maanantai 27. lokakuuta 2014

Kolme ensimmäistä viikkoa vauvan kanssa..

Eiliseen asti meillä elettiin aikaa isyyslomalaisen kanssa. Tänään alkoi arki, jossa iskä lähti töihin ja syyslomalainenkin palasi kouluun. Me muut aloitimme perhekerholla viikkomme, me neljä siis. Töihinpaluun johdosta tietenkin tänään on vielä kokous iltasella, sehän on selvää. ;) 


Kolme viikkoa vierähti. Niin, allekirjoittaneella ja vauvalla elo sujui lähinnä sisätiloissa. Meni varmasti päiviä, etten edes nokkaani näyttänyt ulko-ovella... Mikäs meillä lokakuun koleina, tuulisina ja sateisinä päivänä oli vauvan kanssa olla sisätiloissa. Kun vielä Juho piti taloa mukavan lämpöisinä, lämmitellen vuorotellen takkaa ja leivinuunia. Minä nautin vauvan hoidosta kulmasohvamme uumenissa. Imettelin, loikoilin ja palvelin vauvaa. Mies hoiti nuo isompien tarpeet. Teki ruuan, puki päälle, leikitytti, ulkoilutti. Minä huolehdin pyykinpesut sekä vauvan ja omat syömiset. Niin, ja lypsyhommat, pullon pesut, keittämiset ja pakastamiset. Ja nämä, koska aloitin äidinmaitoa luovuttamaan. 


Kolmen viikon aikana olen siis saanut nauttia antaumuksella pienestä vauvastani. Vaipatkin lähes kaikki saanut itse vaihtaa, ei ole ollut juuri innokkaita vaihtajia. Esikoinen sai ilmeisesti oman "vauvanhoitotarpeensa" täytetyksi silloin kun Mimosa oli vauva. Silloin Iisa ei olisi muuta tehnytkään kun vaihtanut vaippaa, sylittänyt ja pukenut vauvaa. Hyvä että sain edes imettää ;) ja muutoin tuore ensikertalainen isä sai opetella vauvanhoitoa. Siis silloin Mimosan kanssa. Aatosta sain jo paljon enemmän hoidettavakseni. Iisa ei tainnut muutamaa vaippaa enempää häneltäkään vaihtaa, Juho nyt vielä kerkesi vauvanhoitoa enemmän tekemään. Mutta nyt kun on jo neljäs, niin olen kyllä nauttinut, kun saan oikeasti tuota pientä hoitaa ja helliä. Muille innokkaille se on jo "niin nähtyä ja koettua" hommaa. 


Vauvan hoidon lisäksi olen huolehtinut meidän pyykit. Niin ja sohvalta on tullut kiinnitettyä esimerkiksi huomiota kuinka pölyiset lampunvarjostimet voikaan olla. Ja tuumasta toimeen, olen käyttänyt niitä myös suihkun alla.. Myös olohuoneen seinä tuli viimein maalattua valkoiseksi. Se on ollut ajatuksena jo reilun vuoden verran. No, kaikelle on aikansa.


Kolmessa viikossa kävimme 12 päivää vanhan vauvan kanssa Leppävirralla, kummityttöni 8v synttäreillä. Viime viikonloppuna taas ajelimme Helsinkiin hakemaan vihdoin saapuneita vaunujamme. Molemmat reissut sujuivat lasten kanssa oikein hyvin. Iinekseltä lähinnä nukkuessa. Helsingissä kävimme vielä syömässä kiinalaisessa, ennen kuin lähdimme takaisin kotimatkalle. Niin ja kävimmehän viime viikkolla myös Mikkelissä shoppailemassa yhtenä päivänä. Se oli kyllä hieman raskas reissu kaikkine mäkkärireissuineen.. Mutta selvittiin onneksi siitäkin.

kaksiviikkoinen ♥

Päivät sisätiloissa ovat sujuneet yllättävänkin hyvin. Olen suorastaan nauttinut. Esikoisen vauva-aikana sisällä olo lähinnä ahdisti. Iisa taisi olla viikon ikäinen, kun kävimme ensimmäisellä vaunuajelullamme. Iines taas oli ensimmäistä kertaa eilen vaunujen kyydissä, päivää vaille kolmiviikkoisena. Muutama päivä aikaisemmin olimme käyneet papalla kylässä ja puntari näytti, että Iines olisi silloin ollut noin 3 kiloinen vaatteet ja vaipat päällä. Siitä sitten ynnäilin, että sunnuntaina varmasti kolme kiloa olisi jo täynnä ja uskaltauduimme pienelle vaunulenkille. Tänään kävi neuvolan terveydenhoitaja puntarinsa kanssa ja painoa oli vauvalla 3010g. Hyvin siis piti arvioni paikkansa! ;) 


