torstai 28. helmikuuta 2013

Lumiukko ja -lyhty


Tänään paistoi aurinko ja me Mimosan kanssa tehtiin lumesta lyhty ja lumiukko! Illalla tosin satoi aika lailla, joten toivotaan ettei ukko ja lyhty kerkeä sulamaan ennen pakkasten saapumista... :) Ei nyt muutamaan vuoteen ole tullut lumiukkoja tehtyä.. Olikin aika homma pyöritellä palloja kasaan! Hauskaa olisi tehdä vielä tuohon lumihevonenkin... Säiden armoilla, keretäänkö sellainen vielä näillä lumilla aikaiseksi saada! Huomaa muuten varusteista, kenen vaatteet on tehty pihaleikkeihin ja kenen ei. Mimmi oli täysin kuiva vaikka miten oli märkää lunta ja siellä pyörittiin oikein urakalla. Toista oli meikäläisen vaatteet, ihan kastuivat läpi kevyttoppikset! 



Kyllä se lumi vaan maistuu joka tytölle... ;) Kuvassa näkyy meidän lippukin! (Tänään oli Kalevalan päivä!) Muistin jopa pihalle mennessä, joskus aamukympin jälkeen, kun näin muiden saloissa liehuvat liput, että voisi kai sen omaankin salkoon nostaa..! Voi meitä, säntittömiä! (Ja arvatenkin saattaa, että vasta nyt pimeällä tuli märkä lippu laskettua alas...)  :)


Pupuja riittää...

keskiviikko 27. helmikuuta 2013

Ikävä..


Voi äiti kun mulla on sua niin i k ä v ä.

Isä ja veli olivat skannanneet äidin kuvia mulle sähköpostiin, jotta saan tehtyä äidin kuvista myös toisen kuvakoosteen muistotilaisuuteen. Niitä katsellessa iskee niin kova ikävä. Miksi, miksi ja miksi? Miksi piti tulla se kasvain joka viimein vei äidin hengen? Toisessa koosteessa on kuvia äidin viimeiseltä kahdeksalta kuukaudelta, niitä katsellessa jotenkin muistuu eri lailla mieleen millaista se äidin viimeinen taival olikaan... Ei varmasti helppoa. Mutta nuo kuvat ennen sitä! 
Kuuntelin Suvi Teräsniskaa ja "Rakkaus on lumivalkoinen" kappaletta. Tietenkin itkettää.

Sain tänään viimeisteltyä äidin kuolinilmoituksen.
Isäni luki sen ja purskahti itkemään.
Kyyneleet hoitaa..
Minuakin itketti.
Ja Mimosaa.
Eri syistä tosin, mutta kuitenkin.
Aika surullinen hetki.
Voi, kun iskän surusta ja ikävästä saisi puolet edes pois.
En tiedä, jaksaisinko niitä itsekään kantaa, mutta silti niin toivoisin.

Pikkuiseni on edelleen kipeänä.
Mä niin rukoilen, että poika paranisi niin pian kuin mahdollista.
Käytiin aamulla taas lääkärillä, samoin oirein.
Kuumetta, yskää ja nuhaa.
Nyt tosin kuume on ollut jo kolmatta päivää 38,7 tasoa.
Toki laskeen kuumelääkkeellä onneksi.
Korvat terveet, hengitysäänet puhtaat.
Syö ja juo.
Kakka tosin on vetisempää...
Mikä lie virus onkaan.
Kunhan ei keuhkokuume tai rs-virus. Tai mikään muukaan vakava.
Pyysin katsomaan omatkin korvani,
terveet olivat.
Sen verran stressiä, että päässä oleva paine tuntuu jo ilmeisesti korvissakin. ;)
Luulotauti, mikä luulotauti.

*     *     *

Kuva on enkeliaiheisesta kalenterista ottamani valokuva.
Sain sen äidin serkulta, Tainalta, samalla kuin osanottokortin.
Oli todella kaunis ja koskettava muistaminen.

tiistai 26. helmikuuta 2013

Sukkia ja surukukkia


Täytyy välillä yrittää kirjoittaa vähän muutakin kuin vain surullisia asioita. Tuntuu että muuten ne surulliset ajatukset ja alakulo vain kasvavat kasvamistaan. Sain iskän toiset sukat jämälangista valmiiksi. Tuo harmaa oli tosin varta vasten sukkiin ostettu lanka. Seitsemää veljestä kaikki. :) Varsien raidoissa meni kyllä jonkin aikaa päätellessä, mutta musta näistä tuli oikein kivat.

Huomasin muuten kukat kuvattuani, että niissähän on hauskasti samoja sävyjä kuin näissä sukissa. Näistä sukista tulee kyllä äitikin mieleen. Hän on minulle jaksanut kerta toisensa jälkeen opastaa kantapään teon! :) Äiti myös näki nämä sukat joita iskälle tein ja sanoi että hyvät niistä tulee! :)







Että näin.

Jotenkin vetää hiljaiseksi.
Kissa kipeänä, taas kerran. 
Eilen käytiin eläinlääkärissä ja saatiin tropit ja ohjeet.
Onneksi se jo paranemaan päin.
Tänään käytiin terkkarissa Aatoksen takia.
Rohinaa, yskää ollut jo monta viikkoa, tänään aamulla lämpöä.
Joku virus kai, korvat terveet ja hengitysäänet puhtaat.
Oireen mukainen hoito.
Illalla kuumetta 38,4.
Toivottavasti kuume parantaa pojan.
Ja mulla tuntuu alkavaa paineentunnetta niin korvissa kuin poskillakin.
Todellakin otin buranaa,
ja toivon että se mikä siellä nyt yrittääkään jyllätä, stoppaa heti alkuunsa.
Nyt nukkumaan flanellilakanoiden väliin, 
toivottavasti pehmoisia unia on tarjolla.

lauantai 23. helmikuuta 2013

Viimeisen matkan järjestelyjä..

