perjantai 29. kesäkuuta 2012

Elämän vuoristorataa ja tasaisia taipaleita (missä?)

Niittyleinikit kotinurmeltamme

Kahtena iltana, mun jo tavaksi tulleena blogin kirjoitus aikana, Soneran nettini on pätkinyt niin ettei tänne ole ollut mitään asiaa. Olen kyllä ollut sen verran väsynytkin, ettei olisi ehkä jaksanut edes kirjottaakaan mitään. Väsymystä ja huolta on tuottanut äitini. Kun viikonloppuna olin surullinen niin olin sitä kyllä tälläkin viikolla. Joten nyt pitää vaan iloita näistä hetkistä, kun ei ole akuuttia tuskaa sydämessä. Äiti oli jo siirtymässä lähisairaalaan alkuviikosta, mutta sitten tuli takapakkia. Hänelle nousi kuume ja pian jo todettiin hänellä olevan bakteeriperäisen aivokalvontulehduksen. Nyt kun tulehdusarvo on pari päivää ollut laskusuunnassa, uskaltaa jo hieman olla helpottuneemmalla fiiliksellä. Eilen käytiin äitiä katsomassa Helsingissä, ja tuntuihan se tietenkin alkuun pahalta, kun äiti oli huonommassa kunnossa kuin edellisella kerralla kun juhannuksena nähtiin. Äiti siis juuri heräsi kun  menimme paikalle ja vähän ajan päästä onneksi oli jo pirteämmän oloinen, kun kuumekin laski. Tällä hetkellä eletään taas päivä päivältä, odottaen että tulehdusarvo laskisi ja sitten joskus antibioottihoitokin saisi päätöksen. Ei siis siirtymistä lähisairaalaan lähiaikoina tiedossa. Kyllä tämä elämä on varsinainen koulu. Lähimmäisen, rakkaan ihmisen, sairaus on tosiaan melkoista seurattavaa omaiselle. Mutta varsinkin jos kyseessä on oma äiti. Varmasti sitä olisi missä tilassa tahansa ihan yhtä huolissaan ja eläisi tunteella mukana joka ikisessä tilanteessa, mutta kyllä varmasti tämä loppuraskaudentila pistää tähän vielä omansa herkkyytensä lisäksi. 

*     *     *

Neuvolassa tuli käytyä tänään. Raskausviikkoja 36+0 ja vauva voi hyvin. Onneksi <3 mun masumiehen koti ei näytä olevan milläänsäkään vaikka äidillä miten tunteet pyörisi päässä vuoristorataa. Niin ja neuvolan terkkari sanoi ettei henkinen stressi yleensä aiheuta ennenaikaisia synnytyksiä, vaikka supistelisikin. Onneksi, tosiaan toivon pikkuisen viihtyvän sinne laskettuun aikaan asti masussa. Tänään toki yksi huoli väheni, nimittäin mamma on lupautunut olemaan Mimosan kanssa silloin kun olen synnyttämässä. Hänellä on lomaa kuudenteen elokuuta saakka, eiköhän vauva jo silloin ole saatu maailmaan. Saa sitten nähdä, miten kaikki menee, kun mammalla kuitenkin tänne 130km matkaa, mutta eiköhän kaikki järjesty. Mitään sairaalakassia ei todellakaan ole vielä pakattu, mutta keskiviikkona ostin vauvalle kotiintulohaalarin KappAhlista. Vauva sai myös yhden bodyn, Mimosalle hankin pari yöpukua ja Iisalle löytyi alennuksesta eniten vaatetusta. Hänellä se suurin tarve taitaakin olla! Mä löysin myös itselleni HM:n alennusmyynnistä pari paitaa, kengät ja hiuskoruja ja Marimekossakin pyörähdettiin... Enkä voinut hillitä itseäni ostamasta yhtä paitaa jota olen kuolannut mielessäni ties jos miten pitkään.. Oli siis nyt alennuksessa joten annoin itselleni luvan sen ostaa. 

*     *     *

Viikonloppuna meiltä muuttavat pikkuiset siperiankissanpentumme uusiin koteihinsa. 
Käykäähän kurkkaamassa millaisiksi söpöliineiksi ne ovat varttuneet. Tänään sattui onneksi olemaan ihana lämpöinen päivä ja jaksoin kuvailla pentuja pihalla asti!

tiistai 26. kesäkuuta 2012

Puolen yön juttuja.

