lauantai 28. kesäkuuta 2014

Aatos 1v 6kk ♥ ja nyt 1v 10kk :)

Mä aloin käymään läpi, mitä mulla on bloggerin luonnoksissa odottelemassa "parempaa hetkeä". Ja löytyipä sieltä helmikuussa aloittamani postaus, jossa oli tarkoitus kertoa mitä Aatos osaakaan puolitoistavuotiaana! Hups! No, voin kyllä nyt myöntää, että ihan ei niin terävänä ole neljän kuukauden takaiset kehityksen huippuhetket, mutta laitetaas nyt ainakin tiedot mitä neuvolassa sanottiin meidän miekkosesta! :)

Aatos 1v 6kk ♥

Meillä oli helmikuussa Aatoksen 1v 6kk neuvolakäynti terveydenhoitajalla. Puoleen vuoteen ei oltu poikaa mitattu, joten mielenkiinnolla odotin kuinka paljon poika on kasvanut! :)

Paino 11730 g (10010g)
pituus 83,3 cm (75,1 cm)
pään ymp. 49,7 cm (48,2 cm)

"Olet iloinen poika. Kasvat hyvin ja tasaisesti. Syöt monipuolisesti ja säännöllisesti, ei allergioita. Tavallista maitia ja rintamaitoa juot. Nukut hyvin yhdet päiväunet ja yöt. Liikut erittäin ketterästi, kiipeilet yms. Sanoja tulee, ymmärrät hienosti."

*     *     *

Mutta jatketaan nyt tähän samaan, mitä 1v 10kk poikani oikein jo taitaa!
Puhuminen on alkanut sujumaan nyt viimeisen kuukauden aikana paremmin ja selvemmin. :) Käytössä on mm. seuraavat sanat: pappa, kakka, anna, ei, joo, Mimmi, ikkä (iskä), Iikka, Irkka (Sirkka), lamppu, täällä, moimoi, kiitti, kekkä (kenkä), mamma, au, vauva, napa, apua, äiti jossain muodossa, mennää, auto=poppo, poppa=kuuma.. Juho kertoi aamulla Aatoksen sanoneen selvästi pippeli, no ainakin siis kerran sanottu sekin sana! :) Varmaan paljon muitakin, mutta nämä muistui nyt mieleen.

Aatos 1v 10kk 

Tuolin kanssa kiipeilyähän Aatos on harrastanut pienen ikänsä ja tosiaan varsinainen apukokki hän onkin. Aina pitäisi päästä lieden ääreen, kun on ruuanlaitto menossa... Edelleenkään meillä ei voi pitää liedennuppeja paikoilaan. Vasta reilu viikko sitten ihmettelin, miksei röpörieska meinaa paistua? No, lopulta päätin tarkistaa mitä asteita uunissa nyt onkaan. Pikku-ukko oli kerennyt jo kääntämään uunin lämmöt 200 asteesta 125 asteeseen, ennen kuin kerkesin nykäisemään nappulaa irti... Ei siis ihme ettei rieska meinannut paistua ollenkaan!



Leikkimiset sujuvat siskon kanssa vaihdellen. Välillä siis erittäin hyvin, mutta kyllähän he päivittäin saavat muutaman riidankin aikaiseksi. Aatos hoitelee vauvanukkeja Mimosan kanssa mielellään. Tosin rattaiden työntämisestä saa helposti riidan aikaiseksi. Myös mopolla ja vihreällä autolla huristellaan ympäri taloa. Välillä pikkuiset leikkivät koiria, jolloin taluttavat toinen toisiaan fleksillä, haukkuvat ja konttaavat... :) Pihalla on kiva työntää Mimosan potkupyörää, haravoida sepeliä nurmikolle, lapioida hiekkaa hiekkalaatikolla, pomppia trampalla ja tietenkin leikkiä leikkipuistossa. Isosiskon kanssa taas keppiheppaleikit ovat mieluisia.


Kalaretkellä Tuhkurlammilla, Aatoksen eka kala ;)

Ruoka maistuu edelleen oikein hyvin. Laktoosittomilla/hyla-tuotteilla vatsan toimintakin on pysynyt hyvänä. Jääkaapin oven aukaisusta on tullut Aatokselle vähän turhankin mieluista hommaa.. Ja välillä poikaa joutuu tosissaan kieltämään, ettei ole mitään asiaa ottamaan sieltä itsenäisesti ruokaa. (Lähinnä taitaa jogurttipurkit pyöriä mielessä!) Puuro maistuu muuten Aatokselle oikein hyvin tällä hetkellä, taitaa olla varsinainen herkku!

Vaippa on Aatoksella vielä käytössä, mutta myös pottailu onnistuu oikein mukavasti. Aamupalan jälkeen on helppo huomata, kun hän hakeutuu kyykkyasentoon ja tällöin kun hänet ohjaa vessaan, tulee kakka yleensä aina pottaan. Myös pissejä tulee päivän mittaan muutamat pottaan. Pottailu on hänestä onneksi mukavaa puuhaa!

Hampaiden pesu taas.. No, ei niin hauskaa! Mutta joka ilta niitä silti harjataan, oli se mukavaa tai ei. Helpompia aikoja odotellessa! ;)

Vaatteita hän kovasti yrittää ottaa pois päältään. Pukeminen ei vielä oikein suju. Toki hattu on helppo laittaa päähän, mutta kenkien ja muiden vaatteiden pukemisessa tarvitsee vielä apua. Etsii niitä toki oma-aloitteisesti esimerkiksi pihalle mennessä. Näyttää mitkä kengät haluaa jalkaan ja minkä hatun pukee päällensä. Takinkin valitsee. :)

Leikkipuistossa keväällä

Muutama viikko sitten olimme Lindexissä etsimässä lapsille kolitsitakkeja. Mimosalle ei löytynyt, mutta Aatokselle bongasin vihertävän kolitsitakin ja näytin sitä hänelle. Pojan kulmat meni kurttuun ja hän vain pyöritteli päätään ettei kelpaa! Ikää tuolloin 1v9kk! Kieltämättä tää äiti oli hetken hieman ihmeissään, et no ei osteta sitten jos ei kelpaa. Onneksi toisella puolella rekkiä huomasin oranssin samanlaisen kolitsitakin. Tätä kun näytin Aatokselle, niin suu meni leveään hymyyn ja nyökytyksiä päälle! ♥ Isänsä poika kun tykkää kirkkaista iloisista väreistä! :)

Nukkumishommissa Aatos on kyllä niin hyvä! :) Aatos nukahtaa muutamassa minuutissa kun menee nukkumaan. Usein ei pysy hereillä kunnes iltasatu loppuu. Siitä hänet on helppo siirtää omaan sänkyynsä. ♥ Toivottavasti tuleva vauvakin olisi saanut edes ripauksen Aatoksen unenlahjoista!