Äidin kuolema koskettaa.
Olen saanut aika monta yhteydenottoa,
liittyen äitini kuolemaan ja siitä nouseviin tunteisiin.
Vanhemman kuolema todella koskettaa.
Niitä, jotka sitä eivät ole kokeneet, asia kuulostaa kovin musertavalta.
En väitä, etteikö näin olisi.
Pahin pelkoni itsellekin.
Ja sitten kun se onkin tapahtunut.
On suuri tyhjyys,
hirmuinen ikävä.
Monelle varmasti asia on erittäin kipeä koko lopun elämän
 ja vanhemman poissaolo muistuu päivittäin mieleen. 

Minulle ei onneksi jäänyt sellaista tunnetta,
että jotakin olisi jäänyt sanomatta tai tekemättä.
Viimeisinä kuukausina tuli kerrottua moneen kertaan,
että rakastan. Olet tärkeä. Osallistumalla äidin hoitamiseen,
pystyi helposti näyttämään sitä hellyyttä ja lähimmäisen rakkautta.
En mitään olisi muutoin tehnyt.

Äidin kuoleman suhteen tunnen olevani herkkä ja hauras.
Tuntuu että siinä on sellainen ohut, valon läpi päästävä verho.
Verhon tällä puolen olen turvassa siltä viiltävältä
kivulta, joka on toisella puolella.

*     *     *

Tänään tilasimme hautajaisiin kukat. Niin arkun päälle tulevan kukkalaitteen, omat kukkalaitteet, mummon murusille omat pienet kukkaset sekä muistotilaisuuteen kukkalaiteet pöydille. Valkoista, vaaleanpunaista, vaaleansinistä, vähän violettia, vaalean vihreää. Liljaa, ruusua, kellomaista kukkaa... 

"Nyt enkelten kanssa käyt käsityksin,
ei jätetty meitäkään tänne yksin.
Jäi muistoksi lämpösi suloinen,
silmäsi loiste, hymysi aurinkoinen."

En ole suuremmin jaksanut lukea suruvärssyjä tai muita hautajaisiin liittyviä sivuja.
Ne ovat tuntuneet niin ahdistaville jo ajatuksen tasolla.
Onneksi löysin tuon kauniin luvun, se on jotenkin lohduttava.

Äidin hautajaisilmoituksenkin tein valmiiksi tänään. 
Siihen löytyi teksti kortista, jonka veljeni oli saanut. (kiitos S ♥ )

"Lauhat lempeät tuulet
hänet mukaanne ottakaa
ja hellästi kantakaa sinne,
missä uupunut levätä saa."


Muistotilaisuuden ruokailut ovat päätetty ja sähköpostia niistä laitettu.
Karpalokiisseliä ja kermavaahtoa,
äidin lempijälkiruokaa kaiken muun lisäksi.

Niin paljon on puuhattavaa... Sain sen muistotilaisuudessa esitettävän kuvakoosteen tehdyksi, katsotaan jaksanko vielä muuta äidin kuvista laittaa.. Onneksi ei tarvitse näitä kaikkia hautajaisjärjestelyjä tehdä itse. No, surutyö se on kuitenkin tehtävä... Että onhan sitä siinä ihan tarpeeksi yksin käydä läpi.

*     *     *

Tässä samalla sitä eletään kuitenkin lapsiperheen työteliästä, monilla tunnelmilla varustettua arkea. 
Jokapäiväisiä iloja, suruja, murheita. Hiihtolomaa, makkaranpaistoretkiä laavulle, päiväunia ja kaikkea muuta.  Onneksi olen nyt kotona lasten kanssa. Mulla on aikaa, ei tarvitse jaksaa vieraissa töissä, kertoa tuntemattomille miksi ajatus välillä harhailee...

keskiviikko 20. helmikuuta 2013

Isomummolla munkkikahveilla..


Tänään aurinko paisteli kauniisti. Teimme pikkuisten kanssa vaunuilla reissun kylille. Matkalla saatiin isomummokin samaan völjyyn ja menimme kauppaan pienille ostoksille. Kaupasta lähti mukaan myös munkit, jotka hyvillä mielin herkuttelimme isomummon luona. Isomummon velikin piipahti kylässä. Mummon luona ollessa sain puhelun, jossa kerrottiin ettei äidin siunaamaan lupautunut pappi pääsisikään siunausta tekemään, koska oli saanut itse sairaskohtauksen. (♥ Pikaista paranemista hänelle.) Onneksi meillä oli vielä yksi pappi mielessä, ja koska pappi asuu mummoni naapurissa, hipsimme heille sukkasillaan ja onneksi hänelle kävi sama aika. Asioilla on tapana järjestyä!


Kyläreissulta saapuessamme, joskus puolen neljän aikaan, mulla oli mukana tämän näköinen porukka! :) Molemmat vetelivät hirsiä... Tosin Aatos kyllä heräsi kun sain vaunut nostettua oven viereen, mutta Mimmi jatkoi uniaan, vaikka laitoinkin hänen parempaan nukkuma-asentoon! 

Vaikka vaunujen lykkiminen onkin aika työlästä, oli se kuitenkin virkistävä reissu kun ilmakin oli niin kaunis ja mukavasti pakkasta.

tiistai 19. helmikuuta 2013

Tunnelmia...

Tänään on viikko äidin kuolemasta.
Olo tuntuu väsyneelle ja tyhjälle. 
Välillä tuntuu niin väärälle, miksi äidin piti jo kuolla? Hän oli hyvä ihminen, kyllä niitä huonompiakin olisi täältä joutanut!!! Äiti halusi elää, niin paljon että rohkeana meni tähän viimeiseen leikkaukseen, että elämä olisi sen kautta tullut helpommaksi. Ei tullut, todellakaan. Se viimeinen leikkaus oli katastrofi.
Katkerien ajatusten jälkeen tulee väsy. Ja siitä hiipii onneksi kiitollisuus ajasta jota saimme yhdessä viettää. Kaikesta siitä, mitä äiti minulle opetti. Muistutan itseäni niistä asioista joista äiti olisi ollut varmasti iloinen. Ole hyvä lapsillesi, tee villasukkia, ota valokuvia ja pidä ne hyvässä järjestyksessä. Nauti elämästä. 