Yksi elämän perussäännöistä, jonka olen miehelleni opettanut, kuuluu seuraavasti: 
"Silloin kun väsyttää, täytyy mennä nukkumaan". 
Sillä pitäisi päästä jo aika pitkälle. 

Niin ja kun kiukuttaa, niin silloin pitää syödä. 

*     *     *

Tänään kävin kissanpoikien kanssa rokotuksilla ja emolta puhdistettiin samalla käynnillä hampaat hammaskivestä. Sen jälkeen hain samaisesta kaupungista ystäväni ja kummityttöni meille vieraiksi. Pitkästä aikaa oikein yökylään asti! Mukavaa! Olisin käynyt myös äitiä moikkaamassa Mikkelissä, mutta hänellepä oli noussut kuume Töölössä ja sairaalasiirrosta ei tullutkaan mitään. :( Harmi. Äiti on odottanut kovasti siirtoa, päästäisiin useammin käymään ja toivottavasti hoitajatkin kerkeisivät viettämään enemmän aikaa kuntoutettavien parissa. Nyt kun kiirettä tuntuu piisaavan ja eräänäkin päivänä äitini oli unohdettu 3,5 tunniksi istumaan pyörätuoliin... Keinot on aika vähissä jollei ole hälytyskelloa käden ulottuvilla, ääntä kun ei pysty käyttämään eikä voimat riitä siirtämään pyörätuolia niin että pääsisi hoitajien luokse. :/ 

Viikonloppuna, äidin luona käynnin jälkeen, tunsin itseni hyvin surulliseksi kun kuulin että leikkausta olisi mahdollisesti tarkoitus jatkaa elokuussa. Ensimmäiset fiilikset olivat etten mä kestä, enkä halua, enkä voi sanoa sitä äidille, ja että haluan vain iloita vauvasta joka meille pian syntyy enkä pelätä äidin puolesta kuinka leikkaus onnistuu vai onnistuuko? Nyt onneksi on jo helpommat fiilikset. Asiat menee niin kuin niiden on tarkoitettu, näin se vain on uskottava. 

Eilen meidän perheeseen saatiin onneksi myös iloisia uutisia. Mieheni sai uuden viran jossa aloittaa syyskuun puolella. Vaikka työmatka pitenee ja todennäköisesti yhdessä vietetty aika hieman lyhenee, niin olen joka tapauksessa erittäin iloinen tästä työpaikasta! Toivon että mieheni pääsee toteuttamaan  unelmiaan ja saa työstään nautintoa, vaikka sen eteen täytyisi vähän paiskia hommiakin! Onnea rakas!

*     *     *

Vettä sataa, taas! Mutta sateen ropinaan on mukava pian nukahtaa!

maanantai 25. kesäkuuta 2012

Markkinoita ja kirpparikierros!

Mäntyharjulla oli tänään markkinat ja onneksi sää näytti suosivan markkinakansaa. Illalla sitten taas on tullut vettä senkin edestä, mutta päivällä oli tosiaan kiva ilma! Me viihdyttiin hyvin ja mukaan tarttui mm. keppihevonen, parit helmet, ihana laukku, markkinarinkeli ja tietenkin lakuja! Mun teki taas mieli muurikkalettua vadelmahillolla ja kermavaahdolla. (Yllättäen Iisalle ja Mimosalle ei taaskaan letut maistuneet, ihme tyttöjä!)



Tässä tämä mun uusi kassi markkinoilta, 12e maksoin siitä. Kassin kuosi oli niin suloinen, etten mitenkään voinut olla ostamatta sitä. Ja olihan sen seuraksi ostettava myös parit helmet, vihreät ja oranssit.

Kotiin tullessamme pihalla kökötti tämä lintunen. Oli ilmeisesti lentänyt jotakin päin ja otti vähän huilia pihalla. Lähti siitä sitten hyppelemään ja toivottavasti tokeni lentokuntoiseksi. Naapuri oli tunnistavinaan tämän lintusen samaksi joka soittelee noita lähi lamppuja... Voipi hyvin ollakin! Tein tosin nyt anopilta saamastamme Lintuoppaasta parempaa lajitunnistusta ja epäilen tämän olevan nuoren käpytikkauroksen, joten jospa se soittelija onkin tämän emo?

