lauantai 30. maaliskuuta 2013

Lankalauantai. Jumankauta juu nääs päivää..


Tää päivä alkoi sillä, että meillä YLLÄTYS YLLÄTYS
oksennettiin! Tai siis Mimmi oksensi ja vatsa oli löysällä. 
Mä olen niin lopen kyllästynyt tähän vatsatautiin ettei tosikaan.
Kukaan muu ei ole onneksi vielä tehnyt "mimmejä".
Toivottavasti tällä kertaa tauti meni nyt kerralla ohi, 
eikä uusiudu parin päivän päästä kuten tammikuussa ja pari viikkoa sitten... 
Ja parastahan olisi ettei ko. tauti näyttäytyisi meillä moniin vuosiin!!!


Ohrat kerkesivät hyvin pääsiäiseksi ;) On jo vihneet hyvin kelvanneet kissoillekin.

Pyörähdin tänään pikaisesti kirpparilla ja tein sieltä oikein mukavia löytöjä. Eurolla Aatokselle uikkarit, Mimosalle yökkärit ja Bamse-tunikaa, eurolla nekin. Mä en itselleni juurikaan löydä kirpparilta vaatteita, mutta tänään osui kohdalle tosi kiva toppi, eikä hintakaan (0,2e) ollut paha. ;) Myöhemmin kävimme Aatoksen kanssa mummolassani ja vietettiin siellä aikaa mummon, tädin ja hänen miehen, sekä serkkuni perheen kanssa. Illalla pelattiin vielä viuhahdus-korttipeliäkin. Mukava ilta oli. Täällä kotosalla Mimosa oli touhunnut isin ja isin veljen kanssa. Olivat olleet pihalla ja ruokakin oli maistunut samoin juoma. Kyllä se tästä taas. Juuri ennen nukahtamistaan Mimmi oli halunnut juotavaa ja sen jälkeen isin sylissä todennut "nyt nukuttaa" ja nukahtanut lähes samantien isin syliin ♥ Voi pientä!


Päivään on mahtunut myös pyykkihuoltoa... Kaupassa käyntiä, sekä vähän ruuanlaittoa. Juho teki karjalanpaistia, ja minä porkkana-ananas raasteen, puolukoita + sokeria sekä jälkiruuaksi mämmiä johon oli sekoitettu vanilliinikastike. Nyt täytyy lähteä nukkumaan, kun väsyttää enemmän kuin laki sallii..!

perjantai 29. maaliskuuta 2013

Pitkäperjantaina..

Ihana pitkäperjantai, vaikka ihan hirmuinen ikävä äitiä ♥

Se iski, kun lähettelin esikoisen synttärikutsuja tekstarilla, viimeisenä puhelimeni muistiossa lukee: äiti. Tuli kova ikävä, kun äidille en voikaan enää kutsuviestiä laittaa. Jotenkin niin lopullinen ajatus. Äidin numero ei ole enää edes käytössä. En silti pysty poistamaan sitä luettelosta. Onhan viesteissä monia tärkeitä juttuja. Viimeisimmät tosin lyhyeksi jääneitä. Viimeisimmässä viestissä ei ole edes mitään tekstiä. Äidin leikkauksen jälkeen niitä viestejä ei kovin monta edes saapunut. Ehkä viisi. Synttärionnittelut, kysymistä hiustenleikkauksesta, huoneen numeroa ja "ok" tai jotain sinnepäin. Lyhyitä viestejä, ja ulkopuolisesta kovin ehkä merkityksettömiäkin sanoja, mutta kun tietää, kuinka paljon ponnisteluja tuo pelkkä "ok" vaati äidiltä, tuntuu nuo kaksi pientä kirjainta kovin tärkeiltä, saati pidemmät viestit...

Kävin tänään pitkästä aikaa äidin haudalla. Vein samalla kynttilän, jossa oli kaunis kielotarra. Tänään on ollut jotenkin erityisen ikävä äitiä. Voi äiti, olisitpa täällä. Aloitin uuden ristipistotyönkin, sellaisen nopeatekoisen. Kyllä mä niitä liinoja osaan tehdä, mutta kuinkahan käy täytekakkupohjan? Näen jo painajaista siitä! Se ei tule onnistumaan, koetan kyllä, taas kerran. Todellakin, taas kerran. 

Pitkäperjantai. Tänään kävin pitkästä aikaa yksin lenkillä. Oli aika mukavaa mennä niin kovaa kuin kerkesi. Loppumatkan kävelin järven jäällä. Ei tuullut yhtään, aurinko paistoi. Ihmisiä tuli vastaan kävellen, hiihtäen, kauempana lennättivät lapset leijoja. Oli niin kaunista! Toivottavasti muutaman kerran vielä kerkeää jäälle mennä, ennen kuin alkaa jäät sulaa liiaksi.

Pääsiäistä vietellään leppoisasti. Meillä on Juhon veli vierailemassa ja Juhon ystäväkin perheineen. Sen suurempia suunnitelmia ei ole. Mulla oli toiveena aloittaa uusi käsityö ja se on nyt saatu alkuun. Toinen toive oli juuri tuo lenkkeily. Jospa vielä toisenkin kerran kerkeäisi yksin käymään kävelemässä. Niin ja Raatin mummolassakin tullee käytyä! Tämmöistä tänne. :)

keskiviikko 27. maaliskuuta 2013

Pääsiäinen on muuttanut meille! :)



Minä niin pidän tästä pääsiäisen värikkyydestä. Kenellekään ei varmaan ole asia jäänyt epäselväksi! Keltaista, vihreää, oranssia! Kaikkea niitä toki löytyy jo ennestäänkin, mutta nyt niitä ollaan lisätty vielä enemmän. Tänään ostin narsisseja ovenpieleen ja rappusille, sisältäkin niitä löytyy. Pikku tetet maksoivat vain 1,15e/kpl ja isommatkin 1,50e kpl, joten eivät ainakaan hinnalla olleet pilattuja. :) Jospa ne saisi vielä jatkokäyttöön omaan pihaan, kunhan lumet ensin sulavat. Ostin myös pieniä limenvihreitä tuikkukynttilöitä pussillisen.

Silmänruokaa kun on tehty riittävästi, niin kai se olisi niitä pääsiäisherkkujakin joku päivä tehtävä... :) Kappas muuten suklaamunia en olekaan vielä kuvannut... Ikään kuin täällä ei olisi mitään herkkuja.. On on ja hyvin ovat allekirjoittaneellekin maistuneet, vaikka viimeisten raskauskilojen pudotus on alkanut, ainakin henkisesti!  :) 3,3 kg ei ole paljon, mutta sitkeässä ovat... Ehkä jos tästä liikkumaan joutaisi niin varmaan ne sulaisivat.. :) 





Keskiviikkoa mennään... Hyvin ovat nousseet... :P :D 

tiistai 26. maaliskuuta 2013

Kukko hyppäsi orrelle.. Tai ainakin pakastimen oveen!