Aatos vilkuttamassa naapurin Sirkka-mummolle :)

Luonteeltaan Aatos on hyväntuulinen, ihana pojan vesseli. Ottaa helposti kontaktia uusiin ihmisiin. Tykkää halailla ja pussailla. Viihtyy sylissä rapsutettavana ja muutenkin. Herkkäkin hän on. Mikäli hänelle huomautetaan jostain asiasta, menee kulmat helposti kurttuun, suu mutruun ja käden läheisyydessä olevat tavarat lentävät helposti!!

torstai 26. kesäkuuta 2014

Parturintuolissa heränneitä ajatuksia.. ;)

Kuva Pinterest (http://vibekedesign.blogspot.nl/)

Kävin tänään istumassa kampaajalla. Hiuksiini laitettiin lisää vaaleita raitoja, lähinnä tuohon pääliosaan. Istuinpa muuten eilenkin parturissa, silloin sain tukkaani uuden leikkauksen. :) Ja käymmepä muuten vielä huomennakin parturissa kahden pienimmän kanssa. Yhtä parturissa ravaamista siis tämä viikko ollut. Ja miksi näin? Koska on helpompaa hankkia lapsenvahti tunniksi tai kahdeksi kuin kolmeksi, kun pääsee sitten itse pyörittämään ruokahuoltoa ja päiväunille laittoa. Eikä lastenvahdin täydy stressata niistä. Enpäs ole tätä aikaisemmin tajunnut! :) Sitäpaitsi pääsee kahtena päivänä lukemaan sisustuslehtiä, mikäs sen leppoisampaa! Eikä tule edes sen kalliimmaksi! :D Ehdottomasti parin kuukauden päästä samalla kaavalla!

Siinä parturintuolilla lehtiä selaillessani alkoi päässäni taas muhia monenlaisia sisustushaaveita. No, ehkä suurimpana niistä valkoisen lisääminen huusholliin. Ensimmäiseksi voisi yrittää saattaa keittiössämme olevan puusohvan maalausurakan loppuun. Alkuraskauden innoittamana tartuin jokunen kuukausi sitten pensseliin ja aloin sutimaan puusohvaa pohjamaalilla, mutta kun se huono olo ja väsymys alkoivat, jäi tämä urakka puolitiehen, eikä sen koommin ole juuri pensseli käynyt mielessä... Toisena urakkana voisi maalata olohuoneemme siniharmaasävyisen takaseinän valkoiseksi, joka toisi huoneeseen lisää valoisuutta. Olohuoneen toisessa päässähän meillä on sininen lintutapetti tehosteena. Ja olohuoneesta kun astutaan käytävä/eteisaulaan niin kolmas valkoiseksi maalattava kohde voisi löytyä sieltä. Siinä on nimittäin vaalea, aavistuksen punertava sävy, joka mielestäni näyttää vähän tunkkaiselta, miksei tästä tilasta osa seinistä voisi olla vaikka harmaatakin...  Nyt sitten vaan sitä eteenpäin sysäävää inspiraatiota odottamaan..!

Ja tosiaan, sitä keskiraskauden touhukasta kautta odotellessa.. Vai menikö se muka jo? Vaikka tänään ja eilenkin mulla oli täällä pari tuntia lastenvahti apunani, niin silti olin ihan rättipuhkipoikki siinä vaiheessa kun Juho tuli kotiin. Ja siitäkin huolimatta, että olin sentään vielä lepäillyt pikkuisten kanssa tunnin yhdessä, ennen kuin jatkoin omia touhujani. Omat touhut olivat tänään ja eilen samanlaisia: valokuvien ottamista vaatteista ja laittamista niitä nettikirpparille myyntiin. Ai että on työlästä hommaa, mutta tulipas tehtyä. Onneksi muutamat kaupat on jo syntyneet, mutta lisää kauppoja odotellessa. Päikkäreitten jälkeen siivottiin vielä kissatarha. Viskattiin sieltä kaikki tavarat ulos ja imuroin lattian ja levittelin sen jälkeen puhtaat matot paikoilleen. Sitten koottiin uusi kiipeilyteline ja tuotiin muutkin raapimispuut, tuolit ym. paikoilleen. Kivaltahan siellä näyttää! :)

tiistai 24. kesäkuuta 2014

Sisarusvaunut ♥

Mainitsin tässä taannoin mielessä pyörivistä vaunuajatuksista. :) Koin koko vaunuasian hyvin hankalana, sillä mielestäni tarvitsemme ehdottomasti tuplat, mutta toisaalta taas emme todellakaan tarvitse. Mimosalle tuli hakittua vuonna 2011 Inglesinan Classica vaunut, jotka olivat todellakin aivan mielettömän ihanat meidän kesävauvallemme. ♥ Vaunut palvelivat aikansa ja koska emme hommanneet näihin ratasosaa, laitoimme nämä vauva-aikojen pötköttelyjen jälkeen huuto.nettiin myyntiin.


Inglesina Classica ♥

Mimosalle saimme lainaan veljeltäni heidän tyttöjen vanhat yhdistelmärattaat, joilla talviaika, ilmakumirenkaineen kulki jouhevasti. Elokuussa syntyi Aatos, eli Mimosalle ja Aatokselle tuli 1v2kk ikäeroa. Tuplavaunut oli mielestäni ehdottomat. Pihistelimme ja hankimme Axjak:in tuplarattaat... 