Niin ja onhan tässä kolmen viikon aikana käynyt sukulaisia ja ystäviä vauvaa katsomassa. Ristiäispäiväkin on varattu ja kutsukortteja varmaan täytyisi alkaa joku päivä suunnittelemaan. Pyöritetään kuitenkin nyt ensin vaikka viikko tällä uudella arjella elämää eteenpäin. Siis niin, että iskä käy töissä ja minä huolehdin näistä päivistä kotona ihan itsekseni. Eiköhän se tästä lähde käyntiin? :)

lauantai 25. lokakuuta 2014

Vanha ovi sängynpäädyksi

Sain juuri eilen valmiiksi olohuoneen seinän maalaamisen.. Kaikkea tämä kotonaolo teettää.. ;) Mutta myös makuuhuoneessa on tapahtunut pientä muutosta, laitan sieltä kuvat tällä kertaa esille.


Meillä oli aikaisemmin sängynpäätynä edellisten asukkaiden paikoilleen jättämä sängynpääty ehkäpä 80 luvun vaihteesta. (Aikaisemman makuuhuoneen ilmeen voi tsekata täältä.)Se palveli aikansa, mutta jo jonkin aikaa olen haaveillut jostain ihan muusta. Koska ovia ei näyttänyt tulevan vastaan "sattumalta", laitoin viimein paikallisen nettikirppiksen sivulle ostoilmoituksen vanhasta ovesta ja suurinpiirtein samana päivänä sitä oltiinkin sitten jo hakemassa! :) Alkuun oli tarkoitus tuunata ovea enemmänkin, ehkä maalata valkoiseksi tai jotain mutta lopulta päädyimme kuitenkin vain pyyhkimään pölyt ja liat ovesta ja kiinnitimme sen seinälle. Väri kun näytti olevan enemmän kuin sopiva makuuhuoneeseemme. Ellokselta tilasin vielä nuo tähtivalot sängynpäätyyn. Voin kertoa, että pikkuvauvan kanssa ne on enemmän kuin kätevät yöllä, jos täytyy hetkeksi herätä. Led-valot antavat sopivasti valoa, mutta eivät herätä nukkuvaa puolisoa.


Juhon mummolasta oli aikaisemmin saapunut meille vanha naulakko (vas. sininen), mutta sille ei ollut vielä löytynyt paikkaa. Oikealla oleva vihertävä naulakko oli ollut aiemmin tuossa vasemmalla ja siinä oli lähinnä roikkunut Juhon vaatteita epämääräisesti ym. Mutta nyt kaipasin Iineksen vaatteille pientä naulakkoa, joten vihreä naulakko siirtyi oikealle ja tuo sininen naulakko tuli sen tilalle. Tykkään kyllä kovasti! :) Vanha lipasto tuli hankittua pari vuotta sitten Aatoksen pienille vaatteille. Nyt siellä on Iineksen vaatteita sekä muutamassa alalaatikossa vuodevaatteita.

Iineksen puvut ja mekko pääsevät nyt kivasti esiin laatikon uumenista. :)

Iineksen oma nurkkaus, vaikka totta puhuakseni ei hän tuossa sängyssä ole juuri aikaansa viettänyt. Ei ole äidin kainaloa voittanutta. Vai miten se meni?

Tähän saa kivasti omat vaatteetkin tarjolle, jos nyt vielä joskus mahtuisi semmoisiin kivoihin vaatteisiin näiden mammaleggareiden sijaan........ Huutomerkki! Kysymysmerkki!! =D

Vielä kun löytäisi makuuhuoneeseen kivat verhot niin olisin tyytyväinen. :)

torstai 23. lokakuuta 2014

Vauvan vaatekaapin sisältöä koossa 50

Ennen vauvan syntymää otin kuvat vauvan 50cm kokoisista vaatteista. Tässä niitä nyt olisi muutamassa kuvassa. Tämän inventaarion jälkeenhän mä lähdin vielä sinne shoppailureissulle, jossa supistelut oikeastaan alkoivatkin. Shoppailureissulta tarttui matkaan vielä ainakin niitä 50cm yöpukuja pari kappaletta.