Kukko kiekuu!
Meillä herätään nykyään aika tarkasti 6:25. 
Tai siis Aatos herää. Muut kääntelevät kylkeään ja toivovat pienen, joskin hyväntuulisen, kirkulin vielä jatkavan uniaan. Usein harvemmin niin kuitenkaan käy! :) Onneksi A on suht tyytyväinen kainalossa (tissillä) tai lelujensa kanssa...

Mä sain toissa yönä valmiiksi sen vuosikausia tekeilla olleen ristipistotyöni! Aloitin sitä tekemään silloin kun Iisa oli vauva. Hmmm... Eihän siitä olekaan kuin kohta yhdeksän vuotta! :O Mutta meni tuossa aika monta vuotta, etten koskenut koko työhön, ehkä kuusi ainakin! Mutta nyt se on silitystä ja kehyksiä vaille valmis! Oli aika epäuskoinen olo, kun viimeiset pistot pistelin. Toiset käsityöt tuntuvat ikuisuushommilta, mutta kyllä ne silti kannattaa tehdä valmiiksi asti! :) Seuraavaksi täytyy sitten etsiä paikka Nalle-taululle! 


Viime yönä koin sitten inspiraation joka liittyi kukkiin! :) Vaihdoin muratin uuteen saviruukkuun kun se niin reippaasti on jatkanut versomistaan muuten jo niin kuolleessa jouluistutuksessa.. Toivottavasti muratti nyt viihtyy sille varta vasten ostamassani astiassa. Tekisi mieli hommata noita saviruukkuja lisää. Ovat silmääni kauniita! :) Parit (isot) viherkasvit odottavat vielä mullanvaihtoa. Tällä viikolla, tällä viikolla...


Sunnuntaina laitoin viimein meidän ohrat kasvamaan... On siellä jo jotain tapahtunut! Kyllä nää saa pääsiäiseksi luvan vihertää! :) Sunnuntaina lykättiin myös pääsiäiskortit matkaan. Vielä voisi vaihtaa keittiöön keltaisen kapan ja lisätä hieman pääsiäisrekvisiittaa! 

sunnuntai 24. maaliskuuta 2013

Palmusunnuntai tänään ja muistojakin lisäksi


Virvon varvon
tuoreeks terveeks
tulevaks vuodeks
vitsa sulle
palkka mulle


Nämä kaksi, pupu ja noita, tekivät monta ihmistä tänään aika iloiseksi ja onnelliseksi!

Iisa halusi, että ostamme Mimosalle pupu-puvun virpomista silmällä pitäen, ja tämä olikin oikein hyvä ostos Tiimarista. :) Mimosakin puki sen oikein tyytyväisenä ja innoissaan päälleen, vaikka toisinkin olisi voinut käydä. (Niin, se tahtoikä, tarviiko sanoa muuta!) ;) Äidin oma pikkunoita otti eilen asiakseen vääntää virpomisvitsoja, kreppipaperia, sulkia ja teippiä löytyi helposti äidin piirongin laatikosta, ja jonkun ajan kuluttua Iisa tuli sanomaan, että nyt ne on sitten tehty! Ensimmäisen kerran mun ei tarvinnut puuttua koko virpomisvitsaoperaatioon millään lailla! Täytyy kyllä myöntää, että olin aika iloinen tästä jutusta! Hienoa! :D 
Virpomisreissulla kävimme naapurin mummolla, papalla, isomummolla, ja mummilassa, Iisan isän luona sekä minun ystäväni luona josta tavattiinkin kummipoikani! :) Hän otti iloisena virpomiset vastaan! Ja paljon suklaamunia ja rahaakin tytöt tienasivat. Pikku-Aatos veteli hirsiä virpomisen ajan kopassaan autossa. Ehkä ensi vuonna meillä on yksi pupu-poikakin mukana virvontalenkillä? :)

Minä niin tykkään näistä pääsiäisperinteistä. Omassa mielessäni ne ovat iloisia asioita. Kevät - keltainen - vihreä - tiput - puput - rahka - suklaamunat! Iloisia asioita. Mutta tiedän toki, että myös suru kuuluu pääsiäiseen. Mutta ilonjuhlahan se lopulta on. 

Minulla on oma rakas muistoni pitkäperjantaihin liittyen. Ihana esikoiseni syntyi Pitkänäperjantaina vuonna 2004. ♥ Ihana pääsiäisvauvani. ♥ Koska synnytys oli kestänyt ja kestänyt.. Ja kun viimein pitkäperjantain puolella vauva syntyi ja tuli valvottua pari vuorokautta yhteen putkeen, niin totisesti päivä tuntui harvinaisen pitkältä! Mutta ihanalta silti! Minusta tuli äiti. Se oli mahtava tunne. Kuunkierrosta johtuen, pääsiäisaika vaihtelee, joten harvemmin sitä vietetään syntymäpäiväjuhlia pitkänäperjantaina, mutta Iisan syntymän jälkeen pitkäperjantai on tullut minulle erityisen tärkeäksi. 


Lapsena me kävimme veljeni kanssa virpomassa naapurusto, tai lähinnä koko "kylä". Myöhemmin virpomiskamuina oli tyttökavereitakin, ja veli virpoi omien kavereidensa kanssa. Sillä alueella oli paljon lapsiperheitä ja nopeasti opimme, minne pitäisi ensimmäisenä kiirehtiä. No, Matilaiseen tietysti kun sieltä sai kinderit :D, siitä sitten jatkoimme pitkin kylää ja kyllähän siinä virpomisreissulla aina kesti! Johonkin oveen ilmestyi aina jossain vaiheessa päivää lappu jossa luki että päivän virpojat ovat jo käyneet! Hahah, taisi munat loppua! :) Virpomisoksia oli monta kymmentä ja minä tykkäsin niitä askarrellakin, ja tehdä oikein hienoja, haitareita, kukkia, sulkia jne. niihin askarreltiin. Muistan vielä käyneeni virpomassa kuudennella luokalla. :) Keräsimme silloin ratsastusleiriin rahoja ja siinäpä oli yksi mahdollisuus saada joku ropo! :D Samojen tyttöjen kanssa me teimme myös pääsiäiskortteja. Piirsimme hienoja kuvia, noitia, pupuja, kissoja, pajunkissoja jne ja myytiin niitä sitten naapureille. :D Muista vielä että yksi kortti maksoi 3 markkaa ja kymmenellä markalla sai 3 kappaletta! :D :D :D heheh! Siinä se bisnes loisti! Ja saatiin kaikki korttimme myytyäkin. Vaan oli niissä aika homma tehdä, useamman kymmenen niitä kuitenkin tehtiin!