Axjak:sin tuplat

Jo lähes heti ensi kärryttelyiltä Mimosa ei meinannut viihtyä koko kärryissä, vaan hän olisi mielummin kävellyt kaikki matkat... Ja ikäähän oli tosiaan 1v 2kk. Muistan niin monet kerrat kun pitänyt pitää reipasta vauhtia, esim. kerhoon mennessä ja toinen huutaa naama punaisena, että haluaisi kävelemään!!! Siis varmaan ensimmäinen vuosi näiden rattaiden kanssa oli yhtä tuskaa... Rattaat itsessään eivät myöskään olleet mitkään teknisyyden ihmelapset. Jo heti ensi kärryttelyiltä totesimme, että vaunut vetävät oikealle joka tietenkin teki vaunujen työntämisestä erittäin epämiellyttävää. Lähetimme rattaat sitten takaisin maahantuojalle, joka oikaisi kärryjen runkoa jotenkin. Toiseksi huonoa näissä on ollut pyörät, jotka eivät pysy kunnolla aloillaan. Vaikea selittää, mutta tuo musta nappi keskellä rengasta pullahtaa jostain syystä helposti pois ja silloin joutuu ottamaan koko renkaan pois paikaltaan ja painamaan musta tapin takaisin paikalleen... Lisäksi näiden saaminen kasaan on ollut turhan hankalaa. Minä en ole onnistunut siinä koskaan (kieltämättä olenko edes tehnytkään kuin sinne päin olevia yrityksiä..), mutta myös Juhon mielestä rattaiden kasaan saaminen ja esimerkiksi sisälle tuominen (kokonaisina kun näitä ei saa meidän ulko-ovesta mitenkään sisälle), on ollut äärimmäisen hankalaa. Joten nämä ovat sitten jääneet kuistin nurkkaan, ja tietäähän sen tykkääkö vaunut sellaisesta. No, ei todellakaan. Siellä ne ovat tälläkin hetkellä ja odottavat siirtoa seuraavaan kohteeseen... 

Ja tästä viimein pääsemme siihen, millaisia ominaisuuksia minä seuraavilta vaunuiltamme haluaisin. Toisin kuin Mimosa, Aatos on viihtynyt oikein hyvin rattaiden kyydissä koko pienen ikänsä. (Ihanaa, että on, sillä hänkin on kotioloissa ihan riittävän kerkeävä poika mm. keittiöapulaisena ym..) Vauvalle ja Aatokselle tulee siis 2v2kk ikäeroa. Mimosalla ja vauvalla ikäeroa on 3v4kk. Mimosa liikkuu hienosti jo oman potkupyörä joposensa kanssa pidempiäkin matkoja. Ja esimerkiksi vaikka juuri lähipuistossa käymiseen tarvitsisimme mielestämme vain yksittäiset vaunut, koska Aatos ja Mimosa jaksavat kävellä sen matkan jo hyvin. Toisaalta taas jos lähtisimme pidemmälle esim. kerhoon tai keskustaan muuten, niin tuplat olisivat tarpeelliset. Aatos ei jaksa vielä liikkua itsenäisesti niin pitkää matkaa. Toki kolmivuotiaan jaksaminenkin on välillä mitä on... Joten mietin jopa tarvitsisimmeko me vielä jonkun seisomalaudan, että uskaltautuisimme lähimaastoa pidemmälle? Huhhuh! :O :D 

Seuraavaksi tärkein seikka on se, että vaunut mahtuvat sisälle ovestamme että sisään autoomme! Tulevaisuudessa haluan säilyttää vaunuja sisätiloissa, että säilyvät hyvinä, eivätkä saa turhaa kosteutta. 

Myös eri korkeudelle säädettävä työntöaisa on hyvä ominaisuus, koska meillä mieheni kanssa on 20 cm pituuseroa. ;)

Lisäksi se, että vaunukoppa ja ratasistuin voivat olla joko eteenpäin että taaksepäin. 

Toki huokea hinta olisi myös erittäin plussaa, mutta saadaksemme nämä edelliset ominaisuudet, tästä on ilmeisesti pakko joustaa melkoisesti! ;)

Olen siis ollut ihan ihmeissäni, mitkä vaunut me sitten oikein tarvitaan? Ja, en todellakaan halua toisia "lelupelejä" riesakseni. Mielummin sitten niin, että vaunut saa myytyä eteenpäin kun omalta kohdalta nämä vaunukyydittelyt ovat ohitse. 

Ja niin ne sitten yhtenä päivänä tulivat vastaan! Juuri tämmöiset sisarusrattaat me tarvitaan! :) 
Näissä on mahdollisuudet niin yhdelle lapselle kuin kahdelle lapsellekin.
Ja mitkä ihanat värit! ♥

Saanen siis esitellä erittäin todennäköisesti meille ennen vauvan syntymää kotiutuvat vaunut!

Bugaboo Donkeyt!

Vaunuosa tämmöisenä vaaleanpunaisena ♥ (Kuva Babyshop.com)

Ja sisarusistuin tämmöisenä sinisävyisenä (jos vain mahdollista)
(Kuva Babyshop.com)

Ja tässä on vielä tämä miltä rattaat näyttävät yhdellä lapsella, toki istuimen tilalla meidän kohdallamme tulee alkuun olemaan vaunukoppa. Tuossa vieressä on kori, jonne saa näppärästi tarvittavat tavarat mukaan, tai vaikka ostokset kerättyä. Ei siis aivan "yksöisiksi mene", mutta eivät kuitenkaan vie tuplien tilaa. :) Tuplina leveys on 74 cm ja näin 60 cm.

Tässä vielä Bugaboo Donkeystä Demo, joka viimeistään kertoo, kuinka mainioista sisarusrattaista onkaan kyse! :)


sunnuntai 22. kesäkuuta 2014

Juhannusviikonloppu Raatin maisemissa ♥


Tänä vuonna meidän juhannukseen ei kuulunut kokon katselu, ei myöskään kukkasten kerääminen tyynyn alle, ei juoksentelut pellolla ilman rihman kiertämää, ei katsottu kaivoon, ei heitetty saunavastaa saunan katolle, eikä edes saunottu vastan kanssa.