Silti tuntuu, että haluaisi vain olla. Puhelimeen vastaamien tuntuu työläälle. Kotoa poistuminen samoin. Toisaalta mulla on nyt aikaa, vaan saisipa sillä jotakin aikaiseksi. 
Äidin hautajaisten kutsut sentään tein yhdessä illassa. 
Niistä tuli kauniit, äidin näköiset.
Enkeli-kiiltokuvia, lämpöisen helmeilevän väristä kartonkia ja siihen päälle tulostettuna kutsuteksti.

Toivottavasti äidin siunaamispäivänä paistaa aurinko ja hanget hohtaa kauniina.


sunnuntai 17. helmikuuta 2013

Hyviä unia ja surulepoa..

Heräsin tänä aamuna ihaniin uniin.
Olin nähnyt äidistä unta, sellaisia joissa äiti oli niin kuin ennenkin.
Iloisena, toimeliaana, hymyilevänä. Jotkut juhlat olivat menossa.
 Enpä muista, milloin viimeeksi olisin nähnyt unta äidistäni. 
Sain aloittaa päivän onnellisena. ♥

Eilen musta tuntui, että on päästävä liikkeelle kotoa,
hetkeksi muihin ympyröihin, missä on helppoa ja turvallista olla.
Lähdimmekin veljelleni iltakahveille ja sieltä mammalan turviin.
Ennen sitä ostin Tiimarista korttitarpeet hautajaiskutsuja varten.
Haluan ehdottomasti tehdä ne itse,
samalla saa käsiteltyä asiaa.
Lisäksi haluaisin tehdä muistotilaisuuteen valokuvakoosteen 
äidin elämästä. Toivottavasti siihenkin riittäisi virtaa...

Huomenna mennään perhekerhoon.
Siitäkin huolimatta, että tekisi mieli vain erakoitua.
Ettei joutuisi kohtaamaan uusia ihmisiä
ja miettimään, joko he tietävät vai eikö
ja samalla joudun kohtaamaan tapahtuneen taas
uudelleen ja uudelleen.
Kauppaan musta ei ole menijäksi,
ei vaan vielä pysty!


perjantai 15. helmikuuta 2013

Tyhjyyttä ja ihmetystä.

Tyhjyyttä, tyhjyyttä.

Meille tulee osanottokortteja ja kukkia.
Tuntuu siltä, että ne tulevat varmasti väärään paikkaan.
Eihän äitini voi olla kuollut, eihän?
Olen vain ja odotan. Ehkä äiti vielä tuleekin jostain takaisin?

Silti kaivoin isän luona pyykkikorista äidillä viimeiseksi käytössä olleen tyynyliinan
ja pistin sen tyynyn päälle joka äidillä oli ollut käytössä. 
Huh! Onneksi kerkesin pelastaa sen pesukoneelta!
Olen painanut kasvoni äidin tyynyyn joka päivä,
siinä on äidin tuoksu.
Kun pistän silmät kiinni,
tuntuu että äiti on ihan siinä lähellä. ♥

Tänään etsimme äidin osoitekirjaa.
Ei löytynyt ensin mistään,
kaikkea muuta kylläkin.
Pieniä juttuja, kirjoituksia.
Kunnes muistin missä äiti sitä aina piti.
Postikorttien kanssa samassa laatikossa. Tietysti.
Tekisi mieli pyytää anteeksi, että me äiti sinun tavaroitasi ja papereitasi niin joudumme tonkimaan.
Olethan aina ollut järjestyksen ihminen.
Tavarat ja paperit järjestyksessä.
Omilla paikoillaan.

Tuntuu, että on niin paljon aikaa.
Mitä sillä tekisi?
Elämässä on äidin kokoinen tyhjyys.
Olimmehan viimeiset kuukauden niin paljon yhdessä.
Niin osastolla kuin kotonakin apuna. Monta kertaa viikossa. 
Jopa monta kertaa päivässä.
Ihmettelen.


Erilainen ystävänpäivä...

Ystävänpäivänä ♥

Onneksi mulla (meillä) on juuri nämä ihanat lapset ♥ ♥ ♥

Ne pitävät mut pakosti kiinni arjen rutiineissa. 
Hymyilevät, ja antavat voimaa.


Tässä surunvalittelukortissa oli ihana kuva. 
Ihan kuin siinä olisi Iisa, Mimmi ja Aatos sekä enkeli-mummo joka auttaisi heitä aamupalalla ♥

Saimme tänäkin vuonna monia ystäväpäivän kortteja! Kiitos niistä! Mäkin olen niitä aina lähettänyt, mutta tänä vuonna ne jäi. No, mitä nyt pari korttia tehtiin perhekerhossa maanantaina ja annettiin ne tänään mummolleni ja isälle ♥ sekä Mimosan kummille. Enempää niitä ei ollut. Piti tiistaina ostaa, kirjoittaa ja lähettää... ♥ Ensi vuonna sitten. Mutta ystävät rakkaat! Olette kyllä olleet mielessä tänään ja muulloinkin, Kiitos korteista, kukista ja lämpöisistä ajatuksista! ♥



Aatos istui tänään syöttötuolissaan. Tässä lähinnä katselemassa muiden iltapalan syömistä. 
Pikku mies sai tänään 2 lusikallista vadelma-ruusunmarja sosetta. Hyvältä tuntui maistuvan, kuitenkin toisen lusikallisen päätteeksi A päätti työntää kielellä ylimääräiset ulos suustaan. :) Ehkä se tästä kuitenkin lähtee, se syömisen opettelu. Huomenna jatketaan!

Me käytiin keskiviikkona muuten heti aamusta Aatoksen 6 kk neuvolassa. Mitat olivat seuraavat:
Paino: 8780g (7970g 5kk)
Pituus: 68,5cm (66,6cm)
Pään ymp: 46cm (44,6cm)

"Tyytyväinen vauva. Eloisa. Varpaat löytyneet. Rintamaitoa saa edell. Soseitten aloitus. Rokot. myöhemmin."