Hämmennystä Lindexillä...

Mä oon oikein odottanut oikeaa hetkeä, että saan valokuvata vähän lisää pikkuisille ostamiani vaatteita. On ne niin ihania! Suurimman osan oon ostanut netti- tai livekirppareilta, mutta kyllä niitä on välillä haettava ihan kaupastakin... Lastenvaatteissa tulee suosittua tuttaa, lindeksiä, h&m, mutta marimekkoakin on välillä pakko saada! :) Onneksi on noita kirppariryhmiä, kun en mä lapsille niitä kovin kalliita vaatteita kuitenkaan uutena raaski ostaa. Toki me&i löytyy myös ja kaikkea muutakin! :) Lapsille hankkimani välikausipuvut ovat ducksdayn, näyttävät ainakin ihanan värikkäille ja toivon, että toimivat muutenkin hyvin! 

Viimeksi kun käytiin lasten kanssa shoppailemassa, meinasi mulla mennä Lindexillä hermot! Tuossa seuraavassa kuvassa näkyy toi Bamse-haalari jota oli rekissa kaksi kappaletta jäljellä, ja nekin liian pienet Aatokselle. No, huomasin onnekseni sitten mallivauvan päällä samaisen haalarin joka näytti olevan juuri oikeaa kokoa! Huikkasin näkemälleni myyjälle, että kai tämän puvun voi tältä vauvalta pois ottaa, kun muita sopivia kokoja ei ole enää tarjolla? (Siis todellakin ajattelin sen olevan ihan itsestäänselvyys!) Mutta olin niin väärässä! Muita vaatteita asetellut myyjätär hyvä ettei pudonnut siltä penkiltään ja kiiruhti mun luokseni huolissaan (olin siis reippaana ottanut koko nukkevauvan syliini! :D) mun luokseni ja alkoi sitten selittelemään että hetkonen, hän ei nyt tiedä kun heillä on niin tarkkaa, että täytyy olla silitetyt vaatteet nukkejen päällä ja heidän somistaja vasta kävi tässä, että hänen täytyy nyt soittaa ja tarkistaa saako puvun nuken päältä ottaa!!! Siis mitäh! Puljussa on kolme haalaria MYYNNISSÄ ja tämä myyjätär ei nyt tiedä saako hän minulle myydä ko. tuotteen, kun se oikea koko nyt sattuu olemaan sen mallivauvan päällä! O_o Ensiksi mua vähän nauratti, mut sit mua alkoi vituttamaan ja mietinkin että jollen mä saa tuota haalaria täältä mukaani niin en todellakaan osta täältä mitään! Mut sit mua alkoi taas naurattamaan mielessäni! Varsinainen blondi täytyy olla töissä jos minun - maksavan asiakkaan - rahat ei kelpaa! Tai sitten Lindeillä on harvinaisen kova natsimeininkin näitten lastenvaatteiden ja niiden myymisestä mahdollisesti tulevien virheiden suhteen myyjä-reppanille... No, joka tapauksessa langan päässä johto oli antanut myyjättärelle luvan tämän Bamse-haalarin myymiseen... Joten poistuimme kaupasta tyytyväisenä, joskin todella hämmentyneenä! Kummallista meininkiä. 

Aatokselle kesäksi pari lyhythihaista bodyä veturi tutalta ja marimekon boboota ♥ sekä vihreät housut ja haalarit tuttaa molemmat ja kirppikseltä. Lindexin Bamse-haalari Aatokselle ja Mimmille Marimekon pallopaita, kirpparilta myös. 

Mä en voinut jättää tuota ihanaa leppäkerttu-kuosista välikausitakkia (Lindexille) ja koska settiin ei kuulunut housuja, ostin sille farkut kavereiksi. Bamse uikkari löytyi myös Mimmille kesäksi ja kukkatunika. Ja myös tuo ducksdayn välikausihaalari. 

Toki paljon muutakin on tullut ostettua... Yllätys! Ja kirppareilta nekin. Aatokselle ja Mimmille kesäisiä t-paitoja, bodyjä, shortseja, mekkoja.. jne. :)

torstai 21. maaliskuuta 2013

Hän on täällä taas, kuinka sua kaipasin, täällä taas, talven yli odotin ja täällä taas, neiti kevät on tullut kaupunkiin...

Täällä se on taas, niin se noro luultavastikin.
Just nyt melkein tuntuu siltä, että vois tehdä jotkut pääsiäisroviot jo nyt ja kantaa siihen noi kaikki saastaiset petivaatteet, matot, vaatteet ect. ja loraus bensaa päälle ja tulitikku perään.

Mä jo niin kuvittelin eilen, että voiton puolella ollaan Mimosan kanssa. Iisa tosin vasta aloitti taudin... Me oltiin eilen pulkkailemassakin ja muutenkin menoa ja leikkejä riitti. Mutta kuinkas ollakaan, Mimmiläinen teki yön aikana sellaiset ripulit että heikompaa jo hirvittäis. Meiltä melkein loppui jo vaipatkin, kun viimeinen talosta löytynyt laitettiin viiden jälkeen käyttöön. Onneksi Juho haki niitä heti aamulla kaupasta lisää. Aamupalalla tyttö melkein nukahti syöttötuoliinsa, mutta söi kumminkin ja joi jopa yllättävänkin hyvin... (3dl mehua ja 1,5dl jogurttia + leipää) ja eikös seuraavassa hetkessä yrjö tuli kylään ja kaikki varmasti tuli ulos mikä sinne menikin... Pesujen jälkeen laitoin lapsille Myyrä-dvd:n pyörimään ja pian Mimmi jo nukahtikin uudelleen. Nukkui 1,15min ainakin. Sitten heräsi onneksi vähän pirteämpänä. Täytyy sanoa, että kerrankin oli kuin hunajaa korville kuulla aavistus pienen nahistelun makua pikkuisten ollessa olohuoneessa! Jes! Ei sentään niin poikki ole, etteikö millään olisi mitään väliä! Ruokakin maistui vähän ja juoma. Nyt ne ovat molemmat päiväunilla. Niin, tai siis oli. Juuri tuon äskeisen kirjoitettuani Aatos otti ja heräsi, mutta jatkoi uniaan olohuoneen puolella. Onneksi tuohon tautiin ei kuume näytä nyt kuuluvan, se olis pikkuinen sairaalakunnossa hyvin pian jos lämpöä olisi. Nytkin jo vähän hirvittää.. mutta sormet ja varpaat ristissä että kotihoito tepsii!

Sairastupa kuittaa.

tiistai 19. maaliskuuta 2013

Hui hai huolillein...