Mun teki kovasti mieli mennä katsastamaan kirpparille olisiko siellä jotakin mielenkiintoista ja onneksi menin. :) Tämän setin hinta yhteensä 8,60e! (Potta, pöytäliina, verhokappa (ompelumateriaaliksi johonkin!), kahdet valkoiset helmet, Meandi velourhousut ja velourhame, H&M 86/92 farkut Mimosalle sekä 74/80 shortsit.) Että kylläpä tosiaan tämän päiväinen kirpparireissu kannatti! :)

Olen ostanut nämä tyynyliinat kirppareilta, mutta olivat niin hassun kokoiset etten löytänyt niihin sopivia tyynyjä. No, eipä se haitannut vaan tekaisin niihin sopivat sisätyynyt valkoisesta kankaasta ja yhden ison tyynyn vanusta joka jäänyt käyttämättä kun on tosiaan niin isokokoinen ettei siihen mulla ole edes tyynyliinoja. Nämä tyynyt pääsevät Mimosan sänkyyn sisustustyynyiksi, kunhan ensin kissanpojat luovuttavat huoneen tulevalle omistajalleen. Mimosalle sängyn löysin nettikirpparilta myöskin. Laitan kuvaa, kun pääsen huonetta muutenkin sisustamaan! :)

Mimosa neiti <3

Eihän helmiä voi olla koskaan liikaa? (Tänäänhän tosiaan oli oikein helmipäivä... Neljät uudet helmet muuttivat meille! Hups! Vasta kirpparilla myin pois sellaisia joita ei ole tullut käytettyä, muistaakseni noin kymmenet ainakin!) Vielä kaipaan punaisia helmiä..! :)

sunnuntai 24. kesäkuuta 2012

Vauva-aikaisia (kuva-)muistojani vuosilta 1978 - 1982

Tässä postaus mun vauva - taaperoajoilta. Sieltä kaukaa 70-luvun lopusta 80-luvun alkuun. Oikeastaan postausta pyydettiin tästä mun äitiyspakkauksen makuupussista, mutta myönnän, en malttanut olla etsimättä lapsuuteni aikaista valokuvaa jossa tämä samainen makuupussi olisi näkynyt käytössä. Ja löysinpä sen kuin löysinkin! Mutta samalla en malttanut jättää muita ihania, niitä niin retroja - kuvia skannaamatta kun siihen hommaan kerta ryhdyin!


Onneksi äitini on säästänyt tämän ihanuuden!



Otin kuvan myös vauva-aikani peitosta, jonka äitini on tehnyt. Valitettavasti tätä en löytänyt vauvakuvistani. Lankana on varmaan akryylilanka ja peiton toinen puoli on ihanaa froteekangasta. Mulla oli tämä jo Iisan vauva-aikana, mutta silloin se ei oikein vielä iskenyt (2004), mutta Mimosalla tätä peittoa on käytetty ihan koko ajan alustana/peittona päikkäreillä!

Äiti 21v ja isä  27v <3 1978 (?)

Äitini odottaessaan minua vuonna 1979.

Synnyin tummatukkaisena, reilusti pari viikkoa yli lasketun ajan, syyskuussa 1979.
Painoin 3150g ja olin 49cm pitkä. 

Tässä jo taitaa Annea vähän naurattaa! :)

Minä jouluna 1979.

Meiltä löytyy vieläkin tuo pussilakana <3

Ja tässä tämä mun äitiyspakkauksen makuupussi käytössä.  Onpa mulla hienot rattaat ;)

Nämä potkarit ovat olleet Mimosalla ainakin käytössä. Löysin myös kirpparilta tuommoisen kiikkutuolin lapsosilleni.

Näin hieno oranssi potta oli mulla pikkuisena käytössä!

Voi, tuollaisen juna-hellebodyn kun jostain löytäisi omillekin tenaville! :)

25.10.1980 Anne ensilumessa (luki kuvan takana)
Olipa hieno talvipuku mulla pikkuisena, liekkö äitiyspakkauksesta vai jostain muualta?

