Me ollaan pari päivää vaan touhuiltu pihamaalla. Kuviakin olisi, mutta olen nyt mieheni koneella kirjottelemassa, joten lisätään vaikka sitten seuraavalla kerralla... on nyt lisätty! :)
Torstaina säntäsimme aamupäivästä kukkaostoksille. Aika pelargoniavoittoista - sanoisin. No, mutta jos se nyt on lempikukkani, niin miksikäs ei? :D Takapihan kissatarhalle ostettiin isompi ruukkupelargonia, etupihalle niitä pääsi niin laatikoihin, kuin saunakiuluun ja pottaankin ;) ja yksi iso myös roikkumaan. Sitten ostin pari muraattia oven pieleen pelakuun seuraksi. Niin ja onhan meillä sitten ne samettikukat kasvamassa!
Kissatarhan pelakuu
No sitten ollaan myös tehty kissatarha siihen pisteeseen kun se nyt on tarvikkeiden osalta mahdollista. Tiistaina sitten lisää jänisverkkoa hakemaan. Kyllä tulee hyvä!
Mä olen upottanut myös käteni istutusten ympärillä oleviin rikkaruohoihin ja kävin myös meidän omena- ja kirsikkapuiden kimppuun saksineni. Kirsikkapuusta lähti ihan muutama pikku oksa, mutta omppupuu harveni hieman rankemmalla kädellä. Lähtökohtaisesti pupujussi oli syönyt sen koko rungon ympäri, joten ihme ettei se siitä suuttunut sen enempää? Leikkasin nyt rungonsuuntaisesti kasvavia horoja ja muutenkin jo kuivahtaneita oksia. Juho sai kunnian katkaista puusta latvan joka ilmeisesti aikoi kasvaa siinä missä viereiset männytkin pituutta. (Naapuri kertoi että omppupuu oli myyty pienikasvuisena. Ei tainnut ihan olla se mitä oli ostettu! :D) Myös jouduimme katkomaan pari muutakin päärungon vieressä kasvavaa "latvaa". Olin tekevinäni ns. kannusleikkauksen. Tai siis Juho, minun toiveideni mukaisesti leikkasi puun. Oma pituuteni antoi myöden vain osaan oksistoon, vaikka oli miten tikkaat käytössä. Ja ennen kuin koko tikkaat löytyivät, koetin onneani ja kipusin tuohon omppupuuhun, jolloin naapuri huuteli jo ikkunasta, että tulee apuun! :D (Juuri tämä yli 85v rouva.) Niin ja onnistuin myös katkaisemaan yhdet pitemmillä varsilla varustetut oksasakset. On se kun rautakin taipuu meikäläisen käsissä... Tai alumiini tai mitä ne nyt sitten olivatkin.
Kävimme tänään myös etsimässä korvasieniä. Mulla oli niin väsynyt olo yön jälkeen (Aatos imi tissiä KOKO yön!!! joten oli olo, etten ole nukkunut juuri yhtään.) jotta teki aamusta mieli lähteä pienelle retkelle metsään. Sinne siis lähdimme ja olimme jo ennen kymppiä huristelemassa kohti korvasieniapajia, joita ei sitten näkynytkään missään. Korvasienistä viis, nähtiin sentään pieni rupisammakko. :) Ja syötiin eväät (banaanit ja vettä) auton takana istuksien! :)
* * *
Kevään eteneminen kesää kohden näyttää nostavan tunteet pintaan. Äidillä oli aina kukantaimet kasvamassa ja kauniit pihakukat laitettuina, kukkapenkit hoidettuina, rikkaruohot kitkettyinä niin kukkapenkin reunoilta kuin pihan muiden istutusten ympäriltä. Lapsuudenkodin pihalla käveleminen riipi sydäntä. Isä oli siellä lisännyt multaa kukkapenkkeihin ja laittanut niitä muutenkin. <3 Mä myös tiedän että hän tulee ostamaan kauniit kesäkukat terasseille ym. ja annan noita kasvattamiani samettikukkiakin :) mutta silti se äidin puuttuminen tuntuu siellä niin vahvasti. Äiti oli aina pihatouhuissa. Tai istui terassin tuoleilla tai kiikussa, aika usein se yksi vihreä hattu päässään. Itkin pitkästä aikaa vuolaasti suruani äidin kuolemasta. :'( On niin ikävä.
Hyvältä näyttää kissatarha. Mä haaveilin kans joskus että oltaisiin saatu meidän tai siis mun vanhempien kissoille tarha, mutta se sitten aina jäi. Nyt nuo katit ulkoilee valjaissa ja fleksissä itsekseen (on puuhun sidottuna). Kyllä se niinkin sujuu välillä vaan menee fleksit sekasin.
VastaaPoistaMä olen tosi laiska ulkoiluttaja joten meille tuo tarha sopii oikein hyvin. :) Tossa puu- ja fleksihommassa mua arveluttaa se, että mitä jos esim. vapaana oleva koira löytääkin ulkoilevan kissan? :( Tarha on siinä suhteessa turvallisempi. Mut hyvä kaiken kaikkiaan että pääsevät valjaissa ulkoilemaan, eikä juoksentele vapaana! ;)
Poista