdottomasti) mutta nyt kun ne on vietetty niin mietin pitäisikö leikata. Jos leikkaa niin jaksanko sitten alkaa laittamaan tätä, tupeeraamaan ja laittamaan muotovaahtoa sekä lakkaa? Mitenhän ne imeytyvät päänahasta vauvaankin? Tukassahan on nyt sellainen reilun 3kk tyvikasvu. Pitäiskö se nyt edes käydä värjäämässä vai antaa olla nyt vaan mahdollisimman luonnollisesti tämä loppuraskaus? Taidan antaa nyt olla vaan.. Ainakin hetken!

Nyt on lähdettävä kakkapyllyn pesuun!

sunnuntai 25. maaliskuuta 2012

Remppahommat valmiina, asunnonostajaa odotellessa!

Täytyy heti kirjoittaa mitä opin eilen. Sen, ettei missään nimessä kannata laittaa maalarinteippiä ikkunoihin jollei meinaa ryhtyä hommiin muutaman päivän sisään... Sain siis Iisan huoneen ikkunan pokat maalattua kahteen kertaan ja eilen illalla irroittelin sitten teippejä ikkunasta. Nämä kaksi viimeistä ikkunaa ei tuottaneet ongelmia mutta se, jonka olin teippaillut jo joskus pari viikkoa sitten tuotti suunnatonta tuskaa. Teippi oli päättänyt jumettua ikkunaan ihan lopullisesti. Kynnet repaleina raaputtelin sitä alkuun, sitten tärpätin kanssa ja lopulta tärpätin ja teräaseen. Kyllä suhraantui aikaa. Onneksi ne lopulta irtosivat mutta tein sen mokoman kanssa varmasti tunnin töitä. Sillä aikaa Juho yritti saada Mimosaa viihtymään joka päätti olla juuri sillä hetkellä äidin tyttö eikä kenenkään muun! Itkua siis piisasi.

No mutta joka tapauksessa nyt on mun osalta tämän asunnon remontit tehty! Eteinen laitettu mieleisekseni ja tuo viimeinen ikkuna viimein maalattu valkoiseksi. Tänään sitten pesin Iisan huoneen ikkunan ja laittelin huonekalut ja verhot paikoilleen. Siivottiinkin taas urakalla kun meillä oli iltapäivällä asuntoesittely. Rakas puolisoni totesi että olisi hyvä että asunto olisi aina myynnissä niin olisi aina niin siistiä!! :D No, ehkä siihen ajan kanssa kyllästyisi, mutta nyt on kyllä järjestys säilynyt varsin hyvin näiden asuntoesittelyiden välillä. Ennen puunaustuokion alkamista meinasi olla pinnakin kireänä kun miestä ei kuulunut kotiin kissanvientireissulta ja Mimosa oli valmista kauraa päiväunille ja olin ajatellut että lykkään vauvan vaunuihin ja Juho pääsee nukutusreissulle ja minä alan Iisan huoneen kimppuun. No, kun miestä ei kuulunut jouduin martyyrimäisesti pukemaan ulkovaatteet päälle ja lähteä lykkimään vaunuja. Kotiin tullessani Juhokin oli tullut takaisin (oli käynyt kaupasta hakemassa meille ruokaa) ja onnistuin kyllä osoittamaan että miestä on odotettu ja kovasti. Vauvakin heräsi. No, mies lähti toiselle vaunukierrokselle ja minä jäin sohvalle makaamaan miettien että aloitetaan tämä siivousoperaatio sitten riitelemällä mutta toisin kävi. Mies tuli vierelleni ja hymyili ja itkuksihan se sitten meni allekirjoittaneen osalta. Ihana mies! Ihan maailman paras, yhdessä me ollaan hyviä. Siinä sitten vähän aikaa lepäiltyämme aloimme touhuamaan ja saatiin koti kuntoon hyvissä ajoin. Pullakahvitkin juotiin vielä ennen asunnosta poistumistamme. Muutama katsoja oli käynyt asuntoamme katsomassa. Olin jo jotenkin varautunut ettei varmaan yhtään tule. Vielä on ihan levollinen fiilis asunnonmyynnin suhteen. Toivotaan parasta että menisi mahdollisimman pian kaupaksi.

Viikonlopun aloitimme siis käymällä pitkästä aikaa mammalassa. Juhon äidin luona siis. Oli tarkoitus käydä ihmettelemässä pientä vauvaakin matkalla, mutta jäi nyt toiseen kertaan. Mimosa oli sen verran räkäinen ja Juholla koski kurkkuun ja oli kipeä olo. Mennään sitten hyvillä mielin terveinä ettei tarvitse pelätä tartuttavansa vanhempia vastasyntyneestä puhumattakaan. Menomatkalla pysähdyttiin Mäkkäriin syömään ja se oli taas virhe. Mimosa nukkui tyytyväisesti sinne asti, mutta loppumatkan Mikkelistä Rantasalmelle neiti huusi, jollei nyt kurkku suorana niin ei kyllä paljon muutakaan. Noin viisi kilometriä ennen päätepysäkkiä uni sitten lopulta maistui. Kotiin palatessamme ajelimme yhtä kyytiä, jonka Mimmi nukkui. Jatkossa pysähdykset sitten ihan minimiin, muuten matkanteko on täyttä tuskaa niin lapselle kuin vanhemmille! Mammalassa onneksi oli kivaa olla, herkuteltiin vohveleilla ja karjalanpaistilla ja vähän ulkoiltiinkin.