Aatos sai Rota-rokotteen, mutta pistettävät rokotteet jätettiin vielä seuraavaan kertaan. Onneksi. Jospa sitä sitten äidin hautajaisten jälkeen saisi viimein rokotteet laitettua. 

Näin se elämä muuttuu. Edellisellä neuvolakerralla (8.1) äiti soitti mulle kesken neuvolakäynnin ♥ ja äiti oli minusta niin pirteä ja äänihuulten kuntoutus ainakin mennyt eteenpäin tosi hienosti. Ja sitten reilun kuukauden päästä tuosta käynnistä, äitiä ei enää ole. Ei sitä ymmärrä.

Mulla on pienimmät kotona flunssaisina. Molemmilla nenä tukossa ja räkää tulee. Kuumetta sentään ei nyt ole. Päivällä haettiin mummoni ja menimme yhdessä isän luokse. Kello 12 äiti siirrettiin terveyskeskuksesta kappeliin. Sytytimme isällä kynttilöitä äidin muistolle. Yhdessä näitä hetkiä on parasta jakaa. 

Olen täällä jossain, keskellä surua, mutta se ei onneksi tällä hetkellä revi minua riekaleiksi. 
Tänään kuitenkin pelkäsin, että mitä jos unohdankin oleellisen? Yritin muistella äidin sanomisia, ääntä, puhetyyliä, liikkumista, kasvojen ilmeitä. Tuntuu, että juuri nyt muistaa vain ihan jotain pieniä pätkiä, jos sitäkään. Leikkauksen jälkeen äiti oli niin monta kuukautta "puhumatta", kun trakeostomia haittasi normaalia puhumisia. Lauseista tuli yksittäisiä sanoja. Kirjoittamalla joitakin lauseita.. Ne täytyy säästää. Ehkä on vielä liian aikaista pelätä unohtavansa. Mielessä kun kuitenkin kaikki on nyt ihan kaaoksessa. 

keskiviikko 13. helmikuuta 2013

Hetket ennen ja jälkeen...

Äidin kuolemasta on jo aika monta tuntia. Yli vuorokausi ja kohta toinen. Suru pitää otteessaan, tällä hetkellä tosin pehmoisessa vaipassaan. Tiedän, että pahin on vielä edessä. Olen kohdannut sen, mitä eniten pelkäsin. Äidin kuoleman. Pahinta on ollut se tieto, että kuolema on aika lähellä. Äidin leikkauksesta meni kahdeksan kuukautta ja kuinka monta kertaa mä pelkäsin, että äiti kuolee? Varmasti kymmenen kertaa mä olin ihan peloissani, että tästä äiti ei enää selviä. Mä en kestä murtumatta. Vaan niin äiti selvisi monesta asiasta, kerta toisensa jälkeen. Ja miten positiivisena ja päättäväisenä äiti pysyi niin pitkään. ♥ 

Silti tieto kuolemasta tuli kuitenkin niin yllättäen. Toisaalta mulla on ollut aikaa kahdeksan kuukautta totutella ajatukseen... Oli niin selvästi kaksi ajanjaksoa, aika ennen leikkausta ja aika leikkauksen jälkeen. Siinä, ruokakaupassa pikkuisten kanssa, ei sitä paljon kyselty onko nyt oikea aika ja paikka saada suru-uutista vai ei? Järkyttävää oli tietää heti isän soittaessa, että äiti on nyt kuollut! Lähes samantien kuitenkin tuli helpotus siitä, että äiti kuoli juuri näin ilmeisen nopeasti. Ei niin, että olisi ollut tiedottomassa tilassa päiväkausia, kuten pelkäsin. Tuli myös tunne siitä, että nyt se on ohitse, se kamala tiedostamaton odotus siitä, milloin tämä uutinen meidät kohtaisi.

Kaupasta ymmärsin kuitenkin ottaa makaroonilaatikkoa ja vaippoja, vaikka uutisen kuultua mä en meinannut ymmärtää yhtään mitään. Mun piti tehdä jauhelihakeittoa, mut nyt en sitä pystykään valmistamaan. Mitä einestä me muka voidaan syödä? Pakko oli soittaa Juholle tieto äidin kuolemasta ja sitten silmiini osui se makaroonilaatikko, vaikka itkinkin Juholle, etten ymmärrä mitä mä täältä voisin ottaa. Selvittiin sentään jotenkin kaupasta ulos ja vielä autolla kotiin. Soitin muutaman puhelun ja sain tietää, että isältä äidin olleen maanantai-iltana vielä ihan "pirteässä" (siis äidille pirteässä) kunnossa. Me nähtiin äidin kanssa sunnuntaina viimeisen kerran. Sanoin, lähtiessämme että nähdään sitten siellä osastolla ja äiti nyökytteli hymyillen ja vastasikin joo tms. Äidin silmät näyttivät lempeiltä silloin ja oli hyvä lähteä äidin luota pois. 

Tiistaina aamusta äiti oli soitellut kellolla hoitajia ja ollut limaisempi. Mutta kuitenkin ihan hyväntuulinen. Seuraavan kerran kun hoitaja meni äidin huoneeseen, äiti oli siellä kuolleena. 

Näin jälkeenpäin näkee asioita ihan erilailla. Oli niin tarkoitettu, että veljeni perheineen tuli täksi viikonlopuksi mummolaan. Lauantaina vietimme Aatoksen puolivuotissynttäreitä, jonne lähisuku tuli juhlimaan. Ne olivat samalla näköjään äidin lähtöjuhlat, rakkaimpiensa kanssa. Oli hyvä fiilis. Äitikin halusi maistaa kaikkea leipomaani ja totesi hyviksi. Sunnuntaina Paavo-kissa meni äidin jalkojen päälle nukkumaan. Ei se niin koskaan aikaisemmin ollut tehnyt, käppäillyt vain. Kai tuokin tiesi, ja jätti jäähyväiset rakkaalle emännälleen. Me veljeni kanssa nostimme äidin sängystä ja siinä pidimme veljeni kanssa äidin käsistä kiinni ja puristimme niitä lujaa. Äiti ja me hymyilimme, ja oli sellainen rakkauden hetki, meillä kolmella.