Yksi mekko ( tässä koossa.. toki jouduin jo ostamaan toisenkin, koossa 56 ja se mahtuu myös päälle) Lisäksi sukkahousut, sukkia ja tumppuja. Tumput ja sukat ovat pääasiassa Mimosan ja Aatoksen vanhoja. 

Bodyjä koossa 50cm Näistä uutena olen ostanut kolme. Alarivin pupubodyn ja alarivin oikeassa kulmassa olevan Newbie-bodyn sekä ylärivin keskimmäisen bodyn. 5 on Mimosan ja Aatoksen vanhoja sekä 4 kirpparilta.

Housuja koossa 50. Uutena olen ostanut kolmet housut, yhdet kirpparilta löydetty ja kahdet Mimosan ja Aatoksen vanhoja. Noanoan sukkahousut olivat myös uudet ja Newbie-tumput. 

Tämmöisiä sisävaatteita meillä on tällä hetkellä käytössä. :) Koon 56 vaatteet näyttävätkin olevan sitten astetta värikkäämpiä ;) No, niitä sitten kun ovat sopivia! 

maanantai 20. lokakuuta 2014

Iineksen kotiintulovaatteet ♥

Nyt kun vihdoin viimein mulla on tämä oma läppäri käytössä ♥ ja sain kuvat ladattua koneelle, täytyy purkaa näitä mielessä olleita postausaiheita. Jäävätpähän sitten tänne muistoksi! :)


Näissä vaatteissa toimme Iines-vauvamme kotiin vajaa pari viikkoa sitten. 

Kaikki vaatteet olivat kokoa 50 ja Kappahlin Newbie-sarjaa.  Mietin tuota mekkoa ostaessani, mahtuuko lie vauvalle päällekään, mutta tuolle pikkuriikkiselle tytöllehän se oli oikein sopiva ♥ Vaaleanpunaiset pitsireunussukat Anja-mummo taisi ostaa Mimosalle vauvana, jollen nyt ihan väärin muista! :)

Iines ♥ odottelee kovasti tiistai-iltana kotiutumista.


Tämän näköinen käärö me mukaamme saatiin :) 

Ostamani Newbie-hattu oli ihan liian iso ja tumputkin näyttävät aika jäteiltä,
mutta onneksi sentään pussukan sisällä tarkeni, etenkin kun oli vielä pieni sammakkopeitto suojana. Sammakkopeiton Iines sai lahjaksi vauvatehon tytöiltä, Iines siis ei siellä ollut hoidossa, mutta äidin vanhoja työkavereita osa! :)

sunnuntai 19. lokakuuta 2014

Vauvan merinovillahaalari


Viikko ennen vauvan laskettua aikaa sain inspiraation vauvanhaalarista. Muistin samassa, että voisin vihdoin tehdä jotain niistä Iisan vauva-aikana, siis kymmenen vuotta sitten, ostamistani langoista. Yritin silloin tehdä Iisalle jonkun ihanan nutun, mutta en ollut tyytyväinen käsialaani ja purin tekeleeni takaisin kerille. Nyt etsin nuo lankakerät käsiini ja löysinpä vielä vyötteetkin. Novitan Bambino, merinovillalanka. Voi, että olikin ihanan pehmoista lankaa! 



Tässä välissä olin selannut Dropsin vauvanhaalarivalikoimaa sillä silmällä ja löytänyt mieleiseni jota ajattelin lähteä kokeilemaan! :) Haalarin nimi oli Winter Wonder ♥ ja tästä pääsee ohjeeseen.  Bambino-langan lisäksi tarvitsin vielä toista lankaa ja vertailin Käsityökeskuksen Roosa-nauha-kampanjalangan olevan suht saman paksuista, toki paljon karkeampaa. Värikin sopi hyvin vaaleanpunaisen langan kanssa. Joten aloitin haalarin tekemisen. 





Tein haalarin pienimmässä koossa 1/3 kk ja haalari näyttää olevan juuri nyt sopivan kokoinen meidän vauvalle, toki vähän kasvuvaraa on mutta ei mikään järjettömän iso. Muutoin tein ohjeen mukaan työn, mutta kaulan alueelle tulevan helmineuleen tein vaaleanpunaisella langalla. Ohjeessa kohtaan olisi vaihdettu tummempi vaaleanpunainen, jota myös käytetty lahkeissa ja hihansuissa. Värillisesti tummempi lanka olisi sopinut hyvin kaula-aukkoon, mutta käytännössä vaaleampi merinovillalanka oli niin paljon pehmeämpää, että se on varmasti vauvalle paljon miellyttävämpi kuin tuo karkeampi lanka olisi ollut. Onneksi käsiin tulee tumput ja jalkoihin sukat, niin karheampi lanka ei näin ollen haittaa niissä osin. 