*    *    *

Masumies potkiskelee just nyt kivasti! (Söin äsken jogurtin niin taisipa toinen siitä innostua!) :) Nyt mennään 22+2 raskausviikolla. Tosi nopeasti nämä viikot vierivät! Sain perhekerhosta mammakaverilta mukaani viime kerralla pussillisen mammavaatteita ja kerkesin niitä nyt sovittelemaankin. Tosi kivoja vaatteita tarttui kassista itselleni, sellaisia jotka menee sitten keväämmällä ja kesällä! :) Ihanaa! Viime raskaudessa mä olin niin tuskissani noiden mammavetimien kanssa kun en halunnut niitä juurikaan shoppailla ja yritin sitkutella muutamalla vaatteella, mutta täytyy sanoa että jotenkin nyt kyllä nauttii niin paljon enemmän tästä raskaudestakin kun on vaatteita mitkä sopii päälle! Uskomatonta nuukailua siis viime kerralla. :D Jännää olla kesäaikana raskaana. Edelliset raskaudet kun on jo synnytetty ennen kesää! :) Toivottavasti en ole ihan niin jättikokoinen kuin viime kerralla. Tosin jo nyt on 10 kg tullut painoa lisää ja vielähän tässä olisi viikkoja jäljellä. Huoooh!

torstai 22. maaliskuuta 2012

Sisäinen hamstraaja ilmoittautuu!

Tänään, ja jos nyt ihan suoraan sanon niin ihan just nyt, pitäis alkaa hiomaan ikkunanpokia. Homma on "vähän" jäänyt jalkoihin. Ei ole inspistä lennellyt vastaan... Kyse siis Iisan huoneen ikkunasta, jossa jo sisemmässä ikkunassa jo teippauksetkin olleet jo pari viikkoa paikallaan! Lisäksi maali on ostettu, samoin sudit ja kai sitä tärpättiäkin oli vähän vielä pullon pohjalla. Niin ja tietysti hiontapaperi vohkittuna isältäni. Että paas marssien vaan työtäs tekemään, nainen! Ihan kohta, siis oikeasti tänään mä sen aloitan. Ihan varmasti.

Tärpätistä tuli mieleen että sitä saisi to-su Tokmannin nettopäiviltä ( :D ) kaksi pulloa neljällä eurolla! Täytynee hakea. Siinä pisteessä sitä nyt sitten ollaan että huomaan kaluavani alelehtiset viimeistä sivua myöden. Eilen haettiin hammasharjat, käsienpesuaineet, pari purkkia lastenruokaa, miehelle bokserit (Levi's) ja pari lelua kun halvalla sai. Tuleeko lie pidemmän päälle halvemmaksi tuollainen hamstraus, mutta käyttötavaraahan toisaalta ovat joten toivotaan että kannatti. :) Tänään lähtisi tosiaan lisäksi nettopäiviltä Muumiastioita alennuksesta, sellaiset lasit siis jotka Iisa sai kummiltaan lahjaksi ja minä menin niistä toisen hajoittamaan... Haen ne kyllä, jotenkin ne soimaan omassatunnossa. Ja lisäksi muumilautanen - jonka Iisa sai kummiltaan ristiäispäivänä - on hajalla myös. Sen tiputti joko minä, Mimosa tai Nasu, en nyt muista kuka meistä. Mut täytyy hommata se kanssa aikanaan, kunhan tulee asiakasomistajapäivät S-Markettiin.

Mä en ole juurikaan aikaisemmin ostanut lahjoja ennenaikaisesti vaan juuri sitten tarpeeseen, pienessä paineessa, juuri juhlia ennen. Nyt on peräti 5 synttärilahjaa ostettuna! :) Iisalle heppakello, Mimosalle nukke, kummitytölle kesävaatteita, ystäväni lapselle palapeli ja sitten on vielä yksi zhuzhupets joka todennäköisesti menee tyttöjen pikkuserkulle jos synttärikutsu saapuu! Noissa viimeisimmissä lahjoissa on kyllä tullut säästettyä monia euroja kun olivat puolella hinnalla myynnissä. Ja nämä lahjat menevät seuraavan kahden kuukauden sisään! :D Tosi kiva juttu ettei tarvi stressata nyt noista ainakaan. :) Toukokuussa on kyllä myös toisen kummilapseni syntymäpäivät joten hänen lahjansa on vielä hankkimatta. Niin ja seuraavaksi pitää käydä ostamassa vauvalahja pikkupojalle <3 jos pääsisi pian vauvantuoksua nuuhkimaan!

*    *    *

Eilen meillä kävi ystäväni Hanna! Mietin jonkun aikaa, mitä tarjoaisin. En aikanaan niin jo moneen kertaan väännettyä mustikkapiirakkaa, enkä kuivakakkua. Lopulta huomasin kolme jo hieman nuhjaantuneen näköistä omenaa ja päätin tehdä niistä piirakan ohjeella jonka joskus olin vihkooni tallentanut, mutta en ollut koskaan sitä aikaisemmin tehnyt. Siitä tulikin todella hyvä! Ja vältyin ruokkimasta myös hukkaakin samalla ;) 

Helppo omenakuperkeikkakakku  
Vuokaan:
500 g omenoita
½ dl juoksevaa margariinia
3/4 dl fariinisokeria
1 dl manterirouhetta

Taikina:
2 ½ dl vehnäjauhoja
2 dl sokeria
1 tl leivinjauhetta
1 tl vanilliinisokeria
1 tl kanelia
2 kananmunaa
 1 ½ dl juoksevaa margariinia

Kuori ja kuutio omenat. Levitä margariini, fariinisokeri, mantelirouhe ja omenakuutiot kakkuvuoan (halk. 24 cm) pohjalle. Sekoita kuivat aineet keskenään. Lisää munat ja margariini sekoittaen. Levitä taikina omenapalojen päälle vuokaan. Paista 175 asteisessa uunin alimmalla tasolla 40 minuuttia. Kumoa kakku hieman jäähtyneenä. Tarjoa vaniljajäätelön tai -kastikkeen kanssa. 