Niin, niin.
Voisipa noin sanoa. Huolia huolien perään. Olisipa elämä välillä huoletonta. Sellaista, ettei olisi huolen häivääkään. Ei edes pientä... Yksi iso huoli kun tuli päätökseen (ettei äiti kuolisi ja kun kuolema koitti, huolikin tavallaan helpotti. Suru tuli tilalle..), on näitä huolia ollut sen jälkeen ihan riittämiin. Milloin kissat aiheuttavat niitä. Etenkin Nasun vatsantoiminta, ja toisaalta Bestiksen sietämättömyys Ruusaa kohtaan... Viikonloppuna koin taas sen verran kovaa huolta lähipiirin ihmisestä että teki mieli alkaa huutamaan, ihan vaan siitä syystä etten kestä olla epätietoisuudessa. Tästä huolesta on nyt kuitenkin selvitty ja lähimmäinen on kovaa kyytiä paranemaan päin! Mutta johan napsahti uusi huoli tilalle. Nimittäin Mimmi. Tytöllä alkoi viime yönä vatsatauti. Kerran oksensi, mutta vatsa on toiminut senkin edestä.. Kunnon vesiripuli... Voi mun pientä tyttöä. Ruokahalu on tietysti onneton, mutta onneksi mehu on maistunut Hello kitty juomapullosta. Kuumettakaan ei ole. Mutta väsynythän tuo neiti on. Voi, voi parannu rakas pikkuinen pian. ♥

Kai kaikilla on huolensa? Sopivasti juuri siihen hetkeen? Miten musta tuntuu nyt, että mä sain elää tosi monta vuotta aika huoletonna? Vai kultaako aika vain muistot? Ehkä huolet oli erilaisia. Rahahuolia? Sinkkuna sitä ettei ole miestä? Oliko mulla työhuolia? En jaksa muistaa. Toivottavasti ei suurempia. 

Huomaan ettei meillä näköjään tänään liputettu Minna Canthin eikä tasa-arvonkaan puolesta. Ei johdu siitä, ettenkö kannattaisi tasa-arvoa. Siis todella kannatan. Mutta silloin kun vielä asian muistin, täyttyi pian ajatukset vaipanvaihdosta. Kuusi vaippaa kun vaihtaa samalle tytölle tunnin aikana, niin ei tosiaan mitkään liput enää muistu mieleen. Ja en enää jaksa sitä lippua sinne salkoon nyhtää. Hyvä että muut liputtaa. 

Mä yritän tietoisesti olla huolehtimatta monesta asiasta. Kun musta tuntuu että ne vaan tuovat murhetta tullessaan. Tunnen myös vanhentuneeni näiden oikeiden huolien myötä viimeisen vajaan vuoden aikana aika monta vuotta. Sisäisesti on joutunut sopeutumaan ajatukseen äidin kuolemasta, ja siitä että parissa vuodessa onkin tullut yhden lapsen äidistä kolmen lapsen äidiksi. Henkinen kasvu, sitähän se. 
Tunnen vanhentuneeni myös fyysisesti aika paljon. Toki raskaudet ovat varmasti veroittaneet osansa, mutta huolesta ovat myös silmien ympäristö ja otsa varmasti rypistyneet. 
Kai nää ruuhkavuodet rasittaa jokaista jossain vaiheessa?

No, joka tapauksessa yritän jatkossakin kuitenkin pitää yllä sitä positiivista elämänasennetta mikä mulla luontaisesti pulppuaa tuolla rinnassani. Realistihan olen jatkossakin, mutta kuitenkin tämmöinen omanlainen taivaanrannan maalari... ;) Hei, ja siis nuo värit! Mä niin tunnen saavani niistä energiaa! Todella koen värien olevan hyvinkin energisoivia, vaikkapa tuo keltainen pöytäliina tällä hetkellä saa jo melkein hymyilemään.. Tai siis hymyilenhän mä, enkä vaan aio, omille hassuille jutuilleni! :D

maanantai 18. maaliskuuta 2013

Mimosa 1v 9kk ♥



Mimosa 1v8kk ♥



Mimmikäiselle tuli taas muutama kuukausi ikää lisää! :) Tämän parin kuukauden aikana puheen kehittyminen on jatkunut vuolaana. Pieniä lauseita alkaa olla päivä päivältä enemmän sanavarastossa. Kuukausi sitten tyttö mietti että "äiti ... antaa ..." ja näytti kulmakaappia missä keksejä! Pappaa kutsui tänään "pappa, pappa" ja siihen kun ei heti pappa mitään vastannut, niin Mimosa alkoi kutsumaan pappaa Uho, Uho, Uho (=Juho!) :) Johon täytyi sitten korjata, ettei papan nimi ole Juho! Pappa sanoi Mimosalle että sano pappa vaan, äitiskin on käyttänyt "iskää" kutsuttaessa eikä etunimeä! :)

On hauskaa kuunnella tuota puhumaan opettelevaan lasta! Mimosalla on aika harvoin mitään "omaa puhetta" enää. Paitsi silloin kun on oikein TOSI paljon asiaa! Silloin tulee sanojen väliin sitä omaa kieltä, mutta muulloin tosiaan ihan oikeita sanoja ja pikku lauseita. Sanoja Mimmi toistelee kuin papukaija. :) Täytyy olla varovainen mitä päästelee suustaan!

Mummon kuollessa kun puhuttiin että mummo on nyt taivaassa enkelinä. Puhui Mimmi monta viikkoa "Mummo taiva enke". ♥ Nyt mummoa ei enää juurikaan puheissa muistu. Kuvan kyllä jos näkee, niin sanoo heti että mummo. Taitavat muistot pikku hiljaa unohtua pikkuiselta...

Mimosa osaa pyytää papea (paperia) suun pyyhintään ruokailun jälkeen. Haluaa piitää (piirtää), pyytää aipea eli mehua. (Mistähän tuo "aipe" on tullut?)



Perhekahvilassa välipalalla :)

Perhekerhossa ja -kahvilassa käydessä tyttö on ollut kovin kiinnostunut leikkiautojen parkkitalosta joten kun sellainen meitä vastaan tuli kirpparilla, niin 5 eurolla korjasimme sen mukaamme! :) Ja tietenkin muutamat 20 sentin pikkuautot siihen kaveriksi ostettiin. Toisaalta Mimmi edelleen tykkää nukkeleikeistä. Työntelee yleensä kahta vauvaansa vaaleanpunaisissa rattaissaan ja sitten pistää niitä Aatoksen turvakaukaloonkin istumaan ja peitettä päälle. Perhekerhossa on myös kaverit tulleet kerta kerralta tärkeimmiksi ja mukavien tyttöjen nimiä muistellaan ja toistellaan viikon aikana monesti kotonaollessa. :)

Parin viime viikon aikana Mimosa on onneksi myös päässyt myös sauna/suihku/peseytymiskammostaan! Huh onneksi! Ja eilenkin tyttö jopa oikein pyysi että mennään pesulle! Siellä se sitten istui vannassa saunanpuolella ja leikki kylpyleluillaan. Aatoskin oli välillä ammeessa seurana! Meidän pienet kylpijät! Tukanpesu nyt ei tietenkään mitään mieluisinta hommaa ole, mutta onnistuu kuitenkin nyt paremmin kuin pitkään aikaan!