Napit löytyivät äidin vanhasta nappilootasta.. ♥

Itse ohje oli helppo! Mulla ei tullut kertaakaan mieleen, että mitähän tässä nyt pitäisi tehdä? Toki kirjoneuleen tekeminen on aina oma juttunsa, mutta mä olen kirjoneuleesta tykännyt aina, eli sekin oli mieleistä ja tuttua hommaa! Voin siis suositella ohjetta muillekin. Ainoa, mikä ohjeessa oli väärin, oli pyöröpuikkojen pituus. Työohjeessa oli 40 cm pyöröpuikot, koko 2,5. Mutta kokeiltuani kierroksen niillä, oli pakko hommata tilalle 60 cm pyöröpuikot! Nuo 40 cm pyöröpuikot olivat auttamattomasti aivan liian lyhyet!

 Paljon myös auttoi, kun kerrankin jaksoin tehdä ensimmäisenä koetilkun, josta selvisi käsialani suhteessa ohjeeseen. Yleensähän olen hypännyt tämän vaiheen ohitse ja lopulta joutunut purkamaan aloittamani työn, kun käsialani on ollut turhan tiukkaa suhteessa ohjeeseen... Kun pohdin, mikä olikaan kaava, jolla saisin käsialalleni sopivat silmukat laskettua, sain apua fb:n "Voihan villasukka" -ryhmästä. (Toki kysymyksenihän poistettiin pian ilmeisen asiattomana... Mutta onneksi pari auttavaista käsityöihmistä kerkesi minua auttamaan ennen kysymykseni poistoa! :D Toki ymmärrän, että villasukkaryhmään ei kuulu kyselyt villahaalarin silmukoiden laskukaavasta ;) ja ylläpitäjien tehtävä on inhottava kun ryhmäläiset eivät meinaa pysyä aiheessa, eli villasukissa... Mutta toisinaan meno on melko tiukkaa..) Eli jos joku tietää leppoisan fb-ryhmän, jossa voi kysyä neuvoa esimerkiksi neulomisesta yleensä, niin saa vinkata! :) Virkkaus-ryhmään kuulun myös ja sieltä on vinkkejä saanut mukavasti! 

Mutta siihen kaavaan!
Villahaalarini ohjeessa oli seuraava:
NEULETIHEYS: 26 s x 34 krs sileää neuletta puikoilla nro 2,5 = 10 x 10 cm

 Mun käsialalla sain 30 silmukkaa 10 cm matkalle. 

Ohjeessa taas piti luoda 38 silmukkaa lahkeeseen, tässä kaava millä voi muuttaa silmukat omalle käsialalleen vastaavaksi:

38 x 30/26 = 44

Jatkossa vaan vaihtoi tuon ensimmäisen luvun ohjeen mukaisesti ja laski muutkin silmukat oikeiksi!

Mä olen aiemmin muistanut ihan ulkoa kuinka tuo laskutoimitus tehdään, mutta tosiaan nyt ei raksuttanut lainkaan. No, jatkossa löydän muunnoskaavan täältä, jollei muuten muistu mieleen! :D

keskiviikko 15. lokakuuta 2014

Aamupäivän helliä hetkiä..

Iines maanantaina, viikon ikäisenä

Lapset nukkuu.
Kaikki kolme kotona olevaa siis.
Kohta tosin Iines varmasti herää syömään, sen verran kauan aikaa on jo nukkunut.
Juho on lähdössä hermoja lepuuttamaan käymään kalassa. Isompi pikkunaisista käy välillä kuumana, kun hän haluaisi määrätä, kuka saa nukuttaa päiväunille ja kuka ei. Isä ei tietenkään tässä asiassa kelpaisi, koska on välillä ihan tyhmä, huutaa lapseni kurkku suorana. Tänään aikansa huudettuaan äitikin kerkeää pullojen pesultaan ja keittelyltään nukutuspuuhiin. Sitten Mimosakin suostuu nukahtamaan. 