Ohjeesta poiketen itse käytin mantelirouheen sijaan pussinpohjalle jääneet mantelilastut pois joita oli n. ½ dl. Lisäksi paistoin uunin keskimmäisellä tasolla ja hieman reilun 150 astetta. Meillä on niin ärhäkkä uuni että polttaa muuten mun leivokset. :) Me pistelimme omenakuperkeikkakakun Valion Vanilla - täyteläisen pehmeän vanilliinikastikkeen kera! Namskis! :)

*    *    *

Perhekerhosta tarttui tänään matkaan lapsen kuljetusrinkka sekä pussillinen mammavaatteita! :) Täytyy alkaa kohta sovittelemaan niitäkin! - Ai niin, sitten on se ikkunakin odottamassa!

tiistai 20. maaliskuuta 2012

Muisto menneestä talvesta ja työelämästä!

Muistelin tänään kaihoisasti kuinka vielä muutama viikko sitten kävelin vaunujen kanssa tuolla Haapaselällä (siis järvellä), auringon paistaessa ihanasti kasvoihin ja lumen kantaessa! Pakkastakin oli sopivasti. Varmasti tän talven paras vaunumuisto <3 Enää sinne jäälle ei ole asiaa. Lumi upottaa ja kastelee kaiken. Täytyy "luistella" näillä teillä. Katselen parasta aikaa tuonne järvelle meidän keittiöstä..

*    *    *

Mulle soitettiin tänään ja tarjottiin kouluterveydenhoitajan töitä! :) Lämmittipä mukavasti mieltä. Homman olisi voinut sopia hyvinkin mun tarpeiden mukaisesti miten olisin päässyt tulemaan, mutta kieltäydyin kuitenkin kunniasta! :) Ehkä tässä on nyt tälle hetkelle riittämiin töitä kun on tuo 9,5kk vauva, koululainen sekä masulainenkin vielä. Lisäksi kissa saa pennut parin viikon päästä ja ja... Juho käy töissä ja opiskelee siinä vielä ohella että ehkä tässä on riittävästi "stressitekijöitä" tälle perheelle. :) 

Toivon että mullekin vielä sitä unelmatyötä jossain vaiheessa löytyy. Tämän hetkinen työ ei sitä valitettavasti ole. Kaipaan itsenäistä terveydenhoitajan työtä omine haasteineen. Ei siinä, etteikö vastaanoton sairaanhoitajan työssä haastetta riittäisi kerrakseen, mutta se ei vaan tunnu omalta, siltä mitä palavasti haluisin tehdä. Mutta tosi hyvä näin just nyt. Saan nauttia kotonaolosta ja perhekeskeisestä olemisesta vailla suurempia syyllisyyden taakkoja.

Kun Iisa syntyi, olin vajaa vuosi sitten valmistunut terkkari-sairaanhoitajaksi. Kerkesin tekemään hetken töitä äitiysneuvolassa sekä terveyskeskuksen vuodeosastolla. Oli paineita siitä että pääsisi hyviin töihin, ei vain sinne, minne otettaisiin. Joten aloin miettimään töihinpaluuta melko pian Iisan syntymän jälkeen. Päätin että jos pääsen vauvateholle, niin lähden töihin Iisan ollessa 1v 1kk. Ja sinnehän minä sitten lopulta pääsin! Se oli yhden unelman täyttymys! Mutta toisaalta toisen unelman, kotiäitiyden, hyvästijättö sillä hetkellä. Olin vauvateholla lopulta täydet 2 vuotta töissä. Vieläkin kaipaan niitä aikoja! :) Mutta toisaalta totesin että vuorotyössäkäyminen 50 km päässä kotoa oli raskasta. Etenkin yövuorot, joita oli 3 tai 4 kpl kolmen viikon listassa, koin rankkoina. Ei siinä etteikö yöt olisi hyvin jaksanut työskennellä, mutta kotiin ajaminen työvuoron jälkeen oli usein painajaismaista.. Montakohan kertaa kerkesin torkahtamaan auton rattiin noiden kahden vuoden aikana? Suojelusenkeli oli onneksi matkassani <3

Aloin kaivata päivätöihin. Ja sitten isäni huomasi terveydenhoitajan paikan olevan avoinna Suomenniemen kunnassa. Hain paikkaa ja minut valittiin. Se oli myös lopulta ensimmäinen vakituinen työpaikkani. Siihen aikaan Savitaipaleen kunta järjesti Suomenniemen terveyspalvelut ja minunkin toimeni oli siis Savitaipaleen kunnalla. Tein äitiys- ja lastenneuvolan työt, kouluterveydenhoitajan työt, astma- ja diabetestyötä, kotisairaanhoitoa sekä aamuvastaanottoa jne. Tätä työtä sain tehdä reilun 1,5 vuotta. Vuonna 2009 Suomenniemi alkoi ostaa terveyspalvelut Mikkelin kaupungilta, ja minä siirryin palvelemaan vakituisena työntekijänä Suomenniemen ja Ristiinan kuntalaisia vastaanottopalvelujen + diabetestyön sairaanhoitajana. Tälläinen työura siis on tullut reilussa kahdeksassa vuodessa. Eiköhän sitä vielä kaikkea mielenkiintoista pääse tekemään työelämässä, vaikka nyt olisi muutaman vuoden hyvällä omallatunnolla kotona? 