1/1981
Tässä olen 1v 4kk


7/1981
Heinätöissä, hellemekossa <3 Tuo kuvan hattu mulla on todella monessa kuvassa päässäni! :)

4/1982
Kevät tuli ja nuken ja koiran kanssa oli päästävä kävelylle!

Ja mitkä hienot haalarit mulla olikaan! :)

Tämmöinen lapsuuspostaus tuli tästä tällä kertaa!
Ihan mukavaa oli saada vähän muutakin ajateltavaa iltapäivälle kun aamupäivä meni muita asioita miettiessä. 

lauantai 23. kesäkuuta 2012

Meidän Juhannus näytti mm. tältä!

Juhannus on sujunut melko rauhallisissa merkeissä perheen parissa. "Melko" on hiputettuna sillä koskapa se lapsiperheissä liian rauhallista olisi? Lämmintä on ollut mutta myös hyttysiä liikenteessä ja mummolassani Raatilla oli myös vielä inhoittavampia mäkäräisiä. Juhannusaattona kävimme torikahvilassa munkki-kahveilla herkuttelemassa. Myöhemmin grillattiin ja alkuillasta siirryimme mummolan rantasaunalle saunomaan. Miesväki kävi uimassa mutta meistä naisista ei ollut tällä kertaa veteen ollenkaan. Myöhemmin kävimme katsomassa vielä kirkonkylän perinteisen kokon joka sytytettiin klo 22. Sitä ennen pojat ottivat kupit kahvia ja minä jo pitkään himoitsemani muurikkaletun <3 Mimosalle sitä vähän myös tarjoilin, muut eivät olleet letustani kiinnostuneita! Kympin kokko oli siinä ja siinä että jaksettiin se käydä ihmettelemässä. Kotona olikin sitten jo tunnelma katossa, kun Mimosa oli ihan yliväsynyt ja varmaan me kaikki. Kylläpä sitä meni väsyneenä nukumaan Juhannusyönä. 

Lauantaina kävimme katsomassa isäni ja mummoni kanssa äitiä Helsingissä. Sen verran ajatuksia on taas ilmoilla että täytynee hieman sulatella... Oli kyllä taasen niin rankka reissu että nukuin autossa varmaan tunnin kotiin tullessa. Kotona sitten grillattiin ja käytiin saunomassa. Toivottavasti huomenna olisi lämpöinen sää, voisi ottaa ihan levon kannalta rauhallisesti!


















torstai 21. kesäkuuta 2012

Fiiliksiä...

Eilinen postaus jäi vähän kesken kun illalla ei nettiyhteys jostain syystä halunnutkaan enää toimia. No, ehkä niin oli tarkoitettu? Just nyt odotan kotiin miestäni ja hänen veljeään Porin reissulta. Olivat siellä katsomassa juuriansa ja auton takakontti on ymmärtääkseni täynnä roinaa ja rompetta. Juuri nyt myös pienin lapseni on nukkumassa kuumettansa pois. Viikko sitten saatu MPR rokote sen aiheutti. Viime yönä kuume nousi ja koko päivän sitä on jatkunut. Toivottavasti huomenna on jo parempi vointi. Toinen lapseni on isänsä luona, palailee huomenna Juhannuksen viettoon tänne. Kolmas möyrii masussa. Mun maha tuntuu laskeutuneen muutaman päivän aikana ihan selvästi. Sen huomaa siitä kun tässä tuolilla nyt istuu, niin vähän väliä tekee mieli nostaa masua ylöspäin kun painaa reisiä. Huomenna on viisi viikkoa laskettuun aikaan. Huuhuh, mä en taida keretä mukaan! On niin paljon mietittävää parasta aikaa!