Aamuyöstä viereemme tuli pikkupoika joka hetken malttoi nukkua äidin ja isän välissä. Vähän myöhemmin väliimme kömpi myös tämä isompi pikkunainen. Hänellä oli totuttuun tapaan hermo jo aamuvarhaisesta kireällä mutta onneksi pikkuveli suostui luopumaan äidinvieruspaikastaan ja Mimosa nukahti äidin viereen. Toisessa kainalossahan oli toki vauva. Hetken päästä Aatos kuitenkin alkoi protestoimaan menetettyään paikkansa äidin vieressä mm. potkimalla allekirjoittanutta ja lopulta talon miesväki siirtyi sohvalle nukkumaan, jolloin rauha palasi makuuhuoneeseen.

Kello 6:55 siirryn heräävä vauva sylissä keittiön puolelle koska vasen rintani on räjähdyspisteessä ja siirrän sähkökäyttöisen lypsypumppuni olohuoneesta eteistilaan. Pesen käteni, laitan lypsypumpun osat paikoilleen, pesen rintani, kuivaan sen talouspaperiin ja istun Iineksen viereen matolle ja alan pumppaamaan. Saaliina tällä kertaa 100ml. Vauva on katsellut touhujani suht tyytyväisenä pehmeältä viltiltään. Kun saan maidon pumpattua, laitan sen kylmäkallen kanssa vesihauteeseen jääkaappiin ja kirjaan tuotoksen vihkoon ylös. Sitten putsaan vielä vauvan silmät ja lähdemme takaisin makuuhuoneeseen jatkamaan unia/ruokailemaan. Saan nukuttua yli yhdeksään. Juho on herännyt Aatoksen ja Mimmin kanssa 8:15, ovat syöneet aamupalan, katsoneet lastenohjelmia ja seuraavaksi ovat lähdössä metsäleikkipuistoon. Iines jää vielä nukkumaan, kun nousen. Etsin lapsille villapuvut, sukat, talvihatut ja hanskat, joilla pärjää parin asteen pakkasessa. Juho lähtee lasten kanssa ulkoilemaan.

Jään pikkuisen vauvamme kanssa kaksin kotiin. Mikä ihana rauha. En tee oikeastaan juuri mitään aamupalan jälkeen. Odottelen hetken sohvalla vauvan heräämistä ja päätän sitten keittää kupillisen kahvia ja otan pari riviä suklaata. Viimein vauvakin herää ja pääsemme tekemään aamupuuhia. Niihin kuuluu napatyngän puhdistaminen, kakkapyllyn pesu, pissit pyyhkeelle, ja uudestaan pepun pesu. Koska Iineksellä on kovin kuiva ja hilseilevä iho, olen öljynnyt häntä muutaman kerran päivässä, samalla ollaan hierottu vähän jalkoja, ja venytelty lihaksia. Jalkaterät alkavat olla jo aika normaaliasennossa, eivätkä niin taipuneet kuin masussa olivat olleet. Vaihdamme myös päivävaatteet päälle ja harjaamme tukan. Jason viihtyi apunani tänä aamuna. Sitten käymme napa napaa vasten ja Iines pääsee rinnalleni syömään. Aikansa imettyään pikkunainen nukahtaa ja minä lähden käymään suihkussa. :)

En tiedä, johtuuko siitä, että tietää näiden kahdenkeskisten hetkien olevan tulevaisuudessa harvinaisia, kun Juho lähtee takaisin töihin? Vai ymmärtääkö näiden aikojen kuluvan niin nopeasti joka tapauksessa, kun vauva on näin pieni, että niistä osaa ottaa kaiken irti ja rakastaa ja imeä ne tunnelmat syvälle sydämeen? Mä kuitenkin nautin näistä pienistä hetkistä todella paljon juuri nyt. Olen varmasti joka vauvan kanssa nauttinut vauva-ajasta, toki joka kerta se on ollut erilainen. Esikoisen kanssa kaikki oli uutta, vauva ja sen tarpeet, "piirit" kodin ulkopuolella, toisen kanssa mulla oli samalla ekaluokkalainen jonka kanssa kuljimme aamuisin koulumatkat ja iltapäivisin myös. Toki meillä oli Mimosan kanssa paljon aikaa kahdestaan. Tosin pian alkoivat myös hääjuhlien järjestämiset, askartelut ym. Aatoksen vauva-aika oli raskas ja surullinen. Aatos itsessään toki oli aivan mahtava ja rakastettava pieni ihminen, mutta arkeen liittyi niin vahvasti suru, luopumisen tuska ja pelko äidin kuolemasta. Olihan siinä sitten vielä nuo kaksi isompaa sisarusta (1v2kk ja 8v) mukana toki ja muutto uuteen kotiin ym. Nyt koenkin jollain lailla  tämän Iineksen vauva-ajan olevan jotenkin terapeuttista ja hoitavaa tuon Aatoksen vauva-ajan jälkeen. Saan nauttia tästä ajasta juuri nyt, eikä jatkuva huoli ja pelko paina mieltä. Olen kiitollinen siitä. 