*    *    *




maanantai 19. maaliskuuta 2012

Kutsumaton vieras teki maanantaista lepopäivän..

Yöllä lensi sitten yrjö! Yhteen kertaa onneksi jäi, mut kyllä se joka kerta on niin järkkyä touhua tuo oksentaminen. Onneksi tässä raskaudessa ei ole oksettanut kertaakaan itse raskauden takia.. Kahteen kertaa muuten on tullut oksennettua.. Pistää nyt vaan miettimään kummanko seurakunnan purtavissa oli jotain sanomista? No, saattoihan se olla jostain muustakin tullut. Miehellä myös oli vatsa sekaisin ja Mimmilläkin vatsa vähän löysällä. Ja Iisakin valitteli mahaansa. Toivottavasti tämä oli kuitenkin nyt tässä.

Meillä oli siis tänään varsinainen lepopäivä. Aamusta neiti jaksoi peräti puolituntia leikkiä leluillaan olkkarissa ja minä makasin puoliunessa sohvalla, hyvin "läsnä" siinä vierellä. Ihmeen pitkään jaksoikin katsella eikä minkäänlaista tuhoa saanut aikaiseksi! Päivemmällä Mimmi nukkui 2,5h päiväunia ja mä tein sillä aikaa ristipistotöitä.. Kun jotenkin pelkkä oleminen ei tuntunut hyvältä ajatukselta, vaan sellainen touhu joka ei rasita mutta vie ajatukset pois vetelästä olosta. Myöhemmin Mimmi otti vielä toiset pikku unoset ja mä luin samaan aikaan kirjaa (Jo Nesbö : Panssarisydän). Iisakin soitteli ja sanoi voittaneensa hiihtokilpailut kahdeksan sekunnin turvin! :) Jo vain, hyvin meni!

Nalletaulu on edennyt tähän vaiheeseen. Nyt alkaa tuntua että kohtahan tämä on tehty!!

Bestiskin ottaa nykyisin aika lunkisti. Reilun parin viikon päästä nähdään mitä masusta putkahtaa. Eipä tuo mikään jättiläismasu vielä ole, mutta eiköhän siellä muutama pentu kuitenkin ole! ;) Laskettu aikahan on 5.4.2012.

Mimosa pisti itsensä vankilaankin päivän aikana. Syöttötuolin alta ei ollut omin avuin poispääsyä!
Mutta onneksi äidin valvova silmä pelasti pinteestä! :)

Ja isin kanssa oli kiva lukea kirjoja illan päätteeksi! Mimosa on tosi kiinnostunut kirjoista. Kääntelee tomerasti sivuja ihan itse. Joululahjaksi saatu Pikku toukka paksulaisenkin kirja oli jo heitettävä roskiin kun Mimosa oli saanut sen luettua kolmeen osaan... ;) 

sunnuntai 18. maaliskuuta 2012

Viikonlopun touhuja!

Perjantaina oli harmaa päivä ja lauantaikin, etenkin aamusta. Säästä huolimatta, Iisan koulun hiihtokilpailut ilostuttivat. Olimme kannustusjoukoissa Mimosan, papan ja mummon kanssa. Hyvin meni, hymyhuulin, hiihto! :) Sijoitus ei tosin vielä selvinnyt mutta eiköhän tuo ihan hyvin mennyt!
Lauantai oli rento päivä. Ei mitään suunnitelmia! Mahtavaa! Iisa halusi mennä serkkujen kanssa leikkimään mummolaan ja minä sain siivottua koko kodin ihan rauhassa! Päivään kuului vaunulenkkeilyä, nalleristipistotyötä, perheen kanssa oloa ym. Lopulta Iisa halusi jäädä mummolaan yöksi ja Pihka serkun kanssa nukkuivat vierekkäin tietokonehuoneessa. Taisivat tytöt höpötellä pikkutyttöjen juttuja pitkään yöhön ennen kuin nukahtivat ;) Ihanaa kun on suht samanikäinen serkkutyttö! 

Tänään oli sitten oikea seurakuntapäivä! Juhon virkaan siunaamistilaisuus ensin Pertunmaalla ehtoollisjumalanpalveluksineen sekä sen jälkeen ruokailu- ja kahvitilaisuus jossa Juho kukitettiinkin. Mimosa jaksoi kirkonmenot tosi hyvin, vasta loppumetreillä alkoi kyllästyttämään kun nälkä ja väsy painoivat. Onneksi ruoka vähän piristi mieltä ja vasta kotimatkalla uni voitti pienen neidin! Iltapäivällä oli vuorossa Mimosan vauvajuhlat. Jotka siis Mäntyharjun kunta, MLL sekä seurakunta järjestivät vuonna 2011 syntyneille lapsille. Syntyneitä oli viime vuonna 42 kappaletta. Joista tyttöjä 24 ja poikia 18. Pienin lapsimäärä muutamaan vuoteen. Oli kiva nähdä tuttuja vauvoja perhekerhosta. Juhokin pääsi näkemään kuinka Mimosa touhusi pienten kavereidensa kanssa! 


Iisa kävi sillä välin ratsastustunnilla, kummit ja serkut veivät tallille ja minä kävin hakemassa. Kerkesin tällä kertaa seuraamaankin viimeisen puolituntia. Hyvin sujuivat jo puolipidätysharjoitukset sekä laukannostotkin. Tunnin päätteeksi harjattiin poni ja minä pesin varusteet.  