Sen sijaan nautittiin suuresti olosta maaseudun rauhassa. Aattoa vietettiin ystäväpariskunnan sekä mamman kanssa Raatilla. Juho grillasi meille herkkuja muurikkapannulla mm. kesäkurpitsaa, herkkusieniä+ valkosipulituorejuustoa pekonilla ja ilman, lampaan lihaa, makkaroita, grillitassuja, maisseja.. Lisäksi oli uusia perunoita, salaattia, röpörieskaa jne. Myöhemmin, ennen kuin pojat lähtivät saunomaan, syötiin vielä mansikkakakkua kahveineen ym. Onneksi sää suosi sen verran, ettei juuri sateita perjantaina tullut ja lapset kimailivat pihalla leikeissään. :)


Saunan jälkeen ystäväpariskunta lähti kohti keskustaa, samoin mamma, joka yöpyi kotonamme ja ruokki samalla myös kissat. Minä otin tytöt kyytiin ja suuntasimme rantasaunan löylyihin puolen kympin aikoihin. Tarkoitus oli, että Juho olisi pistänyt kaksi pienintä unten maille, mutta päättäväinen kolmivuotias halusi ehdottomasti saunomaan! No, hyvin meillä saunareissu meni, tytöt kastelivat vähän varpaitaan lammen hyisessä vedessä, otettiin parit löylyt ja sitten lähdimme takaisin päätalolle nukkumaan.

muurikkalettujakin päästiin nauttimaan ♥

Lauantaina oli varsin kylmä aamu, satoi vettä ja jossain vaiheessa räntääkin! Hrr! Minä katselin tupaa sillä silmällä ja totesin imuroinnin olevan paikallaan. Pari tuntia sai helposti menemään mattoja siirrellen imurin varressa. Mietin samalla pitäiskö matot jossain vaiheessa kesää viedä keskustaan ja pestä matonpesupaikalla puhtaaksi? Olisihan siinä urakkaa kerraksi jos toiseksikin.. Aamupäivällä tulivat myös mamma sekä Juhon veli juhannuspäivää viettämään kanssamme. Iltapäivällä onneksi oli jopa aurinko taivaalla ja otin sirpin käteeni ja lähdin sen kanssa vesomaan pusikoita talon ympäristöstä pois... Sen jälkeen maistuikin parin tunnin päikkärit Aatoksen kanssa. :D Illemmalla käytiin vielä Iisan kanssa ruokkimassa kissat ja palattiin takaisin maalle. Mammakin lähti kotia kohden. Lapset leikkivät taas paljon pihalla heppa- ja nukkeleikeissä! Myöhemmin pojat vielä saunoivat ja minä laitoin lapset (ja itseni) untenmaille! Yöllä oli ollut mittarissa +3 astetta lämmintä! Melkoiset juhannussäät tosiaan!


Sunnuntaina aurinko paistoi. Istuin jopa hetken yöpaitasillani rappusilla ja nautin maalaismaisemasta. ♥ Sen hetken aurinko lämmitti, mutta jo pian alkoi tuulla siihen malliin, että menin ilomielin takaisin sisälle lämpimään. Kaikkia meitä nukutti oikein hyvin molempina öinä. Meno jatkui samanlaisena kuin aikaisempinakin päivinä, tosin minä tein jonkun hetken ristipistotöitä (tein kyllä muinakin, mutta en tullut maininneeksi..) ja saimme vielä toisen Juhon veljen kanssamme päivää viettämään. Haikeana viimein siivosimme jälkemme ja lähdimme takaisin kotiin maalta. Meidän tila-auto oli täynnä tavaraa vaikka olimme vain yhden viikonlopun reissussa! :O Todettiin taas, että vaikka se kotoa lähteminen onkin hankalaa, kun pitää miettiä viiden ihmisen tavarat/ruuat/vaatteet jne sekä kotopuolessa kissojen ruokkimiset ym. Niin kyllä se silti kannattaa. :) Tosin mielummin sitten on tosiaan pari yötä reissussa kuin vain yhden! :D Jospa heinäkuussa sitten voisi olla muutaman päivä pidempäänkin "lomailemassa" Raatin maisemissa! Jospa sitten tulisi mummokin mukaan ja muitakin sukulaisia!

*     *     *

Sunnuntaina muuten keksin, että nykyiseen puhelimeenihan voisi ladata Instagram-palvelun. Mulla on siis "uusi" Samsungin puhelin, siis oikeasti se on Juhon pari vuotta vanha, mutta kun hän sai uuden työpuhelimen, niin omalle ei enää ollut käyttöä. Juho on jo monesti mulle sanonut, et ota se Samsung käyttöön, mutta minun tekniikan kiinnostuksen ja lahjat tuntien, ei se käyttöön olisi tullut varmaan ollenkaan, jollei mieheni olisi tehnyt kaikki tarvittavat numerojen siirrot sun muut googletilisysteemit, mitä näitä nyt on yksi kaunis ilta täysin oma-aloitteisesti.. Mutta jos hän olisi muistuttanut tästä instagram-mahdollisuudesta, niin voisin kuvitella, että olisin jo aiemmin ollut kiinnostunut tästä uudesta puhelimestani! ;) Joten aamupäivän tuhrasin myös itselleni instagram-tiliä luoden. Ja nimenomana tuhrasin, sillä ensialkuun käyttäjänimien ym. miettiminen oli olevinaan hankalaa, ja seuraavaksi onnistuin jo sössimään koko kirjautumisen. Ja ennen kun sain poistettua jo lataamani sovelluksen ja pääsin aloittamaan alusta, niin meinasi palaa hermot! Lopulta onnistuin (jopa ilman mieheni apua, sekä ilman näkyvää hermojen "romahtamista") ja pari kuvaakin sain ladattua! Oppia ikä kaikki! :)

torstai 19. kesäkuuta 2014

Sadantuhannen edestä kiitoksia ;)


Hirvet viime sunnuntai-iltana maalta kotiutuessa. 

Mielessä pyörii monet asiat ja oikeastaan olisi paljon postattavaa, mutta sit toisaalta taas ei. :D Hahah!
Mulla on odottelemassa yksi käsityöpostaus, mutta se odottelee vielä yhtä valmistuvaa ristipistotyötä, jospa sen kuitenkin lähiaikoina saisi valmiiksi, ainakin intoa on ollut nyt pistellä ahkerasti. :)

Sitten yksi "suuri" tapahtuma oli tässä jokunen aika sitten. 
100000 sivukäyntiä pyörähti täyteen!
Ohhoh! Se on paljon se! :)
Tällä hetkellä vierailuja on jo 101501!
Kiitos jokaiselle kävijälle! :)

Aloitin tämän blogin kirjoittamisen 2.11.2011, eli reilu 2,5 vuotta sitten, vailla suurempia odotuksia tai tavoitteita. Ensimmäisessä postauksessani kirjoitan näin:

"Ajattelin kirjoitella blogiini kaikkea maan ja taivaan väliltä. Kahvihetkistä, lapsista, reissuista, käsitöistä, kissoista, kirjoista, askarteluista, arjen hetkistä, niistä mun elämän suurista ja pienistä elämän iloista. Kai tämä palvelee parhaiten itseäni, päiväkirjatyyppisenä blogina."