Siitä tulikin mieleen, että Mimosan etutukka pitäisi leikata, on jo uhkaavasti silmille menossa.

Mimmi tykkää kovasti olla ulkona leikkimässä. Pihalla oleva vihreä muovilapio on enemmän kuin tärkeä kapistus tytölle! Se on monesti otettava autoonkin mukaan jos jonnekin ollaan menossa. Iisa ja Iisan koulukaveri veistivät Mimmille lumesta oman postilaatikon, ja muitakin lumileikkejä tytöt leikkivät keskenään. Mimosa tykkää istua myös pulkan kyydissä, ainakin silloin jos Aatos-veikkaa vedetään myös pulkan kyydissä!


Piirrustushommia!


Eräänä päivänä Mimosa sanoi mulle: "Kuva" ja näytti kameraa! Selvisi, että hän haluaisi että otan kuvia hänestä ja Ruusa-kissastamme. No tottahan äiti mielellään pienet poseerauskuvat Mimmistä nappasi! :)


Myös legoleikit ovat edelleen kovin mieluisia. Vaikka pikkuveli välillä vähän ärsyttääkin kun meinaa ottaa niitä juuri Mimmin haluamia legoja... :)

Jossain vaiheessa Mimmillä oli sellainen kausi meneillään, jolloin tyttöä ei meinannut saada yöunille jos päivällä nukkui päikkärit. Joten yritettiin hetki ilman päikkäreitä. Tilanne onneksi muuttui aika pian ja päikkärit ovat taas päivässä mukana. Mukavaa suoraan sanottuna! Päiväunet kestävät 1-2h ja yöunille tyttö menee klo 21 tietämillä. Aamulla unta riittää 8-8.45 asti. Tykkään! (Tosin Aatos herää jo 6-8 aikaan, että sillä tavalla...)

Ja hienoin oppi tänne loppuun! Mimosa kävi muutama ilta sitten potalla pissillä! Ensimmäistä kertaa suostui istumaan potalle (isosiskon kannustuksesta) ilman vaippaa ja pitkän ponnistelun tuloksena pissahan sinne pottaan pärähti! Jippijaijee! :D Seuraavaa kertaa odotellessa... ;)

Onnea Piiu! :)


Arvonta suoritettiin eilen illalla ja onnettarena toimi mieheni joka poimi karvalakistaan, yhdeksän arpalipun joukosta voittajaksi lappusen jossa luki Piiu!

Voittajaan on saatu yhteys ja allekirjoittanut aloittelee pikkuhiljalleen villasukkaoperaation! :)

Kiitos kaikille arvontaan osallistuneelle! Mukavaa oli lukea teistä ja toivon, että jatkossakin kuulen teistä ja muistakin blogini lukijoista! :)

Anne

sunnuntai 17. maaliskuuta 2013

Hääalbumia ja arvontamuistutus :)



Päivä ei voi alkaa huonosti, jos on aamulla heti näin piristävät pinkit odottamassa! :)

Kuvassa komeilee valmiiksi saamani hääalbumi (1v3kk meni häistä!), ihanat ystävältä saadut tulppaanit (niin herkullisen väriset ♥), pinkki kännykkäni sekä läppäri, ja servetitkin tietysti! Niin, mikä olikaan lempivärini? :D

Mä tosiaan sain valmiiksi hääalbumin! Oikeastaan siinä ei kauaa mennyt, kun otin asiakseni laitella kuvat häälahjaksi saatuun (pinkkiin!) kansioon. Kuvat olin sentään saanut tilattua aika pian häiden jälkeen, mutta albumiin laitto oli sitten jäänyt odottamaan oikeaa hetkeä! Ajattelin ensin, ettei ne mitenkään mahdu siihen, mutta sitten tulin järkiini ;) Eihän sinne ihan jokaista kuvaa tarvitse laittaa, siis niitä huonoimpia, vaan ne kuvat jotka ovat tärkeimmät ja onnistuneimmat. Lopulta oikeastaan kirkkossa otetut kuvat olivat niitä, joita jouduin "raakkaamaan" pois albumista. Ihania hetkiä! 

Samalla olen saanut käydä taas vähän surutyötä äidistä läpi... Ja toisaalta kuvien albumiin laittaminen oli aika terapeuttista, äidillähän meidän hääkuvat olivat olleet kansiossa jo ties kuinka kauan! Huomaan, että asiosta jotka äidillekin ovat olleet tärkeitä, on tullut erityisen tärkeitä myös minulle äidin kuoleman ja sairastamisen jälkeen. Voin siis yrittää tulla niissä asioissa enemmän äitini kaltaiseksi, hyviä asioita kun ovat! :) 




Kirjoitukset tosin vielä puuttuvat, mutta ajattelin, etten muutenkaan aio jokaisen kuvan alle välttämättä mitään kirjoittaa... Muutaman selventävän lauseen muistoksi. Muuten kuvat puhukoot puolestaan ♥


Näiden tulppaanien myötä toivotan mukavaa sunnuntaita! 

Ja vielä kerkeää osallistumaan pieneen arvontaan täältä!
Illalla, noin klo 21 maissa, teen arvonnan jonka palkinnoksi olen lupautunut tekemään villasukat! :)
Arpaonnea siis jokaisella vastaajalle! :)


torstai 14. maaliskuuta 2013

What a Day!



Tänään on ollut niin hyvä päivä. Onneksi näitäkin on aina välillä! :)
Aamulla laitettiin Iisa koulun ulkoilupäivää viettämään pirteään pakkaseen, sitten jatkettiin Iisan eilen aloittamaa juustokakkua ja tehtiin toinen kerros (mansikkaa) valmiiksi. Sen jälkeen mä sain laitettua keittiön pitkästä aikaa kunnolla kuntoon, siis pyyhittyä ovet ja kaikki tasot, laitettua tiskit ja ym. vimosen päälle. Imurointiinkin vielä, ja koneellinen pyykkiä pistettiin peseytymään. Sitten tupsahti ystävä yllätysvierailulle! Me syötiin ensin suolaista ja sen perään heti kahvit ja mansikkahyydykekakkua. Koululainenkin kotiutui ja pian jo tulikin toinen ystävä lapsineen odotetulle vierailulle! ♥ Ihanaa oli nähdä! ja jutella.. Viimeksi tavattiin kuukausi sitten kasvokkain ja paljon, niin paljon, on mahtunut tähän kuukauteen... Myöhemmin vielä tuli Aatoksen kummi kyläilemään ja Iisallakin oli kaveri kylässä. Lapset leikkivät sisällä ja ulkona ja Mimmikin huolittiin leikkeihin mukaan. Illan päätteeksi lämmitettiin takka ja saunottiin ja ollaan vaan oltu (=maksettu laskuja, ripustettu pyykkejä, tehty ristipistotyötä). Ihanaa, kun nykyisin Juho saa molemmat lapset välillä nukahtamaan ja vieläpä suht helposti. Mukavaa ja helpottavaa on myös se, että sain Nasu-kisun ummetusvaivan helpottamaan ilman lääkärireissua.. Tämmöinen päivä tuntuu kuin lepopäivältä! Sit viime yönä sain vielä meidän hääalbumin kuvat laitettua paikoilleen, mahtis homma sekin!!! Jee! :) 

