perjantai 28. kesäkuuta 2013

Mustikkamaita, muistoseuroja...♥


Tässä kuvassa olen äidin kanssa mustikoita keräämässä pienenä tyttönä. 
Olen noin 2 v 10 kk, äiti odottaa pikkuveljeäni syntyväksi marraskuussa.  Minullakin näyttää ovan pieni kupponen kädessä, vaan ilmeestä päätellen mustikat tulivat heti keräämisen jälkeen syödyiksi. Kuvassa minulla on tuo ihana hattu, jonka kohtalosta en ole tietoinen. Vaan Mimosapa sai kummiltaan lahjaksi hieman samantyylisen, puuvillalangasta virkatun hatun ja se lämmitti mieltäni todella paljon. Aivan ihastuttavan ihana hattu! Tässä kuvassa olemme Raatilla, äidin lapsuuden maisemissa. 

Heinäkuussa on äidin syntymäpäivä. Viime vuonna vietimme niitä kai Helsingissä. (En ihan varmaksi jaksa muistaa. Kipeitä muistoja.) Äiti täytti 55 vuotta. Ne olivat viimeiset syntymäpäiväjuhlat. Vuosi sitten tapahtuneet tapahtumat tulevat joka päivä mieleen väistämättä. Äidin leikkauspäivän "vuosipäivä" sujui yllättävänkin hyvin. Satoi ja olimme sisätiloissa lasten kanssa. Pelkäsin sitä mielessäni. Se ei ollut kuitenkaan niin paha kuin oletin. Ne pahimmat hetket tulevat varoittamatta, niin kipeinä ettei niihin halua jälkeen päin juuri palata. Viime kesä oli surullisin ja haavoittavin kesäni ikinä, riistettiinhän minulta äiti sellaisena kuin hänet olisin halunnut pitää. Odotin samalla myös Aatosta, voi miten iloinen pieni pojan vesseli hänestä kuitenkin tuli, vaikka äiti oli raskauden loppuajan niin surullinen ja pelkäsin oman äitini kuolemaa. Pelkäsin myös sitä, että vauvakin syntyisi liian aikaisin, ja viimeimpä hän ei meinannut syntyä ollenkaan, ennenkuin 42 raskausviikolla häädettiin pesästään... Äiti oli tuolloin Kuopiossa ja hänelle ilmoitin ensimmäisenä Aatoksen syntymästä. ♥ 

Elän ja elämme viime vuoden tapahtumat muistoissamme uudelleen tämän kesän kautta. Ikävä on kova. Muistot satuttavat mielessä, kyynel on herkässä silmäkulmassa vaikkei usein tulekaan näkyville asti. Vatsanpohjassa suru, kipu, kaipaus tuntuu ikävänä möykkynä. Pieneneeköhän se möykky vielä joskus?

Tänä vuonna äidin syntymäpäivänä emme vietä hänen syntymäpäiviään, vaan pidämme eräänlaiset juhlat. Olemme kutsuneet saman papin joka siunasi äidin viimeiselle matkalleen, ja aloittaneet Raatin pihapiirin raivauksen, sillä vietämme äidin muistoseuroja perjantaina 19.7. klo 18. Toivottavasti sää suosii meitä, että saamme viettää seuroja pihamaalla. Toivon myös että mahdollisimman moni äidin ystävä, sukulainen ja muutenkin tuttu pääsisi paikalle muistelemaan rakkaan äitimme elämää hänelle niin tärkeäksi ja rakkaaksi muodostuneessa paikassa, lapsuudenkodissaan Raatilla. Tämä teksti käy myös kutsusta, vaikka Pitäjänuutisistakin sen saa vielä lukea lähempänä ajankohtaa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi ♥ luen sen kuitenkin ennen julkaisemista :)