Ja sitähän tämä aika pitkälti on ollut. Lisäksi näihin 2,5 vuoteen mahtuu myös harmittavan paljon surullisia rakkaitten ihmisten ja lemmikkien poismenoja. Välillä kirjoitukset ovat vain hipaisuja arjestamme, välillä sitten taas suorasukaisempaa tekstiä. Vailla sen suurempaa tavoitetta, muistoja kuitenkin tästä kotiäidin ja pikkulapsivuosien täysistä päivistä.

Olisi kiva tehdä jonkunlainen arvonta tähän väliin, mut just nyt täytyy myöntää, että jossain vaiheessa lupaamiani sukkia, ei tällä hetkellä ole inspiraatiota aloittaa. Kesä ei ole sukkien kutomista varten. (Näillä säillä tosin kesän voisi kuuluttaa olevan villasukkien pitämistä varten...) Mutta ideoita otetaan toki vastaan, jos sellaisia tulee tähän arvontaa liittyen. Toki mitä tahansa kommenttia luen mielelläni! Joka kerta oranssin kommentin odottaessa tarkastusta, olen iloinen. :)

Mutta nyt on aika lopettaa jaarittelut ja lähteä nukkumaan. Huomenna on juhannusaatto.. Ja mulla pyörii juhannusstressin sijaan mielessä vaan vaunut! Niin näppäriä sisarusrattaita/vaunuja en ole aikaisemmin tiennyt edes olevan. Ihanat väri kruunaa kaiken. Vai oliko se kuitenkin näiden vaunujen suolainen hinta...? Jostain tässä olisi kuitenkin alettava kaivaa roposia esiin jos ne meinaa hankkia... Kyl tää naisen elämä on välillä hankalaa.. ;)

maanantai 16. kesäkuuta 2014

Huvilaelämää kesänavaus lasten silmin ja Raatilla käynti


Me kävimme eilen paikallisessa Huvilaelämää kesäavauksessa lasten kanssa. Meidän osalta jäi tällä kertaa itse "huvilaelämää" näyttelyyn tutustuminen, sillä lasten päiväuniaika puski päälle. Mutta ehdottomasti se käydään joku päivä katsomassa. Ennen huvilaelämää -näyttelyyn pääsyä, oli lapsille kuitenkin mukavaa ohjelmaa tarjolla. Ensimmäiseksi nautimme tallikahvilassa muurinpohjaletut hillolla, kermavaahdolla sekä mehujen kanssa. Sen jälkeen Mimosa halusi ratsastamaan talutusratsastuksessa olleella ponilla ja Aatos kävi istumassa kärrien kyydissä... Se kyyti loppui kuitenkin lyhyeen, kun Aatosta alkoikin yhtäkkiä pelottamaan! 

Tallikahvilassa herkuttelemassa! :P

Mimosa Ramonan selässä :)


Muurikkalettujen ja ratsastuksen jälkeen alkoi Nelli ja Niilo pellejen esiintyminen. Pellejen ohjelma ilostutti lapsia sekä aikuisia! Kerrassaan kiva esitys, jota lapset (ja aikuisetkin) jaksoivat seurata silmä tarkkana! :)

Nelli ja Niilo pellet

Aamupäivästä olimme käyneet Raatilla hakemassa pellolle villiintyneitä akileijoja. Toivottavasti ne suostuisivat jatkamaan elämäänsä kukkapenkissäni.. Ovat vuosikymmeniä vanhoja ja ilmeisen sitkeitä, joten pidetään peukut pystyssä, vaikkei nyt juuri ollutkaan ihanteellisin perennansiirtoaika.


Iltapäivällä, lasten päikkäreitten jälkeen ajateltiin tehdä vielä toinen reissu maalle ja pyydettiin Martta mummo mukaan. Juho teki muurikkapannulla hamppareita, Mimosa ja Aatos leikkivät leikkimökissä ja ajeluttivat nukkejaan rattaissa. Minä irroittelin omena- ja sireenipuista vanhoja, kuolleita oksia oksasaksilla. Mummo istutti veneeseen samettiruusun taimia. 


Illalla kävimme vielä saunomassa kesän ensimmäiset löylyt rantasaunalla. Hyvin maistuivat löylyt talven jälkeen. Juho heitti samalla talviturkkinsa ja pikkuisetkin kävivät kastautumassa rantavedessä. Hyvin nukutti touhukkaan päivän jälkeen. :)

perjantai 13. kesäkuuta 2014

Kesälomareissu Tukholmaan!

Maanantaina minä käväisin ensimmäisenä lääkärissä, jonka jälkeen vielä kieppasin neuvolassa. Sain samalla mukaani todistuksen raskauden kestosta, joka pitäisi lähetellä työnantajallekin lähiaikoina. Vatsakipujen suhteen jatkettiin tosiaan samalla lääkkeellä, hb tsekattiin oli onneksi noussut 116->123. Varmaan kyllä kuivuuttakin mukana, kun oli ollut hieman pienempi tämä ruoka/juomamäärä mitä aiemmin.. Helicobakteeritestinkin sain lähetteen, mutta se otetaan vasta raskauden jälkeen, kun ohjeet kielsivät testin teon nykyisen lääkkeen aikana. No, joka tapauksessa, sain rauhaa sieluuni lääkäri ja neuvolakäynnistä. Vauvalla onneksi kaikki hyvin, siellä se masussa kovasti liikkuu ja potkiskelee!

Kun Juho tuli töistä puolenpäivän maissa, teimme pikaiset pakkailut ja pian jo nousimmekin autoon suuntana ensin Evira, jonne jätimme Ruusan avattavaksi. Sieltä sitten Siljan terminaalia kohti. Jätimme auton autoparkkiin, joka tuli maksamaan 70e (ma-ke). Se oli yllättävän halpa, koska J oli lukenut jostain, hinnan olevan noin 280e koko parkkiajalta... Huuh! Onneksi ei sentään! 