Kävin muuten lauantaina hakemassa Postiin saapuneen Meandi-tilauksen. Tilasin siis Mimosalle tämän ihanan kesämekon! Harmi ettei väri ihan ole tullut kuvaan oikeana, sillä se on vielä täyteläisemmän vihreä. Mullahan on siis parin viikon päästä kutsut, toivottavasti tulee kovasti vieraita! :)


torstai 15. maaliskuuta 2012

Sinä olet aurinko!

Eilen paistoi keväinen aurinko ja sain mieheltäni kukkia! 
Ihanan keväisen värinen kimppu <3

Mimosa on oppinut nousemaan seisomaan jo jonkin aikaa sitten ja on kovasti auttamassa astianpesukoneen kanssa! Eilen toinen nousi penkkiä vasten jossa oli läppärini. Rämpytteli aikansa läppäriä ja laskeutui itse alas. Näissä päivissä tapahtuu niin paljon kaikkea uutta!

Neiti aurinko lähdössä vaunulenkille!

Eilen Juho pääsi aikaisemmin töistä ja käytettiin aurinkoinen ja muutenkin ihana sää hyödyksi menemällä retkelle Nuotioniemen laavulle. Tällä kertaa jalkapatikassa metsiä myöten. Iisakin oli tällä kertaa mukana ja takastullessa laski mäet pulkalla alas! Huimaa kyytiä pääsikin, hyvä ettei petäjäänkin törmännyt! Retken jälkeen J lähti Tampereelle gradupalaveriin ja me jäätiin Mimosan kanssa kahden kun Iisakin meni illaksi isälleen. Retken jälkeen oli kyllä aika veto pois ja kävimme sitten vanhemmillani Mimosan kanssa. Tänään aamusta nukuttiin peräti yhdeksään! Ja herättyämme menimme perhekerhoon! Kivoja päiviä ollut. Mutta nyt on lähdettävä kävelemään koululle Mimosan kanssa sillä Iisalla ja meillä vanhemmilla on kohta opettajan kanssa perhepalaveri! Moikka!


maanantai 12. maaliskuuta 2012

Kaikenlaisia juttuja!


Eikö ole suloinen kortti? Löysin tämän paikallisesta Tokmannista ja hetken sitä Mimosan kanssa katseltuamme, päätyi se ostoskärryymme. Siinä voisi olla se meidän pikkuveli! :) Mimosaakin nauratti kovasti kun näytin korttia hänelle ja sanoin että siinä on vauva! Mulla on läppäri temppuillut ja en ole päässyt kirjoittamaan mutta nyt näyttää ainakin tällä hetkellä toimivan tämä räppänä. Halusin tähän seuraavaan kirjoitukseen ehdottomasti tuon kuvan. Se on niin ihana! Tänään tuli viestiä myös Mimosan kummeilta, he olivat viime yönä saaneet pienen poikavauvan! Onnea Satu ja Olli! Eiköhän meidän pikkumiehistämme tule hyvät leikkikaverit ajastaan?! Hauskaa sinänsä että Olli ja Satu ovat Juhon (partio-)kavereita mutta myös Olli on ollut mun naapuri :) joten mäkin olen joskus leikkinyt hänen kanssaan. Pikkuveljeni ja Ollin leikit eivät ikinä "käyneet yksiin" vaan aina pojat saivat tappelun aikaiseksi! :D 

*    *    *

Meillä oli viikonloppuna (sunnuntaina) ensimmäinen asuntoesittely. Minä pesin ikkunat ulkoa ja sisäpinnoita. Juho kuurasi kalkinpoistajalla kylppärin lattian. Lisäksi järjesteltiin paikkoja, imuroitiin, pestiin lattiat, pyyhittiin ovia ect. Lauantai meni oikeastaan ihan rennosti. Iisa oli viikonlopun veljeni perheen luona ja Mimosa auttoi lauantain siivousurakkaa nukkumalla neljän tunnin päiväunet! <3 :) Kyllähän oli urakka. Asuntoesittelyssämme oli käynyt yksi ihminen jolla oli oma omakotitalo pääkaupunkiseudulla vielä myytävänä. No, olisihan noita voinut enemmänkin olla kiinnostuneita. Mä haluan kuitenkin luottaa siihen että saadaan tämä asunto myytyä enkä halua alkaa (ainakaan vielä) panikoimaan että mitä jos? Tein kuitenkin periaatepäätöksen etten kerro vanhemmilleni mitään kyselijöistä ennen kuin voin sanoa että kaupat on tehty! Mä vielä kestän oman epävarmuuden tilanteen suhteen - mutta en sitä että vanhempani tuskailevat samaa tilannetta. Jos äiti lukee tätä blogiani niin siinähän saavat sitten selvyyden ;) mutta muuten aion olla vaiti! 

