tiistai 7. elokuuta 2012

Synnytysrintamalla hiljaista.

Kävimme tänään äitiyspoliklinikalla yliaikaisuuskontrollissa. Sairaalan mukaan mulla on viikkoja jo 41+5, vaikka neuvolan sekä omankin kirjanpidon mukaan tänään on "vasta" 41+4.  Vauvalla kaikki hyvin. Tämän hetkinen painoarvio oli 3,6kg. Onneksi ei sen isompi! :) Liikkuu, istukka toimii hyvin, lapsivettäkin riittävästi. Supistuksiakin tuli pari siihen käyrälle, mutta ei ne mitenkään erityisesti sattuneet. Paikat ovat edelleen jatkaneet kypsymistään, pehmeätä on ja pari senttiä auki. Mulla kropassa kaikki ok myös. Mikä ihme tässä sitten maksaa? Miksei vauva ota jo syntyäkseen? Tytöt kuitenkin syntyneet 41+1 ja 40+5. En todellakaan osannut odottaa tällaista. Torstaille varattiin sitten äitiyspolille aika jolloin ilmeisesti sitten käynnistellään jollei vauvaa sitä ennen kuulu. Ihmeellistä. Mä olen yrittänyt olla rentona, nukkunut päiväunia ja levännyt. Toisinaan, kun se kaikki lepääminen ja rentonaolo on kyllästyttänyt, niin on kerätty marjoja, tehty mehua, touhuttu. Äsken tultiin vattumetsästä. Mä niin toivoisin sitä luonnollista lähtöä (alkaa sanavalinnat olla jo dramaattisiakin...). Ei tällaisilla yksittäisillä supistuksilla mitään synnytetä. Voiko ihmisen mieli vaikuttaa niin paljon synnytyksen käynnistymiseen? Olen yrittänyt ottaa viimeiset viikot äidin tilanteen suhteen mahdollisimman "stressaamatta". (Tänään äidin päästä poistettiin shuntti ja laitettiin dreeniletku tilalle. Lääkäri oli kertonut veljelleni shuntissa olleen useamman tulehduspesäkkeen. Huh, hyvä että se on nyt poissa. Seuraavaksi odotetaan sitä että tulehdukset rauhoittuvat ja uusi shuntti saadaan laitettua päähän. Sitten vihdoin viimein kohti Mikkeliä. Äidin suhteen olen nyt kuitenkin luottavainen ja rauha mielessäni ♥ Luojalle siitä kiitos).  Ihanaa sain supistuksenkin äsköisellä lauseella aikaiseksi :)

Ensi yöksi ja seuraavaksi päiväksi olisi lastenvahteja valmiina.
No, odotellaan ei tässä taida muuta voida. 
Haluaisin vain että kehoni toimisi ja käynnistäisi synnytyksen itsestään. 
En haluaisi mitään käynnistyksiä.
Toimi, kroppa, toimi!

Muoks. Lisään vielä että äitiyspolilla sattui olemaan todella ihana erikoistuva lääkäri.
Osasi kuunnella minua, katsoi silmiin, käyttäytyi kuin ihminen ihmiselle. Ei ollut vain pelkkä ammatillinen maski. Mietinkin että siinä on ihminen oikealla alallaan. Ei kätilössäkään mitään vikaa ollut :) Hyvä käynti.  




4 kommenttia:

  1. Kaksi käynnistettyä synnytystä - eikä kammoa niistä, joten ota rauhassa jos käynnistykseen menee! Mä kyllä joka aamu olen kattonut puhelinta, että joko on viesti ;)

    VastaaPoista
  2. Tietysti kokemushan sekin olisi, mutta edelleen pidän peukkuja että saisin puhista riittävän pitkään kotona ja sitten vasta "antautua" sairaalaympäristöön... Ja varmasti viesti kulkee, kunhan jotakin kerrottavaa on! ;)

    VastaaPoista
  3. Tsemppiä ja hyviä ajatuksia loppumetreille. Mä ajoin ohi pyörällä viime pe (joskus iltamyöhään) ja Juholla oli auto käynnissä, en kehdannut jäädä kyselemään että joko... :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! :) Jaa'a mikähän lie ollut tilanne.. Ei jaksa enää muistaa! :D

      Poista

Kiitos kommentistasi ♥ luen sen kuitenkin ennen julkaisemista :)