Silja Serenadelta olimme varanneet ensimmäiseen kattaukseen ruuat, joka alkoi 17:15. Pääsimme siis melkein heti syömään. Minä - vatsavaivoineni - närpin jotakin lautaselleni, mutta ymmärrettävästi en ihan päässyt ruokamäärältäni siihen 38euroon, jonka ateria maksoi... Ruokailun jälkeen menin makaamaan hyttiin ja Juho kierteli lasten kanssa niin muumidiskot kuin muut lapsille tarkoitetut jutut. Yö nukutti muita hyvin, minunkin vatsakipuni jossain vaiheessa hetkeksi laantui. 


Tiistaina kävimme aamupalalla ja sen jälkeen valmistauduimme Tukholmaan! Olimme päättäneet mennä käymään Junibackenin satutalossa, ja se oli tälle meidän porukalle oikein nappiveto. Puuhaa ja mielenkiintoisia juttuja riitti niin kymmenen vuotiaalle kuin 1v 10kk ikäiselle taaperolle! Matkasimme bussilla satamasta Djurgårdenille, joka oli siis ensimmäinen pysäkki turistibussilla ajallessa. Bussipysäkiltä Junibackenille oli muutaman sadan metrin matka kävellen. 

Aatos Mimmi-lehmän sylissä :)

Satutorilta :)

Ensin tutustuttiin Satutorille, jossa lapset pääsivät tutustumaan ja leikkimään niin Muumien talossa, kuin Viirun ja Pesosen mökissäkin, monien muiden juttujen lisäksi! Siellä menikin aika kauan meidän poppoolta. Seuraavaksi menimme satujunan kyytiin, joka oli joissain paikoin hieman pelottava Aatoksen mielestä, mutta onneksi isin sylissä oli turvallista olla. Meistä muista satujunan kyydissä, joka kesti noin 10 minuuttia, oli hienoja maisemia ja enemmän ja vähemmän tuttuja Astrid Lindgreninen satuja. 

Peppi Pitkätossun talon luota, ravintolassa ja piha-alueella.

Satujunan jälkeen saavuimme paikkaan jossa esitettiin lastenteatteria. Samassa tilassa oli myös Peppi Pitkätossun hevonen, Pikku-Ukko, jota etenkin esikoinen oli odottanut kovasti. Tytöt hyppäsivät heposen selkään ja sen jälkeen harjasivat heppaa antaumuksella. Myös Huvikummussa kävimme pyörähtämässä! :) Ennen kuin oli aika laskeutua alakerran ravintolaan syömään. Ravintolassa oli oikein herkullinen tarjonta. Me aikuiset valitsimme kalakeittoa, joka oli oikein hyvää, mutta keiton nähdessäni mietin, pysynkö tuon annoksen jälkeen vielä hengissä mahani kanssa. Keitto nimittäin oli melkoisen tulista ja ei todellakaan niin vatsaystävällistä kuin olin ajatellut... No, särkyähän siitä seurasi, se ei yllättänyt. Lapset söivät muussia ja lihapullia. Jälkkäriksi lapset ottivat jäätelöt ja aikuiset herkulliset letut. Ravintolan jälkeen oli mahdollisuus tuhlata rahansa "kirjakauppaan". Meille kotiutui muistoksi Viirun ja Pesosen Joulupuuhat. Tämän jälkeen suuntasimme kulkumme bussipysäkille ja huristelimme takaisin satamaan. Mainitaan vielä, että Juho oli ostanut meno-paluu bussiliput jo laivalta.

Laivalla allekirjoittanut vetäytyi Aatoksen kanssa potemaan vatsaansa ja nukuttamaan väsynyttä matkamiestä. Juho ja tytöt ottivat uikkarit mukaan ja menivät tutustumaan laivan allasosastolle. Me vedimme Aatoksen kanssa ihanat päikkärit. Välillä tosin luin kirjaakin (Lilly Korpiola: Pitkä tie äidiksi) ja kerkesinpä vielä lukaista jokusen luvun Joulupuuhiakin, ennen kuin Juho ja tytöt tulivat uimasta. Tämän jälkeen me kiertelimme Iisan kanssa hetken putiikkeja. Myös leikkipaikalla tuli oltua, mutta mut päästettiin taas melko pian hyttiin potemaan vatsaani. Illaksi oli varattu klo 20 puffettiin ruoka, jonne sitten menimme. Tämän jälkeen uni taas maistui hyvin koko porukalle, kun hetki oltiin seurattu meren rauhallista käyntiä hyttimme ikkunasta. Meillä oli hytti kymmenennestä kerroksesta, neljälle hengelle varattuna ja A-luokassa tällä kertaa. Hytin ja ruuan hinnoiksi (2 aikuista, lapset 10v, 3v ja 1v, 2x ruuat buffetissa ja 2x aamiaiset) tuli noin 360e. Toki joutuihan sitä jotakin ostamaan laivalta, mutta verraten lähempänä juhannusta oleviin hintoihin, tämä tuli suht huokeaksi. (Juhannusviikolla meidän reissu olisi tullut maksamaan yli 800e.)


Reissu oli kaikin puolin oikein onnistunut. Ainoat miinukset saivat meikäläisen vatsakivut, joka toki ei ollut laivareissusta riippuvainen sekä toisena laivan kova ilmastointi, josta aikuiset saivat itselleen kurkkukivut ja nuhan. Myös Aatoksen atooppinen iho kuivahti matkan aikana. Muuten erinomainen reissu, ja varmasti tullaan tekemään vastaisuudessa uudelleenkin! :)

torstai 12. kesäkuuta 2014

RIP Ruusa-kissamme ♥

Viikko viime kirjotuksesta. Huokaus. Niin, onhan tässä taas ollut tätä elämänmakua koko viikon edestä... Viime perjantaina meiltä kuoli kissa, joka aktivoi mun vatsakatarrini päälle, joka vei mut muutamaksi päiväksi petipotilaaksi, jonka jälkeen käytiin Tukholman-risteilyllä jonka viimeisenä päivänä vatsakipuni vasta hellittivät...