*     *     *

Muistutan vielä vastaamaan tämän postauksen loppuun! Tarjolla villasukat :)

keskiviikko 13. maaliskuuta 2013

Kukkien kanssa "askartelua"


Maanantaina vietettiin pieni askarteluhetki perhekerhossa. Aika kiva idea näin kukkien ystävälle, mutta siitä huolimatta aika poropeukalolle itse elävien kukkasten kanssa. ;)  Mimosa auttoi muutaman keltaisen emin pyörittelyssä, mutta sen jälkeen keskittyi piirtämiseen (tai lähinnä kynien pureskeluun!). Vessapaperirullat oli jo värjätty aiemmin vihreäksi joten työksi jäi valkoisen kukan (Marian kukka) ja pohjan leikkaaminen pahvista sekä hieman ohuemmasta pahvista lehdet kukkaan. Avot! Siinä oli askartelu meikäläisen makuun! :) (Nopea, helppo ja vieläpä kivan näköinen!)


Lauran postauksesta innostuneena päätin viimeinkin aloittaa kukkamultien vaihdon. Montahan vuotta sitä olenkaan suunnitellut? Liian monta! No, nythän se oli helppo homma näiden kahden alle kaksivuotiaan kanssa! :D Nooooot! Sinänsä Mimmi oli hyvin innoissaan ja seurasi tapahtumia silmä kovana, mutta Aatos alkoi olla aamupalan jälkeen sen verran väsy, ettei oikein jaksanut viihtyä lattialla eikä syöttötuoliautossaankaan... Joten suoraan sanottuna, minua ei harmittanut sitten lainkaan, kun kolmannen horsman viherkasvin jälkeen oli uusi multa loppu ja sain pistää pillit pussiin! :)


Täytyy ostaa vähän isompi säkki multaa seuraavalla kertaa. Kahteen suureen ruukkuun jäi vielä mullat vaihtamatta ja sitten olisi vielä pari pienempää. Mä en todellakaan ole mikään viherpeukalo, eli nää jotka meillä on hengissä säilyneet ovat siis vaatimattomia ja vähällä hoidolla selviytyjiä! Ts. muistan kastella juuri silloin kun lehdet alkavat lerpattaa... Pari kiinanruusun raasua, kliivia, Juhon rakas palmu sekä joku ihan tuttu jonka nimeä mä en just nyt saa millään mieleeni. Keittiön pöydällä odottaa rahapuu (raasu sekin) sekä muraatti, joka on vielä joulukukkaistutuksessa, mutta näyttää sen verran elinvoimaiselta, että kai se on pakko sieltä ottaa omaan astiaansa kasvamaan. Sikäli olen hieman ihmeissäni tuosta muraatista,  kun mieleeni on jäänyt tätini puheet siitä kuinka muraatti kuollessaan kertoo kuolemasta. No, siis sen verran taikauskoinen hömppä olen, että jos äiti vielä eläisi niin mä olisin heittänyt tuon muraatin jo aikaa sitten pois! Mutta nyt en enää jaksa pelätä kuolemaa... Toivottavasti siitä löytyy iloa tähän perheeseen moneksi vuodeksi! Ai niin, on meillä sitten vielä se yksi orkidea, joka tällä hetkellä on hienossa kukassaan. Saatiin se naapuriltamme kun äiti kuoli. Oon yrittänyt "kylvettää" sitä nyt noin kerran viikkoon, mut aika skeptinen olen sen suhteen. Ilostuttakoon nyt se aikaa, minkä hengissä pysyy! :)

*     *     *

Sinä tuntematon/tuttu lukijani, käy kertomassa jotakin itsestäsi tämän postauksen loppuun ja osallistu samalla halutessasi sukkien arvontaan jotka olen lupautunut omin käsin tekemään arvonnan voittajalle. :)

tiistai 12. maaliskuuta 2013

40355 Kuka sinä olet?

40000 pärähti rikki muutama päivä sitten, huisia!

Ja koska edelleen olen tilastojen ystävä, ajattelin purkaa tähän vähän mitä tuo pitää sisällään. :)

Suosituimmat tekstit koko ajalta

1 . Aatoksen ristiäiskutsut (575 katselua)
5. Voihan tapetti! (139)
7. 12.2.2013 ♥ (120)

Suosituimmat hakusanat

1. helliä hetkiä karpaloretkiä (2221 krt)
2. helliä hetkiä (838)
3. karpaloretkiä (234)
4. junasukat (213)
5. ristiäiskutsu (168)
6. jouluaskartelu (102)
7. helliä hetkiä karpalo retkiä (61)
8. helliahetkiakarpaloretkia (56)
9. valokate (48)
10. jouluaskarteluja (44)

Itse tilastoista bongaamia yksittäisiä (hassuja!) hakusanoja

askartele joulupukin naamari (:D Ahahhaa! valitettavasti blogista ei kyllä tätä ohjetta löydy!)
taide ei poista nälkää (Varmasti totta tuokin!)
virkattu kimppu
lapset heinätöissä
maailman söpöin keppari
miksi voipaperia ei voi käyttää leip... (Tähän sentään hakija sai todennäköisesti oikean vastauksen "Totuus voipaperilla leipomisesta ja vauvajuttuja" postauksestani! :)
maailman paras pikkuinen ukko (Ristiäiskutsupostauksesta löytyy sanat tähän tekstiin)
kissataulu
rv 33+5 (siis tällä kyseisellä hakusanalla tai raskausviikko 33+5 "Neuvolakuulumiset 33+5" ajaudutaan vähän väliä!)
perinteiset vanhanajan takat
martta varpa perikunta (!!!!!!! :DDDD)

Käydyimmät maat

Suomi, Venäjä, Yhdysvallat, Saksa, Ranska, Espanja, Britannia, Alankomaat, Ruotsi, Belgia

Mutta myös seuraavista maista on ainakin joskus vierailtu

Australia, Taiwan, Valko-Venäjä, Kanada, Etelä-Korea, Saudi-Arabia, Kazakstan, Viro ja Norja

Mielenkiintoista olisi tietää kuka juuri sinä lukijani olet? :)

Jos tähän uskaltautuu joku kommentoimaan,
niin lupaan tehdä pienen arvonnan
jonka voittaja saa mun tekemät villasukat itselleen! :)
joten vaikka sitten nimimerkkiä ja jalan kokoa vastaukseen tiedoksi myös! :)

Edit. Vastausaikaa on tämän viikon loppuun, eli sunnuntaina 17.3. suoritetaan arvonta illalla... :) 

maanantai 11. maaliskuuta 2013

Raskaita vaiheita..