Silloin kun mietin blogilleni nimeä syksyllä 2011, niin nämä "helliä hetkiä" ovat juuri niitä hetkiä, joita Mimosan kanssa vauva-aikana vietimme. Vauva-aika tulee minulle ensimmäisenä mieleen blogini nimestä. Nyt niitä siis jo neljännen kerran minun elämässäni...  Sydän!

sunnuntai 12. lokakuuta 2014

Ensipäivien tunnelmia vauvan kanssa.. ja pakollisia hankintoja!

Näissä ensimmäisissä päivissä kotona, uuden pienen vauvan kanssa, on jotain aivan ainutlaatuista. Koko perhe hakee uutta rytmiä, johon pitäisi saada sopimaan ne vanhat, hyvät jo tutuksi käyneet rytmit, kuten heräämiset, ruoka-ajat sekä päiväuniajat. Näiden lisäksi sinne pitäisi saada mahtumaan yksi pieni ihminen jolla ei ole sitten niin minkäänlaista rytmiä. Paljon unta, imetyshetkiä jotka tulee ja menee, tähän vielä vaipanvaihdot, sylittelyt, ihastelut. Nyt vauva on kuusi vuorokautta vanha. Se tarkoittaa sitä, että viikko isyyslomaa on pian takana. Onneksi sitä on vielä kaksi viikkoa myös edessäpäin. Sitten pitäisi olla valmis pyörittämään tätä neljän lapsen arkea ihan itsekseen. Ehkä en ajattele sitä enempää nyt! Itsehän tällä hetkellä pidän huolta lähinnä vauvasta ruokailuineen, itsestäni sekä pyykkihuollosta. Niin ja maidon lypsämisestä, aloitinhan äidinmaidonluovutuskokeilun. (Tästä myöhemmin lisää..) Juho on ansiotuneesti vaatettanut näitä isompia, pitänyt huolta ruoka-ajoista ja ruuan valmistamista, nukuttanut, ulkoiluttanut ja hoitanut osaksi kissojenkin ruuat/hiekkiksen tyhjentelyt. Omasta mielestäni taas tupsan täällä asioiden äärellä, jotka kuitenkaan ei ota oikein valmistuakseen... Toki olen jotain leiponut ja välillä vauvan villahaalaria neulonut. Ehkä tässä joku päivä viikko vuosi taas pääsee kiinni siihen elämään, jossa tietää mitä pitää tehdä ja milloin. Joku kaupassakäyntikin kuulostaa turhan monimutkaiselta juuri tällä hetkellä... Hormonitason romahtaminen vaihdevuositasolle, jälkivuoto, imetys ja muut tunne-elämän vaihtelut edellisistä syistä johtuen kai tasaantuvat jossain vaiheessa. Ainakin muistaakseni! :P

Lapset ovat ottaneet Iineksen hyvin vastaan. Haluaisivat jokainen pitää häntä sylissä enemmän kuin tarvetta olisi. Eniten pikkusiskostaan ihastuksissaan taitaa olla meidän Aatos. Aatoksen elämää pikkusisko on tällä hetkellä "sotkenut" ehkä eniten. Hän kun herää yöllä ja kömpii meidän sänkyä kohti, alkaa samalla kuulua jo "Iinet, Iinet" ja siskoa pitäisi päästä silittelemään, pussailemaan ja viereen ihmettelemään, oli kello sitten mitä tahansa, yleensä tuossa muutama tunti puolen yön jälkeen. Ja jos saadaan unet jatkumaan koko perheellä, niin kuuden jälkeen ainakin pikkumies köpöttelee viereen ja taas sama ihastunut "Iinet, Iinet" ja hoitohommiin pitäisi alkaa heti. No, ehkä tämä alkuinnostus ja ihastus laimenee jossain vaiheessa?