*     *     * 

Viimeksi kerroin että sain jutella äitini kanssa puhelimessa, josta olin hyvin onnellinen. 
Seuraavaa kertaa ei ole tullut. Äidille jouduttiin laittamaan trakeostomia koska nieleminen tuotti suuria hankaluuksia ja esimerkiksi nukkumisesta ei tullut sen takia mitään. Toivotaan kuitenkin että tilanne on väliaikainen. Tällä hetkellä hän ei siis pysty kommunikoimaan puheen avulla, vain kirjoittamalla ja nyökkäilemällä ja eihän se tietenkään puhelimitse onnistu. Voin vain kertoa omat kuulumiset ja kuunnella mitä hoitajat kertovat äitini päivästä. Viimeksi kävimme tosiaan tiistaina äitiä tervehtimässä, samalla reissulla kuin siellä Luonnontieteellisessä museossakin käytiin, samana päivänä oli se trakeostomiakin laitettu. Nyt äiti on jo sen verran kuntoutunut että on päässyt rauhallisempaan huoneeseen ja kovasti odotamme milloin siirto lähisairaalaan tulee. Lauantaina, Juhannuspäivänä, olemme suunnitelleet seuraavan kerran mennä äitiä tervehtimään. Toivotaan että kaikki tosiaan silloin terveitä. Mimosan rokotusreaktio sinänsä ei onneksi ole tarttuvaa, kunhan ei ole kuumeessa enää että jaksaa pieni matkustaa, tai sitten menemme isäni ja mummoni kanssa kolmestaan. Ehkä niin kuitenkin.

*     *     *

Viikko sitten istuin hiekkalaatikolla, tärisin kyynelehtien ja mietin näenkö äitiä enää koskaan?
Nyt mietin kuulenko äitini enää koskaan laulavan kauniilla äänellään?

Onneksi noiden kysymysten välissä on ihan älyttömän pitkä matka. Ja onneksi tässä tapauksessa, suunta on ollut oikea. Menetys muuttui lopullisesta johonkin jonka kanssa voi ja pystyy elämään. 

*     *     *

Pariisin Kevät - Kesäyö

Retki Luonnontieteelliseen museoon!

Eilinen olikin oikein kommenttien päivä! Kiitos teille niistä! :) Tottahan ne kovasti lämmittävät mieltä jos saa joltain kommentin aikaiseksi. Vanha sanontakin taitaa olla että kissa kiitoksella elää, mutta ei se nyt ihan niinkään taida mennä ;) mutta erittäin mielelläni otan jatkossakin kommentteja vastaan! (Vaikka aion myös itsepintaisesti jatkaa kirjoittelua, vaikkei niistä kommentteja heruisikaan!) Josta tulikin mieleeni että joku oli eksynyt tähän blogiin "sievät varpaat" - hakusanoilla. :) Myös erilaiset väännökset blogini nimestä ovat tietenkin korkealla hakusanojen joukossa, mutta myös "CMX siivekäs soinnut" (valitettavasti niitä ei täältä löydy!) ja "Eijffinger pip tapetti" ohjaa myös joka viikko jonkun tänne. :)

*     *     *

Me käytiin eilen Helsingissä kuten jo aikaisemmin kerroinkin. Linnanmäelle ei ollut mitään asiaa koska oli niin kylmää ja sadetta vihmoi. Mutta löytyi meille Helsingistä jotain muutakin mukavaa jossa kaikki viihtyivät hyvin. Nimittäin Luonnontieteellinen museo! :) Juho oli muistaaksensa käynyt lapsena siellä parikin kertaa, mutta meille muille (Iisa, Mimosa ja minä) paikka oli ihan uusi tuttavuus! Voi kyllä suositella muillekin lapsiperheille! Aikuisten pääsyliput maksoivat 8e ja lasten 4e. Mimosasta ja Iisasta tosin ei maksua mennyt lopulta lainkaan, vaikka sanoin kyllä että kaksi aikuista ja yksi lapsi. Kuvat kertokoon puolestaan! :)

Luonnontieteellinen museo 

Kaksipäinen vasikka




Me mentiin Mimosan kanssa hieman nopeampaa tahtia. 
Juho ja Iisa syventyivät museoon hitaammalla tahdilla!







Nallet olivat suloisia, mutta näin lähelle niitä ei todellakaan luonnossa toivo pääsevän!


Afrikan norsu on VALTAVA! Iisakin näytti niin pikkuiselle sen vierellä!

Ja on tuolla kiraffillakin kokoa vaikka muille jakaa!

Iisakin napsi kännykkäänsä kuvia muistoksi! :)

*     *     *