Tiistaina vietimme seuraavan yhteisen hetken. Tällä kertaa tosin jäähyväisten merkeissä. Menin hieman aikaisemmin, että sain jättää äidille yksin jäähyväiset. Harjasin äidin hiukset kauniisti ja lauloin ystävä sä lapsien. Halasin pitkään ja nuuhkutin äidin tuoksua tukasta. Suukotin poskelle, otsalle ja sormiakin lähtiessä. Äiti näytti rauhalliselta, tai siltä, että äidin väsynyt kuori se vain siinä enää oli, loppuun asti palvellut ♥ Äiti oli jo jossain muualla, luulisin että lähelläni sillä hetkellä. Pian tulivat muutkin, isä, veli, mummo, täti ja serkkuni. Vietimme rauhaisan hetken itkien, muutaman virren laulaen, muistellen, asioita kerraten. Luimme myös Isä meidän - rukouksen. Vajaan parin tunnin päästä lähdimme. Sammutin kynttilän ja suljimme oven. 

Jatkoimme isän ja muun porukan kanssa mummolaan, jonne Juhokin lasten kanssa tuli. Haettiin pasteijoita, karjalan piirakoita, keitettiin kahvit ja herkuteltiin isän juuri sinä aamuna leipomalla mustikka- ja omenapiirakalla ♥ Soiteltiin suru-uutista eteenpäin. Suruvalittelukukkasia tuotiin. Illalla käytiin vielä saunassa ja veljeni jäi isän luokse yöksi... Me lähdimme jossain vaiheessa kotia. Unta en tietenkään saanut, heti jos ollenkaan. Ehkä sitä pieniä torkahduksia tuli yön aikana... Hetkeksi kömmin pikkuisten välistä Juhon kainaloon, myöhemmin kuitenkin takaisin omaan kolooni (pikkuisten väliin).

Tänään järjesteltiin jo hautajaisia. Vanhalta hautausmaalta löytyi yksi kahden ihmisen paikka ♥ Ihmeellisistä asioista sitä voikin sillä hetkellä tuntea iloa ja kiitollisuutta. Hautapaikan vieressä on vielä isän äidin Tyyne-tädin hauta ja toisella puolella mummon tädin hauta. Hautapaikkalla kuuntelimme äidin poismenon kunniaksi soitetut sielunkellot. Itketti. 

Myöhemmin meillä kävi ystäväni ja lisää kukkiakin tuli ja osanottoja. Mä oon vielä jossain sellaisessa tilassa, ettei tätä ymmärrä vielä läheskään. Pelottaa tuleva tuska ja kipu, mikä väistämättä on vielä edessä. Mutta nyt täytyy lähteä lepäämään. Toivottavasti saisin hieman enemmän unta, kuin edellisenä yönä.


Rakas Jeesus
siunaa meitä,
anna meille enkeleitä.
Siivilläsi meitä peitä,
älä meitä koskaan heitä.
Amen.

Hyvää yötä, kauniita unia, oman kullan kuvia. Amen.

Äidin ja isän opettama iltarukous.

12.2.2013 ♥


Tiesinhän minä:
tälle tielle tulisi lopulta lähtö.
Mutta eilen en tiennyt,
että lähtisit tänään.

Kiitos rakas äiti kaikesta ♥

♥     ♥     ♥



maanantai 11. helmikuuta 2013

Pari potrettia! ;) ja totuus niiden takaa!

Aina tasaisin väliajoin Iisa pyytää ottamaan heistä lapsista kuvan! 
No, sehän on tietenkin hauska idea ja etenkin kun toive tulee lapsilta itseltään. Tai vielä nyt lähinnä Iisalta. Tartun haasteeseen toki innoissani, kun kerran ovat asettautuneet hienosti kuvausasentoon! :) Tosin kuvaukset näyttävät toistavan samaa kaavaa... Ensin joko kaivetaan nenää antaumuksella (toki ymmärrettävää, eihän sitä kukaan halua räkänenänä kuvassa olla ;) ) tai sitten maistellaan sitä lelua, mikä nyt sattuu kuvausaikana kädessä olemaan... Aatos on joku alkuun totista poikaa, tai hymyilee... Kuvaussession aikana riemu nousee ja nousee, kunnes yhtäkkiä ollaan siinä pisteessä että Mimosa ja Iisa hirnuvat hervottomina jota sitten Aatos säikähtää ja kuvailut loppuvat siihen. No, aika hauskoja otoksia sitä on kuitenkin mukaan välillä tullut! ;) 


No, niin sormi nenässä!


Sormi pois nenästä!



Pakollinen maistelu ;)


Ja hauskaa on ♥ :) 


Edelleen on hauskaa, etenkin tytöillä..


Mut nyt alkaa Aatoksen mielestä olemaan jo vähän pelottavaa...


Äiti, ota mut äkkiä pois näiden hervottomana nauravien tyttöjen keskeltä!!!

Ja otetaas sama taas uusiksi...


Aika kiva kuva! ♥ :)


Nyt on jo vähän totisempaa!


Tytöillä riemu repeilee!


Äiti! Nyt otat mut pois täältä, noilla on liian hauskaa...

...Ja seuraavassa hetkessä Aatos purskahtaa itkemään!

♥ Sellaisia potretteja! ♥


Rintamaidosta kiinteisiin...

Pitäisi aloittaa kiinteät.
Vauva on jo puoli vuotta!

Aion tottakai aloittaa, vaikka vauva tuntuu pärjäävän hyvin vielä tissimaidollakin. 
Tiedän, vauva alkaa tarvitsemaan enemmän rautaa kuin mitä rintamaidossa on. 
Sekä tietysti enenevästi lisääntyvän liikkumisen myötä proteiinia ja energiaa!