Torstaina neuvolan terveydenhoitaja opiskelijansa kanssa tekivät meille kotikäynnin. Kaikki oli hyvin. Iineksen kotiinlähtöpaino oli 2535g ja nyt kalavaa'alla punnitessa 2600g. Eli paino oli jo nousemassa, syntymäpainosta uupui vielä 75g. :) Seuraava kotikäynti, lastenneuvolan puolelta, onkin sitten kun vauva on kolme viikkoa vanha. Sitä ennen kenties kerkeämme aloittaa jopa ulkoilut. :)

Vauvan vaunuthan ei ole vielä saapuneet. Bugiksien kotiutumisaika oli 4-6 viikkoa. Mutta vielä ei ole tullut soittoa, että vaunut olisivat Helsinkiin saapuneet. No, ehkä ensi torstaina? Vauva on tosiaan vielä sen verran pikkuinen, että taitaa olla ihan hyväkin, että kerää hieman rasvakerrosta ympärilleen ennen kuin ulkoilut aloitetaan. Jos nyt ainakin lähemmäs sitä kolmea kiloa saataisiin paino ennen kuin lähdetään pidemmille vaunureissuille? Tässä kerkeää hankkimaan vielä vaunuihin sopivan vaunusuojankin ennen vaunujen saapumista. 

Dooky kuomusuoja (kuva Lauranpikkuputiikki.fi)

Ja ettei rahaa jäisi turhia tileille pyörimään, jouduttiin hankkimaan heti vauvan syntymän jälkeen uusi turvakaukalo. Entinen tuli todellakin tiensä päähän. Saimme turvakaukalon alunperin lainaan veljeni perheeltä. Se oli oikein siistissä kunnossa, telakalla varustettuna ja käytimme sitä Mimosalle ja Aatokselle. Mutta nyt kun otimme turvakaukalon varastosta, irtosi siitä ensitöikseen styroxit irti ja kaukalo sai jatkaa matkaa kaatopaikalle. Ikääkin sille oli tosin kertynyt jo yli 5 vuotta. Lueskelinkin sitten ettei viisi vuotta kauempaa käyttöaikaa edes suositella turvakaukalolle. No, onneksi tosiaan hajosi jo tarkastuskerralla niin päästiin sitten pikaisesti vierailemaan lastentarvikeliikkeessä. Vauvalle ostettiin BeSafe merkkinen turvakaukalo telakalla ja isofix kiinnityksellä. Siinä on adapteri mahdollisuus myös Bugiksiin, mutta täytyy nyt miettiä hommataanko adapteri vai ei, voisihan se toisaalta olla ihan kätevä..

BeSafe IZI go (kuva www.lastentarvike.fi)

BeSafe turvakaukalo on kevyt kannettava, mutta kuitenkin turvallisen oloinen. Istuimen pehmeän pienentimen avulla näyttää siltä, että meidän pikkuinen vauva on kuitenkin kyydissä ihan turvallisen oloisesti. Myös väri miellytti silmää ja se, ettei istuin vie liikaa tilaa autossamme, jossa on tällä hetkellä kolme turvaistuinta vierekkäin. Lisäksi vauva on kaukalossa matkustaessaan lämpöpussukassa, joten tarkenee hyvin. 

Suht yllättäen kun synnyttää 2,6 kiloisen vauvan, niin tuo lämpöpussi oli kyllä todella tarpeellinen. Kaikki haalarit, joita olin hankkinut, ovat sen verran suuria, että helpottaa todella paljon, kun voi laittaa vauvan kaukalon lämpimän pussukan sisään pelkissä sisävaatteissa (+ ohuessa neulehaalarissa) sekä tietysti myssy, hanskat ja sukat jaloissa. 

BabyBjörn Balance Soft sitteri (kuva www.lastenturva.fi)

Pari viikkoa sitten saapui BabyBjörn sitteri lelukaarella varustettuna. Se vaikuttaa oikein hyvältä. Iisalla oli aikoinaan sitteri, mutta Mimosalla ja Aatoksella meillä on ollut lelumatto käytössä. Aatoksen vauva-ajan jälkeen palautin kuitenkin maton takaisin veljeni perheelle josta se oli meille lainaan annettu. Toki vauvat makoilivat sohvillakin tyynyjen ollessa putoamista estämässä. Mutta nyt! Tässä on kaksi sen verran innokasta ja spontaania hoitajaa, ettei puhettakaan että vauvan uskaltaisi jättää minnekään sohvalle tai lattialle. Sitteristä vauvaa taas ei niin vaan nostetakaan syliin, tosin vauhtiahan siinä näyttää saavan annettua, että valvottava toki sekin, mutta kuitenkin turvallisempi vauvan on olla siinä kuin muualla. Niin ja sitterissä ollessa vauvan päälle ei niin vaan vahingossa ehkä astuta tai mitä muuta nyt voisikaan tapahtua... Toki Mimosa ja Aatos leikkivät paljon keskenäänkin välittämättä vauvasta. 