R.I.P Ruusa (Amante's Grandezza) 9.4.2006 - 6.6.2014

Ruusa oli ensimmäinen siperiankissani jonka hankin itselleni innostuessani rotukissoista. Toki minulla oli ollut jo yksi kissa, Paavo-kissan olin ottanut lemmikikseni viisi vuotta aiemmin. Ruusan varalle oli suunnitelmia, eli halusin aloittaa pienimuotoisesti kasvattamaan siperiankissoja. Näin ollen ensimmäiset Ruusan ensimmäiset pennut syntyivät 28.5.2007. Sitä aiemmin oli Paavo kuitenkin muuttanut äitini ja isäni luokse, koska elo tiineenä olleen Ruusan kanssa muuttui aika ärhäkäksi ja lopulta pelkäsin tulevien pentujen puolesta niin, että Paavon oli paras siirtyä vanhempieni luokse ainoaksi kissaksi. Siellä hän on edelleen ja tällä hetkellä jo kolmastoista elinvuosi menossa. Hyväkuntoinen kuin mikä! Tuossa ensimmäisessä pentueessa oli 5 kissanpentua, joista meille kotiin jäi Doris (Sibsukan Aikamoinen). Toisen pentueensa Ruusa synnytti 11.8.2008 ja synnytys päättyi lopulta sektioon 12.8.2008 jolloin kolme edellisenä päivänä syntynyttä pentua saivat vielä yhden sisaruksen, joka oli Bestis (Sibsukan Best Surprise Ever). Joka jäi myös meille kotiin. Sektio päättyi lopulta kohdunpoistoon, mutta kissa onneksi selvisi siitä hyvin. 

Ruusa siis ehti elää kahdeksan vuotta vailla mitään vaivoja tai terveysongelmia. Edes hammaskiveä ei ollut häneltä koskaan poistettu. Viime perjantaina sitten annoin kissoilleni matolääkityksen. Yleensä olen antanut Axilur-matolääkkeen, mutta tällä kertaa ajattelin selvitä madotuksesta yhdessä päivässä, joten otin poikkeuksellisesti Drontal vet (kissalle). Matolääkkeen antamisesta 4,5h päästä kissa oli kuollut.

Kissat olivat sillä hetkellä tarhassaan, ja sieltä alkoi kuulua tappelun tyylistä äännehdintää. Mennessämme katsomaan tilannetta, huomasin Doriksen joka käyttäytyi ihan vauhkosti, sähisi ja murisi, pelkäsi varmaan? Ja sitten huomasin, että Ruusa makaa liikkumattomana ja sillä oli suussa verta. Oksennettua ruokaa ja vähän verta oli myös muualla kissatarhassa. Hain äkkiä kissakopan sisältä ja Ruusa raahautui sinne sisään. Sisällä vein Ruusan kylpyhuoneeseen ja otin pois kopasta. Samalla yritin soittaa eläinlääkärille, mutta kello oli 14:30 tienoilla, enkä saanut mistään numerosta eläinlääkäriä puhelimeen. Edes Eniro ei suostunut yhdistämään maksulliseen päivystysnumeroon. Laittoi toki viestin ja siitä sitten sain numeron, mutta päivystyksessäkin pyöri vain joku nauhoite!!! Onneksi edes mieheni pääsi töistä samantien tulemaan paikalle lasten kanssa... Ruusa makasi kylppärin lattialla, oksensi vielä vähän verta ja pian jo pupillit laajenivat ja tunsin sydämen sykkeen heikkenevän, ennen kuin se loppui kokonaan. 

Huhhuh! Oli kyllä niin dramaattinen loppu kuin kuvitella saattaa. Onneksi sain olla viimeiset hetket Ruusan vierellä ennen kuin hän kuoli. Mutta tuntuu kyllä niin pahalle ja surulliselle. Mä niin todellakin toivon, ettei sillä matolääkkeellä ollut mitään tekemistä kuoleman kanssa, mutta todellakin oli viimeinen kerta kun Drontalia kissoilleni ostan. Ruusa vietiin maanantaina Eviralle ruumiinavaukseen. Sieltä tulokset tulevat jossain vaiheessa, siis useamman viikon päästä. Sitä ennen saamme Ruusan tuhkat kotiin ja voimme viettää pienet hautajaiset.

Tosiaan Ruusan kuoleman jälkeen, mulla alkoi melkein heti tuntua vatsassa kipua ja eikös se vatsakatarri aktivoitunut taas... Koko viikonlopun makasin sohvalla/sängyllä vaikka jo lauantaina sain aloitettua uudelleen vatsansuojalääkkeen käytön. (Johan jo kolme päivää olinkin ollut ilman lääkettä!) Viiden päivän kärvistelyn jälkeen elämä lopulta taas voitti niin, ettei kipua enää ole näkynyt. Mutta nyt jo juttelin lääkärin kanssa asiasta, että sain loppuraskauden ajalle tuon omeprazolin käyttööni. Onneksi tällä kertaa oli pahimmassa kivuissa viikonloppu, joten Juho oli kotona ja pystyi huolehtimaan koko katraasta. Toista on silloin kun on itse vastuussa arkena...

torstai 5. kesäkuuta 2014

Kesäpäivän juttuja



Ihanaa, että nämä helteet palasivat taas muutamaksi päiväksi ♥

Eilen kävin ensimmäistä kertaa tänä kesänä mattopyykillä. Viime kesänä taisi jäädä kokonaan välistä.. Nyt aloitin eteisen ja käytävän matoista. Niistä kissanoksentamista ja taisipa tässä toisessa olla ihan sitä itseään. Tai ei vaan tainnut vaan oli. Ystäväni tytär tuli meille pariksi tunniksi lastenvahdiksi, joten pääsin hyvin mattoja pesemään. Eipä tuo muuten olisi onnistunutkaan, ainakaan päiväaikaan. Matonpesupaikalla oli vanhempi rouva. Hän tarjosi mulle alkuun sientä, jolla voisin pyyhkiä altaat puhtaaksi. Onneksi tajusin aika nopeasti tarttuessani sieneen, että sehän on ihan jossain mustassa öljyssä ja onneksi en kerennyt pyyhkiä sillä kuin toisen pesualtaista. Hyvä, että lähti edes kädestä irti se musta mönjä!!! Että kaikenlaisia mummoja siellä onkaan sienineen, kannattaa varoa! ;) Tumma matto pääsi tähän öljysienellä pyyhittyyn altaaseen, sillä nyt niin väliä. Mutta ensimmäistä kertaa pesuun päässyt, viime syksynä itse tekemäni vaaleaa mattoa varjelin kyllä moiselta! Jospa tänään vielä kerkeisi illalla pari mattoa pestä, kun Juho on kotona?