Silti mua vähän ahdistaa. Siis se kiinteiden aloitus. Eihän kaveri vielä osaa istua syöttötuolissakaan, vaikka on jo puoli vuotta! Tytöt ovat saaneet reilun 5 kk ikäisestä lähtien maistella muutakin kuin tissiä. Esikoinen, tuo pieniruokainen, ei meinannut millään innostua syömään. Lusikallisen sai silloin tällöin huijattua suuhun, mutta jotenkin oli työlästä. Edelleen sama neito syö välillä vähän, välillä paljon. Virtaa neidissä kuitenkin on! ;) Keskimmäinen oli ja on edelleen reipas syöjä! Oikea ihmeiden ihme esikoisen syömiskokemuksen jälkeen! Hyvä, että kerkesi lusikkaa uudelleen täyttämään kun jo pikkuinen pyysi lisää ruokaa! Nopeasti, nopeasti, äkkiä lautanen tyhjäksi! Ehkä äiti oli liian hidas, kun toinen alkoi syömään 1v 2kk täytettyään ihan itse! :)

Tämän pienimmän miehen kohdalla aika tuntuu saavan kuin siivet selkäänsä. Niin vaan kuusi kuukautta tuli täyteen ilman minkäänlaista ylimääräistä kokeilua. Siis pullokokeilua tai muutakaan. Tuttiakaan tämä mies ei ole syönyt (ei kyllä tytötkään!). Toisaalta sitä on onnellinen ja ylpeä siitä, että minun tissini ne ovat pitäneet tämän pienen miehen "hyvässä lihassa" ja tyytyväisenä puolen vuoden ajan. Varsinainen nisäkäs! :D (Ja tämä oli siis vain ihan henkilökohtainen iloni! Ei ole tarkoitus nostaa itseä jalustalle! :) Tiedän hyvin, ettei kaikkien imetystaipale ole se helpoin ja että kaikilla ei vain sitä maitoa tule riittävästi, vaikka halua olisikin imettää! ♥ Onneksi meillä on ne hyvät korvikkeet silloin olemassa!) Mutta ehkä mulla samalla on jonkunlaista vaikeutta luopua siitä, että se ihan pikkuvauva-aika alkaa olla jo pian takana päin? Ja uutta vauvaa ei ihan heti ole tulossa. Kaikesta sitä voi haikeutta tunteakin!

Mua kiinnostaa kovasti ainakin osittainen sormiruokailu. Mutta varmasti purkkiruokiakin tullaan antamaan. Epäilen, jaksaisinko tehdä itse sen suurempia sormiruoka-aterioita saati soseita? Tuntuu tuota työtä olevan ihan riittävästi kolmen lapsen kanssa nytkin...

Mutta se on varmaa, että imetystä jatketaan... Mulla ei ole suunnitelmia miten pitkään, mutta se on selvää, että ainakin yhden vuoden ikään asti. Esikoista imetin 2v 4,5kk ja keskimmäistä viikkoa vajaan vuoden. Mä oon siis imettänyt elämäni aikana tähän mennessä... Hetkonen lähes 46,5 kuukautta, eli 3 vuotta ja 10,5 kuukautta päälle. Melkoisen ajan siis! (Toivottavasti meikäläisen LUUT ovat siitä huolimatta pysyneet vahvoina! Säännöllisesti olen kyllä yrittänyt syödä päivittäin tablettina sen 1000mg kalsiumia + d vitamiinia sekä tähän päälle ravinnosta tulevat kalsiumit.)

Tällä viikolla me aloitetaan maistelemaan! :) 
Ehkä mäkin pian tästä innostun oikeasti!!! :D

sunnuntai 10. helmikuuta 2013

Puolivuotissynttärit ♥


Meidän pieni mies täytti tänään jo puoli vuotta! 
Ja sitähän täytyi tietenkin juhlistaa! :)
Ei nyt mitenkään isosti, mutta perhepiirissä. 
Ja tulihan siitäkin 17 ihmistä. Oho! :O :D

Mä innostuin oikeen leipomaankin.
Tein perjantaina päivällä wilhelmiina-keksejä. Illemmalla tehtiin Iisan kanssa vielä
jäädytetty mansikka-juustokakku sekä M & M moussekakku, jossa mariannea ja mansikkaa.
Mansikat olivat Raatin mummolasta viime kesänä (Aatos masussa) poimittuja. 
Hyviltä maistuivat ja kaikki tulivat syödyiksi. No, muutama keksi jäi vielä huomiselle. :)
Huomenna nautitaan laskiaispullista, tosin hieman "oikaistu versio", sillä pullat on pakasteena ja paistetaan vain valmiiksi ja hillot sekä kermavaahdot väliin. Nami!
Lisäksi mennään käymään ystäväni tyttären synttärijuhlilla,
eli meillä on melkoinen herkkuviikonloppu käynnissä!


Aatos 6kk ♥

keskiviikko 6. helmikuuta 2013

Parempia fiiliksiä ♥

Pakko kirjottaa vielä jotakin ei niin surullista. Elän niin hetkessä, että olisi ikävää, jos tänne blogiin jäisi leijumaan surullinen tunnelma kun juuri nyt en enää niin surullinen ole. Onneksi ♥
Ilta oli jo onneksi paljon virkeämpi taas. Äiti jaksoi osallistua vähän keskusteluunkin ja oli läsnä. Naurettiinkin vähän hassuille jutuille! Minä neuloin iskälle sukkia ja Mimmi leikki Petshop-talolla. (Mukavaa on ollut huomata, että isäni on alkanut käyttää hänelle antamiani villasukkia!) Siinähän se ilta kului, arkisissa tunnelmissa. Parasta!

Eilen me vähän hassuteltiin pikkuisten kanssa. 