Huhhuh! Täytyy sanoa, että onneksi eilinen on ollutta ja mennyttä. Ai että oli vaikea päivä! Ei ollut paljon blogiin kirjoitettavaakaan! Periaatteessa kaikki oli ja meni ihan hyvin, paitsi mun mielessä. Suoraan sanottuna vitutti lähes kaikki. Martyyri minussa huusi ettei kukaan ymmärrä ja sekös pisti kiukuttamaan. Siis oikein kiukuttelemaan, niin kuin pienet lapset. Toisaalta itketti, mutta toisaalta taas ei. Illalla ärsytti se, että Juhokin oli nukahtanut lasten nukutusreissulleen ja meidän piti katsoa yhdessä yhtä ohjelmaa. Siis oikeasti teki mieli mennä repimään toinen sängystä ylös ja "pyytää" se tappelemaan tänne mun kanssani!!!Vähintään painimaan! O_O !!! Siinä vaiheessa googlettelin jo netistä surun vaiheita läpi ja onneksi siellä sanottiin että vihan tunteminen on ihan normaalia! (Mutta ah, niin kovin raskasta!!! Niin itselle kuin varmasti puolisollekin!) Onneksi siis eilinen on ohitse, jäi siis painit painimatta! 

Äidin nimi sanottiin eilen kirkossa. Tiistaina vielä on lehdessä nimi ja sen jälkeen ei enää mitään paitsi perunkirjoitus ja äidin tavaroiden ym. läpikäyminen... Tuntuu jotenkin vaikealta miettiä mitä vaikka äidin vaatteille ja kengille tehdään. Onneksi ei ole mikään kiirekään päättää mutta silti se ahdistaa. Kai sieltä joku ulkoilutakki mulle käy ja ehkä joku paita? Kengät on numeroa liian pienet.. Äidin meikit odottavat pussukassaan, kynsilakat toisessa kaapissa, hajuvedet siellä ja käsirasvat ja muut omalla paikallaan... Äidin korut, päiväkirjat... Mitähän niille kaikille pitäisi tehdä? Toisaalta mä en haluaisi hävittää yhtään mitään, toisaalta taas on turhaa säilöä ihan kaikkea, niin kuin toinen vielä palaisi. Kun ei se äiti enää sinne oikeasti palaa. Tää on vaan tätä maallista, turhaa vaikka niin tärkeitä muistoja mukanaan kantavaa...

Luopuminen on raskasta. Vaikka jäähän mulle mun muistot. Äiti elää niissä ja meissä!

lauantai 9. maaliskuuta 2013

Viikko siitä, kuukausi toisesta, 7kk syntymästä..


Viikko sitten oli äidin hautajaiset. Keli näyttää yhtä kauniilta kuin silloin, aurinko paistaa ja on pakkasta. Ehkä kylmempää? En tiedä, kun en ole pihalla vielä käynyt, katsellut vain ikkunasta mieheni ja tyttäreni pihahommia mammalan pihalla. Vauva nukkuu päiväunia vieressäni, mamma tekee kinkkukiusausta... Tänään olisi vielä 1v synttärijuhlat edessä Savonlinnassa. Elämä jatkuu...

Äidin hautajaiskuvat odottavat hakijaansa kuvaamossa. Sain niistä viestin eilen, mutta silti unohdin ne täysin ja muistin vasta kun oli jo liian myöhäistä. Maanantaina sitten. Huomenna olemme menossa kirkkoon. Äidin nimi lausutaan ajasta ijäisyyteen siirtyneiden joukossa. Ajattelin käydä sytyttämässä kynttilän, samoin kuin Aatoksellekin silloin ristiäisten jälkeen. Sitten olisi vielä viime vuoden vauvoille järjestettävät vauvajuhlat. Niin ja esikoisella heppakerhoa ja ratsastusta. Ei tässä kerkee sammaloitumaan missään vaiheessa. Tosin välillä on otettava se oma hetki ajatuksilleen. Että tulee varmasti käsiteltyä kaikki se suru, mikä nyt täytyy, ettei jää käsittelemättä. Silti uskon, että äidin kaipuu kulkee mielessäni loppuelämäni ajan. 

Meidän päiviin mahtuu niin iloa kuin surua.
Naurua kuin kyyneleitä.
Ensin mainittua onneksi enemmän,
minun mielessäni tosin omanlaistaan haikeutta joka hetki.

Toissapäivänä pikkukakkosen täti kysyi telkkarista, mikä on sinun suurin toiveesi?
Mimosa tähän huudahti innoissaan: "Kakkua"! :)

Se oli oikein realistinen ja hyvä toive 1v9kk ikäiseltä! 
Tänään taitaa kakkutoive jo toteutua synttäreillä!


Aatos täytti tänään 7 kuukautta ♥

Tasan kuukausi sitten äiti oli vielä Aatoksen mukana juhlimassa... ♥
Tuntuu haikealta ajatella, että seuraavat juhlat vietämme ilman mummoa,
tai uskon, että äiti on kyllä läsnä vahvasti vaikkemme häntä paikalla näekään..

keskiviikko 6. maaliskuuta 2013

Ja niin meille tuli kaksi syöttötuolia pöydänpäätyyn.


Meillä on siirrytty kahden syöttötuolin aikaan. :)

Mimosa 1v9kk ja Aatos 6,5kk. :)

Mimosa höpötti eilen muutaman kerran, että "haluaa syöttää Aatosta".
Joten nostin tytön syliini ja annoin hänen syöttää pikkuveikalle päärynä-omenasosetta. Pari ensimmäisestä lusikallista menikin oikeaan suuhun, jonka jälkeen Aatos ei aukaissutkaan enää suutaan, joten Mimosa reippaana tyttönä korjasi tilanteen pistämällä sitten lusikallisen sosetta omaan suuhunsa. Hänelle kun tunnetusti maistuu! ;) 

Siinä missä Mimosa on ollut jo ihan pienestä pitäen innokas syömään, ei (valitettavasti) vielä voi sanoa Aatoksesta samaa. Hänen mielestään tissi on pop ja sillä siisti. Sose on vain jotain ihmeellistä, jota sitten mielellään pitäisi yrittää imeä pikkulusikasta! :) Kovin kummoisiin määriin ei ole siis vielä oikein päästy. Tänään kokeiltiin ensimmäisen kerran kukkakaalia, ei maistunut. Mutta suoraan sanottuna, olisi se multakin jäänyt syömättä! Aurinkoinen sose sekä omena-päärynäsoseet tuntuvat maistuvan parhaiten. Myös banaania on maisteltu, ruisleipää imeskelty, perunaa (yök yök), maissinaksua (hyvää), puuroa (outoa!)... Joka päivä jotakin vähäsen, aina silloin kuin muutkin syövät. Mutta kyllä se maito on vielä se joka tätä herraa isommaksi kasvattaa! :) Eiköhän se Aatos jossain vaiheessa kuitenkin saa juonesta kiinni!