Mäntysaippuaa tarvittaisiin takapihallakin. Kirvat meinaavat pesiä juhannusruusuun. Ja mikälie tuholainen on mun tomaatintaimien kimpussa... :/ Myös etupihan kukissa taitaa olla jotakin... Mrr!

Tänään nautittiin torikahvilassa pillimehut, munkkia ja pullaa. Vaikka sanoin, että iso munkki jaetaan puoliksi, veti Mimosa herneet nenään pöydässä ja vaati koko herkkumunkkia itselleen! Tahtojen taistelu jäi vähäiseksi, kun äiti otti Aatokselle sovitun palasen. Kyllä Mimosakin - jonkin aikaa huudettuaan (mm. "äiti on tyhmä" ja "äiti, en tykkää sinusta enää" ja "minä haluan uuden munkin") tyyppisten lauseiden jälkeen viimein rauhoittui ja munkkikin maistui. :)


Mun kesämasu rv 22+1 :)

tiistai 3. kesäkuuta 2014

Pikkuisen ekat uudet vaatteet :)


Vasemman puoleinen setti Lindexistä, 56cm ja oikean puoleinen KappAhl Newbie -mallistosta, 50cm (oli -30% alennusta viime viikolla).

On ne pienten vauvojen vaatteet vaan niin suloisia. Eikä sillä ole merkitystä, että näitä pieniä vaatteita olisi jo varmasti tarpeeksi. Eikä myöskään sillä, että niitä on varmasti jo jonkun mielestä jopa ihan liikaa... ;) Höpsis! Jokainen vauva saa luvan saada jotakin ihan uutta, ihan itselleen. Sen ajan henkistä, milloin nyt on sitten sattunut syntymään! :)

Täytyisi jossain vaiheessa tsekata Mimosan ja Aatoksen pienet vaatteet läpi. Osan haluan ehdottomasti säilyttää ja jättää heille muistoksi. Niin kuin Iisankin vaatteista olen osan jättänyt. Osan taas voisi laittaa kirpparille myyntiin ja tietysti jotakin (? siis tosi paljon!) tälle tulevalle vauvalle. 

sunnuntai 1. kesäkuuta 2014

Mimosan 3v synttärit ♥


Eilen meillä oli juhlaa koko päivä täysi! Ensin käytiin kaksissa ylioppilasjuhlissa, joista toiset olivat kummipoikani. Yo-juhlien jälkeen jatkettiin meillä klo 16 alkaen Mimosan 3v-synttäreitä! 

Mä aloitin torstaina leipomukset. Tein silloin marengit ja kakkupohjat. Perjantaina ilostutimme Juhoa, ja lähdimme ex. tempore shoppailemaan Mikkeliin, jolloin Juho sai imuroida ja pestä lattiat kaikessa rauhassaan. Myöhemmin mä sitten valtasin keittiön ja jatkoin urakkaani. Tein juustosarvia, vadelma-suklaahyydykekakun sekä täytin kermakakun. Lauantaiaamuksi jäi vielä salaattien teko sekä kakkujen koristelut ym. tasojen järjestelyt ja juhlapöydän kattamiset. (Toki myös leipomisurakassa kertyneet kipposet ja kupposet tuli siistittyä.) 


Mä ajattelin tehdä ensimmäistä kertaa synttärijuhlille salaattia. Löysin reseptikirjastani aiemmin kokeilemattoman saunasalaatin ohjeen. Siihen tuli siis uusia perunoita, lohta ja kapriksia sekä ranskankermaa ja kevytmajoneesia, suolaa, mustapippuria, sitruunapippuria, tilliä. Hyvää oli ja oikein ruokaisaa.


Toiseen salaattiin tuli mansikoita, halloumi-juustoa, appelsiinia, verigreippiä, jäävuorisalaattia. Lisäksi päälle kastikkeeksi öljy+omenaviinietikka+sitruunamehu+mustapippuria+suolaa ja hunajaa. Oli sellainen kirpeämpi, raikas salaatti muutamaa salaattiohjetta muuntelemalla.

Mut yllättävän paljon mä sain aikaa tuhlattua noiden salaattien tekoon. Ensin perunoiden pesuun juuriharjan kanssa, lohen repimiseen, sekä verigreipin ja appelsiinin hedelmälihojen irroittelu veivät aikansa... ;) Mut tulipahan tehtyä. Ihan hyvillä mielin laitoin ne myöhemmin tarjolle.


Kakkuna kokeilin tällä kertaa vadelma-suklaahyydykekakkua ja sen rinnalla perinteinen mansikka-banaanikermakakku. Hyydykekakun ohje täältä. Tosin omaan kakkuuni tuli suklaakerrokseen maustamattoman rahkan sijaan vaniljarahkaa, sillä olinkin ostanut epähuomiossa toisen purkillisen maustamatonta tuorejuustoa... Mutta siitä huolimatta hyvää oli. ;)


Päivänsankari sai hienosti puhallettua kynttilänsä ♥


Pikkuveli avustamassa paketin avaamista! :)

"Tahtoisin tehdä puutarhan.
Sinulle varta vasten.
Sillä se on tarkoitettu
iloksi pienten lasten.

Koivut loihtisin prinsessoiksi,
kuuset hyviksi haltijoiksi.
Ja sellaisia kukkia,
jotka tuutivat keijukaislapsia,
minä kylväisin puiden alle.
Niissä puissa kasvaisi satuja
ja hauskoja tarinoita.
Niissä olisi ilon marjoja
ja onnen omenoita.

Jos suojelusenkelin taimia, 
minä vielä jostain saisin.
Niin polkusi varret aivan täyteen
niitä istuttaisin.
Sen puutarhan portin lukitsisin
ja avaimet käteesi toisin.
Kunpa ne suojelusenkelit
minä Sinulle antaa voisin!"