;) Näistä kuvista sitten iskikin seuraava kriisi päälle. Mä oon kuvitellut, ettei mulla ole vielä juurikaan mitään ryppyjä!!! No on! Ei niitä niin totisella naamalla näy (KAI!!!???) mut näköjään sitten kun hymyilee, niin johan on juonnetta näkyvissä. No, mut tästä huolimattakaan en mä ole lopettamassa hymyilyä! :)

Luopumisen tuskaa..

Mä olen viimeiset viikot tuntenut luopumisen tuskaa. Toivon tietenkin, että äiti elää vielä pitkään ja piristyy... Olisi niitä kausia, hyviä ja huonompia. Viimeiset kolme viikkoa äidin vointi on mennyt pikku hiljaa alemmas, elämänliekki hiipunut. Ehkä on tuullut liikaa?

Kuukausi sitten mä sain sen iloisen, yllättävän ja ihanan puhelun äidiltäni! ♥
Sen jälkeen tuli antibioottikuuria peg-letkun juurella olevaan paiseeseen ja virtsainfektioon. 
Vointi meni alaspäin, päivä päivältä. 
Eilen katselin kuvia jotka on otettu jouluna, näyttääpä äiti niissä pirteältä!
Äiti on muuttunut joten poissaolevammaksi. Tosi väsyneeksi, uniseksi. 
Päiviä, jolloin jalat ei kanna juuri lainkaan. Päiviä jolloin taas jalat kantavat hetken paremmin. Siis silloin kun siirtyy avustettuna sängystä pyörätuoliin tai pyörätuolista pöntölle. Aika harvoin enää kerkeää pöntöllekään. 
Sellainen aloitekyky on poissa, hyvä että jaksaa jotain vastata jos kysytään. Usein jää vain nyökkäilyn asteelle. Tänään otin esille paperia ja kynän, johon äiti kirjoitti, että tuokaa kaarimalja hänelle. No, tuotiin!  Kirjoitti myös, että ikenissä on kipua! Eilen iskä oli antanut kipuun buranaa ja sillä oli ilmeisesti helpottanut. 
Äiti katseli jonkin aikaa Mimmin touhuja hymyillen ja nukahti sitten istuvilleen pyörätuoliinsa. 
Kuten tavallista viime aikoina.
Isänkin kanssa asiasta tänään puhuttiin. 
Hetki kerrallaan mennään.

Mennään vielä illalla äitiä ja iskää moikkaamaan, ehkä olisi taas pirteämpi hetki?

♥     ♥     ♥ 

tiistai 5. helmikuuta 2013

Oranssia! :)


Mä vaihdoin tosiaan viimein tonttuverhot pois ja silitin Raatin mummolasta tuodut verhot ja ripustin ne paikoilleen! Miltäs näyttää, Päivi? :) Musta nää on ihan hauskaa vaihtelua! Onneksi, jollei tarkemmin syynää, verhoissa olevat ikitahrat näy! ;) 


Muutenkin meille on muuttanut oranssia väriä ihan urakalla! (Suoraan sanottuna, enpä olisi muutama vuosi sitten uskonut, että hommaisin verhot jossa on oranssia, keltaista ja sinistä! Ei todellakaan kuulostanut mun valinnoilta!) Ihanaa vaihtelua! :) Mennään nyt pääsiäiseen asti näillä väreillä, katsotaan sitten mitä värejä kaipaan sen jälkeen? Tuon täkin muuten toin vanhemmiltani meille lainaan..


Olkkarin valkoisiin verhoihin vaihdoin vain punaiset satiininauhat pois ja sinistä tilalle. 


Ja tietenkin meillä on tämä aurinkohuopa päivittäisessä käytössä. Se valaiseen niin auringollaan, oranssilla värillään kuin itse käyttäjälläänkin. ;) Tuon hepan Iisa toi Mimosalle Apassionata-show:sta jossa oli viikonloppuna käymässä!

Myöhäinen maanantai!

Viime yönä nukuin erittäin huonosti. (Ja tänä yönä kirjoitan yötämyöten blogia... järkevää!)
Äiti on ollut taas huonommassa kunnossa. Jalat eivät ole oikein pitäneet ja hän on ollut erittäin väsynyt... Tuntuu, että aina vuodeosastolla ollessaan vointi menee alaspäin. Kotona ollessa piristyy. Ihmekkös tuo! Sunnuntaina äiti tuli takaisin kotiin ja tänään jo onneksi oli vähän skarpimpi, vaikka väsynyt olikin. Ehkä mä taas tänä yönä nukun paremmin?

Äidillä näyttää olevan näitä voimattomampia päiviä ja sitten taas vähän parempia. Aika henkisesti rankkoja nuo huonommat päivät. Sitä aina pelkää, tuleeko niitä parempia enää? Mutta onneksi tähän mennessä on aina tullut. Sitten voi hetkeksi taas huoahtaa, selvittiin niistäkin huonoista päivistä. Tänään äiti ja iskä kävivät hakemassa uudet lasit äidille Mikkelistä entisten säpäleiksi menneiden tilalle. Lupasin varata äidille hiustenleikkausajan parin viikon päähän. Jospa nyt tosiaan muistaisin!

Huonosti nukutun yön päätteeksi heräsimme 9:40! Ihmeellistä! Mimosakin, joka on pitkään harrastanut aamuitkua ja huonolla tuulella oloa aamuisin, päätti nukkua kerrankin pitkään ja naureskellen toivotteli aamulla samalta tyynyltä huomenia! :) Aatoskin taisi herätä ensimmäisen kerran syömään joskus viiden aikaan aamuyöstä! :) Ei vauva hereillä pidä, omat ajatukset vaan. Tulikin pikainen lähtö perhekerhoon... :) neljänkymmenen minuutin päästä heräämisestä oli lapsille vaihdettu vaipat, laitettu päivävaatteet, syötetty kissat, otettu aamupalaa, meikattu, puettu ulkovaatteet päälle ja muistettu vielä tunkea pari vaippaakin mukaan kassiin, hypätty autoon ja huristettu perhekerhoon. Onneksi mentiin, tuli kiva alku viikolle! :)

Päivällä silitin ja ripustin verhot ruokailutilan ikkunaan sekä Iisan huoneeseen. Lisäksi vaihdoin liinan pöydälle, avot! Tulppaanitkin olivat auenneet kauniisti maljakossa! :) Toisina päivinä sitä näyttää saavan aikaiseksi enemmän sen suuremmitta ponnisteluitta, vaikka päivä "vähän myöhässä" alkoikin. ;) 

sunnuntai 3. helmikuuta 2013

Käytiinpä Meandi-kutsuilla!