Asuntoesittelyn jälkeen vietettiin parisuhdeaikaa pitkästä aikaa, Mimosan kanssa tosin, mutta eipä se siinä tietenkään mitään haitannut! Ihanaa kun sai vaan olla niin kuin halusi. Juhonkaan ei tarvinnut tehdä graduaan, koska menossa torstaina Tampereelle ja sitä varten oli jo palauttanut kirjallisen osan. Käytiin vaunuilemassa, katsottiin yksi kesken jäänyt leffa loppuun, tehtiin ruokaa ja oltiin vaan, ihan rauhassa. Tekipä hyvää! On taas niin rakastunut olo että! <3

*    *    *

Meitä raskaanaolijoita on täällä talossa tosiaan kaksin kappalein. Bestiskin on siis tiineenä. Sen masu on suloisesti hieman pyöristynyt ja noin puoli kiloa tullut painoa lisää. Huhtikuun alussa meille siis syntyy kissanpentusia! Tuskin sieltä mitään suuren suurta laumaa syntyy, mutta muutama nyt ainakin! Jännittävää kun kolmeen vuoteen ei ole meillä pentuja ollut. :) 

*    *    *
Ja sitten BeeDee Blondinsinööri - tuplavitsi blogista sai mut herkistymään melkein kyyneliin. Sniisk! :`) 


Tunnustuksen saajan on...
§ kerrottava linkin kera keneltä tunnustuksen / haasteen sai
§ paljastettava seitsemän faktaa itsestään
§ laitettava tunnustus eteenpäin 15 blogiin

No, aloitetaan sitten! Sain tämän tunnustuksen naiselta johon olen tutustunut entisen blogini kautta. Se on jännä miten netissä voi kohdata sielunsiskoja. Tosin olkoonkin BeeDeen ansiota että ystävyytemme alkoi, rohkeana naisena hän pyysi minua FB-kaverikseen ja taisinkin jo melkein samana iltana olla huristelemassa hänelle kylään! :D

1. Tämä on toinen tai no kolmas henkilökohtainen blogini jota kirjoitan. Ensimmäinen blogi oli - jään miettimään - se oli niin paljon. Vastikään eronnut sinkkuihminen suolsi sinne tuskiaan ja ilojaan anonyymin sananvapaudella. (Ja silti minut sieltä tunnistettiin, ainakin yksi ihminen!) Nykyään voin vain kaipauksen syvällä rintaäänellä todeta että oli ne aikoja. Toisaalta mahtavaa siis että olen saanut kokea sen kaiken, en minä muuten tässä olisi juuri tämmöisenä onnellisena rouvana. Mutta kaipaan toisaalta sitä että voisin kirjoittaa suorasanaisemmin. Mutta koska tätä blogia käy aika monet lukemassa ja googlen kauttakin tänne voi eksyä, on parempi että jätän tietyt osa-alueet huomioimatta näissä kirjotuksissani. Kirjoittelen siis elämästäni perheen kautta. Rakas mieheni saa kuulla tiettyä osa-aluetta josta joskus tarvitsee purkautua - kun taas ennen se oli blogi joka sen kaiken sonnan kuuli. Toiset asiat taas täytyy käydä läpi omassa päässä. No, joka tapauksessa, kirjoittaminen on vapauttavaa ja rentouttavaa. Siksi mä tätä blogia pidänkin!

2. Minulla on 7 kummilasta. Jota aina jaksan ihmetellä. Vanhin on jo 16 vuotias ja nuorimmat täyttää tänä vuonna 3 vuotta. Myönnän etten varmasti ole se paras kummi. Syntymäpäivät toki on aina muistettu ja juhlittu sekä joululahjat ostettu. Mutta nimipäivät ovat saattaneet mennä ohi ihan tuosta noin vaan. Muutenkaan tämä kummi on varmasti turhan vähän jaksanut antaa henkilökohtaisia hetkiä kummilapsilleen. Mutta kyllä he mielessä ovat. Iltarukouksiin eksyvät. Tuskin se huonoinkaan kummi. Toivottavasti riittävästi.

3. Olen tutustunut facebookin kautta muihinkin ihmisiin kuin BeeDeehen. (Siis eihän me suoranaisesti fb:ssä edes tutustuttu vaan blogeissamme, mutta fb antoi sysäyksen "ystävyyden eteenpäin viemiseksi".) Nimittäin ranskalaisiin ystäviini, Jérômeen ja Lydiaan. Tosin tänä päivänä he asuvat Saksassa mutta tutustuessamme olivat pariisilaisia. Keskustelimme siis J:n kanssa jollain keskustelupalstalla ja molempien kiinnostuksen kohteena oli kissat! :) Sittemmin J ja L ovat käyneet kahdesti Suomessa meillä vierailemassa ja minä olen käynyt kahdesti heidän luonaan Pariisissa. Ensimmäisellä kerralla olin yksin reissussa ja toisella kertaa sain matkakaverikseni Susannan. Vuonna 2009 teimme yhdeksän hengen sukulaispoppoolla viikon vierailun Lydian äidin kesäpaikkaan Cavalaireen Rivieran rannoille. Kaikkea sitä on saanut aikaiseksi kohtalaisella englannin kielellään ja olemattomalla ranskan kielellä! :D

4. Minussa riittää temperamenttia. Vai sanoisinko jopa tuliluontoisuutta. Toisaalta tämä tulivuori purkautumisensa jälkeen viilenee varsin nopeasti. Tämä ominaisuus on parhaiten lähimpien ihmisteni tiedossa. Vieraampien tyyppien kanssa tunnen olevani jopa välillä ujo.

5. Löysin juuri mammafarkkujeni haaroista sormen mentävän reijän. Viime viikolla korjasin ompelukoneella persuksesta kaksi. Äsh, kai se on vielä kertaalleen näytettävä näille siksakkia.. Sitten jos ei kestä niin luovutan. (Ostin nimittäin viime viikolla kahdet uudet mammafarkut - nämä kun ovat vaan niin kivat myös!)

6. Rakastan miestäni ihan älyttömästi (ja lapsiani tietysti!). Olinpa onnekas kun tiemme kohtasivat. Niin - toisaalta uskon kyllä kohtaloon että näin tämän vain piti mennä. Juuri nyt hän hytkyttelee verkkareissaan lastamme olkapäillään ja Mimmi vetää Juhoa tukasta. Äiti täällä kirjoittelee blogiaan sormet sauhuten ja yrittää keksiä viimeistä faktaa.