Päivä, joka saapui liian varhain..


Kävin tänään ensimmäisen kerran äidin haudalla yksin.
Jotenkin jännitti ja itkuhan siellä tuli.
Onneksi sentään oli kaksi kynttilää palamassa,
tuntuu että muuten olisi ollut aivan liian "kylmää".
Kynttilät kutsuivat luoksensa.
Sytytin tuomani kynttilän ja toisenkin, joka oli sammunut.
Äidin hauta oli nyt peitetty ja kukat laitettu siihen päälle,
taas uuteen järjestykseen.
Huomasin siellä kuitenkin kortin, joka oli jäänyt irroittamatta lauantaina.
Poimin sen matkaani.
Kummulle oli laitettu puinen, valkoinen risti jossa oli äitini nimi.
Se näytti jotenkin niin arvokkaalta, mutta niin surulliseltakin.
Ei äidin vielä olisi pitänyt kuolla!
Ajattelin äitiä siellä maan alla. Siellä se oikeasti on...
Miten nopeasti kaikki muuttuikaan?
Hautausmaan polku äidin haudalle ja takaisin tuntui jo niin tutulta ja turvalliseltakin. 
Poislähtiessäni tuntui kuin takanani olisi seurannut lämmin valo, sellainen suojeleva.

*     *     *


Hautajaiset sujuivat varmaan niin hyvin kuin kyseiset tilaisuudet voivat sujua. Pystyin jopa lukemaan värssyn, jonka olin kukkalaitteeseemme valinnut. Aamu oli aurinkoinen, mutta pakkasta aika paljon. Siunausta ennen kävimme vielä viimeisen kerran äitiä katsomassa lähisukulaisten kanssa. Siitä jäi hyvä mieli, silitin viimeisen kerran äidin poskea tässä elämässä... Nyt tiesin että oikea vainaja on arkussa. Kummallisista asioista sitä ihminen saa rauhaa ja turvaa mieleensä tuolloin. 

Kirkkoon mennessä kaikki muut olivat jo odottamassa meitä kappelissa kävijöitä. Lapset pitivät huolen siitä, että ajatukset oli vain pakko pitää jotenkin kasassa. Laskimme kukat heti tilaisuuden alussa. Se oli helpompaa niin, ja oikeastaan aika kaunistakin. Kukkalaitteista leijui tuoksu eturiveille astikin (kertoi veljeni!) Alkupuolella siunausta huomasin Aatoksen tekevän kakat, vaippoja ei ollut mukana kirkossa, joten tungin sitten pari nessua antamaan lisäturvaa bodyn sisään.. Voi, mun pientä miestä. Tilanne oli jotenkin tragikoominen, että taisin jopa hymyillä. Niin ne lapset pitävät kiinni tässä elämässä... Ja tilaisuuden kestäessä iski pikku-ukolle tietenkin nälkä ja Mimmikin oli levoton, joten Juho käveli lasten kanssa sitten pitkin kirkon käytäviä... Pappi puhui kauniisti äidistä ja äidin elämästä ja siunasi sitten äidin viimeiselle matkalle. Siitä sitten saimme käskyn pukea ulkovaatteet päälle ja mä nappasin kiireisesti vauvan ja menin hetkeksi (noin 5min) imettämään tuota rintalastani. Tiesin että sillä on nälkä ja uniaikakin ja paraimmassa tapauksessa Aatos nukahtaisi pian rattaisiin... Yritin toimia mahdollisimman nopeasti, minulta jäi näkemättä se kun äidin arkku vietiin alttarilta pois, mutta onneksi meitä odotettiin, että sain vauvan puettua ja laitettua rattaisiin. Siitä sitten lähdimme saattamaan äidin arkkua hautapaikalle. 

Se sää oli juuri sitä mitä olin pyytänytkin. Aurinko paistoi niin kauniisti ja luminen hanki kimmelsi pieninä timantteina valoaan, tuullut ei laisinkaan. Sää itsessään tuntui niin lohduttavalle. Aatos nukahti matkalla lammastaljan alle ja nukkui reilusti yli tunnin, vielä muistotilaisuudessakin. Arkun laskemisen pelkäsin olevan se pahin osuus, mutta onneksi sain voimaa. Lapset heittivät pienet vaaleanpunaiset kimppunsa hautaan ja mummokin valkoisista neilikoista tehdyn kimpun. ♥
Sitten laskettiin kukat ja veisattiin virsi. 

Juhlapaikalla meitä odotti herkullinen ruoka. Karjalanpaistia, perunoita, lihapullia, salaattia, porkkanaraaste + ananassalaattia, graavilohta, lämminsavulohta, ja jälkiruuaksi äidin lempiruokaa eli karpalokiisseliä kermavaahdolla. Mä olin vienyt meiltä 3 litraa karpaloita ja niistä se kiisseli tehtiin. Karpalot olivat poimittu samoilta karpalonkeräysmailta, mistä äitikin niitä aina keräili. 

Ruuan jälkeen esitin äidin viimeisestä kahdeksasta kuukaudesta tekemäni kuvakoosteen... ja sen jälkeen näytin isän ja veljeni minulle skannaamia valokuvia äidin elämästä. Adressit luettiin, niitä oli paljon. Myös virsiä laulettiin. Tilaisuuden päätteeksi juotiin vielä kahvit ja sen kanssa syötiin banaani-mansikka täytekakkua.

Illan vietimme isän luona veljeni perheen kanssa sekä tätini porukkakin tuli sinne muutamaksi tunniksi.

Mä oli jaksanut niin hyvin kaiken,
että seuraavana aamuna musta oikeesti tuntui siltä etten jaksa nousta sängystä lainkaan... Onneksi sain nukkua sitten niin pitkään kuin halusin... Eli 9:40 päätin että nyt on noustava!

Kyllähän tää elämä on just nyt oikeesti aika rankkaa,
mutta siitä huolimatta täytyy vaan mennä eteenpäin.
Ja mä niin odotan niitä helpompia aikoja ja jotain lomaaaaaa!
Onneksi meillä alustavia lomasuunnitelmia on jo olemassakin!