Me kävimme Aatoksen kanssa tänään Meandi-kutsuilla ja kyllähän sieltä jotakin oli laitettava tilaukseen. Mä olisin oikeesti voinut tilata monella sadalla eurolla sieltä vaatteita, mut sain sentään pidettyä itseni kurissa.. Koska näähän oli siis ekat kutsut tältä kaudelta... :) Tiistaina odottelis sit seuraavat kutsut, jonne en nyt ole ihan vielä varma, pääsenkö menemään. Riippuu vähän miten isäntä pääsee töistä! :) Yhden lapsen kanssa menee vielä helposti, miksei kahdenkin mut kolmen kanssa joutuu jo säätämään sen verran paljon, et ei kiitos! :) 

Mä tosiaan tilasin seuraavat vaatteet:


Aatokselle tämän Pandas bodyn, koossa 74/80. 
Mun mielestä tämä oli vaan niin syötävän suloinen, että ehdottomasti halusin tämän Aatokselle. :)
Olen siis yksi niistä äideistä jotka pukevat poikansa edelleen pinkkiin (silloin tällöin!). 

Mimosalle tilasin tämän "bubbly flowers" tunikan koossa 86/92. Söpö!


Ja itselleni tilasin tämän "paisley longsleeve blouse" paidan. On vaan niin mun värinen ♥

Iisalle en tilannut tällä kertaa mitään. Neiti ei ole juurikaan käyttänyt viimeisimpiä hänelle ostamiani meandi-vaatteita ja sen verran kalliit kun ovat, niin en turhaan niitä hänelle sitten osta kaappiin pölyttymään. Tietää tasan tarkkaan oman tyylinsä! ;)

Nämä seuraavat vaatteet jäivät vielä mietintään: 

Aatokselle sienihaalarit ja Mimmille mekko!


Ja mulle tämä mekko! Katsotaan..

Ja siis kyllä siis monet muutkin kelpais yrmiskuosit, jumpsuit, autot paita ja mekko, haaremihousut jne! :D

Kaikki tämän postauksen kuvat meandin sivulta kopioitu!

Ja oli kyllä kiva käydä kutsuilla pitkästä aikaa! Paikalla oli 4 sylivauvaa ja sitten 3 vähän isompaa pikkuista! :) Mukavaa oli turista maukkaiden leivonnaisten äärellä! Kivaa oli!

perjantai 1. helmikuuta 2013

Viikon touhuja ja retrolöytöjä!



Eilisen jälkeen tää näkymä oli taas niin rauhoittava! 
Nukkuvat lapset ja ennenkaikkea tuo Nasu-kissa tuossa vierellä vartioimassa heidän untaan!!!

Meillä oli taas vähän säpinää eilen, kun kävimme Nasun kanssa eläinlääkärissä. Siitä voi lukea halutessaan täältä! Että vilskettä on pitänyt! Tiistaina oli lisäksi Bestis-kissamme sterilisaatioleikkaus, että on tässä lapsukaisten ja kissojen kanssa eläinlääkärillä juostu. (Viime viikolla rokotuksilla koko porukka käytiin!) Ja rahaa on palanut, vaan mikäs harrastus se ilmaista olisi?... ;)

Meillä on tällä viikolla ollut kirpparipöytäkin varattuna ja sitä ollaan käyty järjestelemässä. Juholla on ollut muutama pidempi ilta töissä ja Martta-mummon 83v synttärikahveilla on käyty, viikkoon on mahtunut niin perhekerhoa kuin perhekahvilaakin. Niin ja villasukan neulomista ja äidin luona käyntiä.. Eli tätä meidän perusarkea. 

Mimmin päiväunettomuus on onnistunut muutamana päivänä. Tosin huomaan, että meikäläisen vireystaso ei ole ollut oikein kohdillaan.. Väsyttänyt on! Eilenkin makoiltiin sängyllä, me kaikki kolme eläinlääkärikeikan jälkeen ja voin tunnustaa hetkeksi nukahtaneeni sängylle. Pienet eivät kyllä nukkuneet siinä vieressä! Mimmi on nukahtanut nopeasti niinä öinä, kun päiväunet ovat jääneet pois mutta edelleen heräilee välillä yöllä itkemään. Näkeeköhän painajaisia tms? Tänään mentiin syömisen jälkeen sänkyyn ja Mimosa nukahti sinne tosi nopeasti. Ajattelin, että unet ovat tänään paikallaan kun toinen meinasi nukahtaa ulkona pulkaan siinä istuessaan! :) Sattuipa velipoikakin nukahtamaan myös samaan aikaan, joten mulla on nyt hetki omaa aikaa. Jiihaa! :D Eiköhän kohta molemmat herää!


Aamulla mua kohtasi tämä näky! :D
Isosisko oli laittanut Mimmin pesemään hampaita ja nostanut vessanpöntön päälle istumaan!
Mimosalla on tässä muuten kirpparilta löytämäni ihana retro yöpuku! :) Josta tuli mieleeni, että otan kuvat myös muutamasta muusta kivasta ja halvasta jutusta jotka olen kirpparilta löytänyt viime aikoina!


Tämän servettitelineen löysin 20 sentin "rojulaatikosta". :)


Tämä pöytäliina maksoi 2 euroa! Niin passeli pääsiäiseksi! :)

Mukavaa viikonloppua! Meille tulee huomenna Juhon kaveri perheineen yökylään! :)