7. Juuri nyt nautin elämästäni kotiäitinä. Tää on niin parasta. Kiireettömät aamuhetket, tietyt rutiinit jotka seuraavat päivästä toiseen, oma vapaus. Esikoisen vauva-aikana tunsin toisinaan itseni hieman yksinäiseksi. Mulla ei ollut silloin kotona edes tietokonetta! :) Nyt koululaisen päivä rytmittää meidän päivää Mimosan kanssa kovasti. Aamulla aamupalat ja sitten kouluun meno. (Tietysti Iisa ei ole aina meiltä aamulla lähdössä mutta iltapäivisin tulee yleensä aina äidille, joskus mummi ja pappa isän puolelta käyvät hakemassa koulusta.) Pian jo ekaluokkalaisen päivä päättyykin ja sitten on taas välipalat ja koululäksyjen tarkistus. Siinä välissä Mimmi nukkuu päiväunet, syödään ja kerran viikossa käydään perhekerhossa. Tää kolmas raskaus on mennyt tässä sivussa - helposti! Siis yllättävänkin helposti! Onneksi olen oppinut elämään päivä kerrallaan!

Haluaisin antaa tämän palkinnon ....Once upon a time there was a dream... -blogin E:lle! Häneen olen myös tutustunut eräällä keskustelupalstalla toukokuisten vauvojemme kanssa! Onneksi jatkoit blogin pitämistä siitä yhdestä inhottavasta ihmisestä huolimatta. On mielenkiintoista seurata teidän suurperheen elämää! Tässä siis palkinto sinulle! :)

keskiviikko 7. maaliskuuta 2012

Laavuretkeilyä ja mietityttäviä uutisia ;) sekä siitä seurannut shoppailureissu! :)

Aah! Ihana alkuviikko! :) Maanantaina me käytiin Mimosan ja Juhon kanssa laavulla retkellä. Paistettiin makkarat, nakit ja suklaabanaanit. (Kyllä se perinteinen retkimenu taasen! ;) Kahvitkin oli tietysti termarissa mukana ja pillimehut! Mä soitin Juholle keskellä työpäivää että haluan tänään retkelle ja Juhokin siitä kovasti innostui. Nyt kun viikonloput on pyhitetty suurimmaksi osaksi Juhon gradulle niin tuntuu että se on arkisin keksittävä sitten jotakin extrakivaa josta ei oikein nyt pysty viikonloppuisin nauttimaan. Viikonlopun kuitenkin haluaa elää suht aikataulutta ja siihen jos meinaa sisällyttää jonkun retken ja gradunteon niin lopulta siinä käy niin että gradua ei ole tehty yhtään. Joten maanantai-illan retki oli tosi mukava! Aurinko paistoi vielä lähtiessä. Pakkasta oli ja jäällä tuuli jonkun verran. Pistettiin Mimosa istumaan toppapuvussaan äitiyspakkauksen makuupussiin ja pulkkaan ja kyllähän se oli neidistä tosi hauskaa! Laavulle, jossa kävimme, on noin kilometrin verran matkaa jäitse. Laavulle saapuessamme huomasimme että grillissä oli vielä kekäleet hohkaamassa lämpöä ja nopeasti saatiin kunnon tulet aikaiseksi. Mimosalle oli varattu sosepurkki ja yksi nakkikin maistui. Samoin banaani! Retkellä tavattiin Mimosan kummikin joka oli hiihtolenkillä! Takaisin tullessa aurinko oli jo laskenut, kuu ja tähdet loistivat taivaalta ja Mimosa nukkui manducassa  makuupussi suojanaan. Oli hyvä maanantai! :)

Tiistaina meillä oli se rakenneultra! Jossa onneksi todettiin että pikkuisella pitäisi olla kaikki rakenteet niin kuin pitääkin tässä vaiheessa. Meillä oli Mimosa mukana ja hän käyttäytyi taas hyvin. :) Lopuksi kätilö kysyi halutaanko vielä muuta tietää ja kyllähän me sukupuolesta oltiin kiinnostuneita! Alkuun ei ylimääräisiä ulokkeita huomattu ja sanoinkin että tyttö se on. Mutta lopulta kuitenkin bongattiin pippeli! Saatiin siitä kuvakin todistusaineistoksi :D Ohhoh! Johan oli paukku! Mahtava juttu, mutta täytyy myöntää että olen hieman tuosta uutisesta ihmeissäni! Niin jotenkin kahden tytön jälkeen tavallaan odotti että samaa rataa mennään. Mutta toisinpa kävi, meille tulee pikkuveli! Voi, kylläpä sekin kuulostaa tosi suloiselta ajatukselta! :) Ultran jälkeen Juho lähti töihin ja me jäätiin Mimosan kanssa shoppailemaan. En muista milloin olisin viimeksi käynyt shoppailemassa ja nyt sitten ostettiinkin oikein urakalla vaatteita! Tietenkin pikkuiselle miehelle kaikkea uutta ja ihanaa!
Nämä oli Lindexistä! Tuo puuvilla oli tosi pehmoista ja pandakarhu-kuosi kiva!

Tämä setti löytyi KappAhlista, ihanaa Newbie -mallistoa.

Ja nämä oli myös Lindexistä! Tuo leijonabody oli musta tosi hurmaava! Pikkuveli taitaa olla leijona horoskooppimerkiltään jos nyt syntyy silloin kun pitäisi! :) Pöksyt oli myös sitä panda-kuosia, pehmoista kuin mikä!

Mimosalle ostin kesäksi tuon nämä ihanat pallokuosiset vaatteet H&M:ltä! Mekkoa oli ollut eri kuosillakin, mutta se ei ollut mielestäni niin kiva joten päädyin samanlaisiin! Mimosalla on ollut niin paljon vaatteita sisareltaan ja serkkutytöiltään että en ole juurikaan hänelle paljon mitään vaatteita ostellut. Joten nyt oli kiva ostaa jotakin ihan vaan Mimosalle tarkoitettua!

Kummitytölleni löysin nämä kesäiset vaatteet H&M:ltä myöskin. Kummitytölläni on kuukauden päästä synttärit ja mulla on jo lahja valmiina! Olenpa aikaisessa kerrankin :) Ehkä tuohon vielä jotkut helmet lisäksi niin paketti on valmis.
Itselleni ostin tämän mammapaidan sekä kahdet mammafarkut! Ajattelin vielä pari viikkoa sitten että Mimosan raskausaikana ostetut mammafarkut saavat kelvata, enkä osta muita. No, löysinpä sitten niiden persuksista kaksi reikää... Joten ajattelin nyt sitten kuitenkin hommata parit farkut lisää. Aion kyllä korjata nuo risaiset farkutkin kuntoon mutta jos tuo joustofarkku on jo parista kohdasta mennyt hajalle, on vain hetken kysymys milloin niitä reikiä on taas lisää.. Mutta kylläpä tuntui ihanalta kun sai jotakin uutta päällensä eikä vain ainaisia vanhoja retkuja jotka päälle mahtuu! :D

Iisa sai huulikiiltoa ja hiusponnareita. Neidin kanssa on parempi lähteä kahdestaan shoppailemaan että tulee varmasti mieluisia ostoksia! :))

perjantai 2. maaliskuuta 2012

Kevät on täällä taas!

Pakko oli laittaa soimaan Tavaramarkkinat: Kevät! Ei nyt mitenkään niin keväisen iloinen kappale, mutta tarinastaan huolimatta se saa mut aina hymyilemään. Koska itsehän olen myös ollut nainen jolle on tarjottu salmiakkia ja sillä hetkellä minä olin hölmö ja panin peliin koko elämän! :D Aijai, se oli siis joskus repivä muisto rakkaudesta joka ei sitten koskaan alkanutkaan mutta joka nykyisin saa suuni pakosti vääntymään hymyyn. Olipa sitä hölmö silloin joskus! Just nyt en vaihtaisi elämässäni yhtään mitään, tää on parasta juuri näin!

Katolta tippuilevat pisarat. Lumet sulavat kohisten. Hyvä ettei jääty aamulla autolla kiinni pihaan ja ajoteille.. Sen verran sohjoinen keli että oksat pois! Että toisaalta joo, mikäs siinä keväässä niin ihanaa olikaan? Ei ainakaan nää sohjokelit.. Mutta tuo aurinko armas - sehän se sitä piristystä antaa!

Mulla on kaksi ihanaa kevään tyttöä. Iisalla on syntymäpäivä huhtikuussa ja Mimosalla toukokuussa. Iisan syntymästä tulee aina mieleen pääsiäinen sillä neiti syntyi pitkänäperjantaina! Tänä vuonna pääsiäinen sattuu hyvin samoihin aikoihin Iisan syntymän kanssa. :) Mimosa sitten on taas kevään viimeisiä lapsia, juuri ennen kesää syntynyt! Tämä kolmas on kesänlapsi. Mitenhän tukalaa on olla viimeisillään raskaana heinäkuussa? Millainenhan kesä tulee? Entä millainen vauva? :) Millaista on elämä kolmilapsisessa perheessä? Millaista on arki kahden pienen vaippaikäisen kanssa? Millaistahan olisi jos tämä vauva olisikin aiemmista poiketen poika? Ensi viikolla ehkä saadaan rakenneultrassa vastaus tuleeko tyttö vai poika, kunhan ensin selvitellään että kaikki muut osat ovat kunnossa! Mulla on nyt 19+0 raskausviikkoa täynnä. Nyt tuntuu mukavasti pieniä potkuja välillä tuolla alamahalla. Iisalla tunsin ensimmäiset liikkeet rv 16+ ja Mimosalla 15+ tämän pikkuisen liikkeet aloin tuntemaan vasta 17+ raskausviikkolla. Jännä juttu, liekkö istukka niin tuossa edessä vaimentamassa liikkeitä vai onko tämä masuvauva vain sen verran rauhallisempi tapaus? Olin jo hieman huolissanikin liikkeiden tuntemattomuudesta ja kävin kuuntelemassa yhden ylimääräisen kerran sydänääniäkin ja samalla tehtiin ultraus! Siellä se pieni oli hyvissä voimissaan, ei tosin juuri touhunnut sillä hetkellä mutta liikkui kuitenkin. Helpotti kovasti nähdä vauva!

Tänään pistetään asunto myyntiin sitten virallisestikin. Just nyt olen luottavaisin mielin asian suhteen. "Leivoin" pullaakin (pakastevalmiita kaupan korvapuusteja tällä kertaa..) omaksi ilokseni ja koska teki nisua mieli! Ajattelin kyllä tehdä hieman psykologista kaupankäyntiä leipomalla tai "leipomalla" pullaa myös niinä päivinä jolloin mahdollisia ostajaehdokkaita olisi tulossa asuntoamme katsomaan! ;) Eikös se pullantuoksu ole se kodintuoksu? :D Kaikki keinot on käytettävä hyväksi!