Eli jos ajattelee, että useampi lapsi voisi tulla halvemmaksi, kun pystyvät käyttämään samoja tavaroita/vaatteita jne pitää se vain osin paikkaansa. Tavarat vanhenevat, kuten meillä tuo turvakaukalo, vauvat syntyvät ehkä eri vuodenaikoina, jolloin väistämättä tarvitsee hankkia sopivankokoisia vaatteita. Meilläkin Mimosan syntyessä oli heti kesä ja käyttöön pääsivät lyhythihaiset bodyt, pienet shortsit ja hellemekot. Nyt Iineksen syntyessä taas ei lyhythihaisilla bodeilla ym. tee mitään. Monet suosivat neutraaleja kuoseja vauvoilla, jolloin samoja vaatteita voi pitää niin tytöillä kuin pojillakin. Mutta monet, kuten itsekin, tykkään pukea vauvat erilailla. Aatoksen kanssa oli retrovaatteet tosi ihanat. Nyt Iinekselle on tullut hankittua hempeitä kuoseja ja kaikkea tyttömäistä. :) Eli makuasiat saattavat  kummasti vaihtua, ainakin allekirjoittaneella. Sekä myös laatuvaatimukset voivat nousta kun aikansa pelaa esimerkiksi huonojen vaunujen kanssa, kuten meille kävi... Toki neljännen lapsen tullessa tarvitsimme jo tila-auton farkun sijaan ect. Mutta onneksi vauvakuumetta ei raha-asiat juuri kiinnostaneet ;) ja tässähän sitä mennään. Jollei rahojen voi sanoa lisääntyneen lapsen myötä, niin rakkaus on taas on sitten leimahtanut oikein kunnolla. Jokainen yhtä rakas lapsi, aivan ainutlaatuinen juuri sellaisina kuin ovat. (Iso sydän)

keskiviikko 8. lokakuuta 2014

Pikkuinen Iines on syntynyt

Hehei täällä taas! :)
Facebookin kautta ilmoittelinkin jo, että meille syntyi aivan ihana vauva maanantaiyönä!


Tilannehan eteni niin, että kävin lauantaina shoppailemassa Mikkelissä ja siellä mulla alkoi supistelemaan. Supistukset jatkuivat pitkin iltaa ja yötäkin ja valvoin osan yötä, muttei ne nyt mitään kovin kipeitä olleet. Lauantai-iltana taisin bongata vähän limatulppaa. 

Kun on kaikki tähän astiset synnytykset menneet yli lasketun ajan 6-14 vuorokautta, niin tosi vaikeaa oli yrittää asennoitua siihen että oikeasti tämä lapsi voisi syntyä jo aikaisemmin! Jotenkin ei ole meinannut olla valmis itse synnytystapahtumaan ennen laskettua aikaa.. Varmaan muut yli lasketun ajan kokeneet ymmärtävät mistä puhun?

Sunnuntaina supistuksia tuli harvakseltaan yksi tai kaksi tunnissa. Olo tosin oli jotenkin tukala lähes koko päivän. Teki mieli olla epäsosiaalinen ja nyhjätä edelleen omissa oloissaan. Illalla meillä kävi mammakin kylässä ja hänen lähtönsä jälkeen supistukset sitten alkoivat tulla noin kymmenen minuutin välein. Kello oli silloin 19:15. Jossain vaiheessa sitten luovutin ja päätin nyt vihdoin viimein kasata synnytyskassinkin valmiiksi. Onneksi olin silloin pari vuotta sitten kirjoittanut listan tarvittavista tavaroista blogiini, joten kummoisempaa ajatustyötä en joutunut kassin pakkaamisen suhteen harrastamaan! ;) Supistuksia tuli ja latasin kännykkääni jonkun supistuslaskurin, jonne merkkasin supistuksen alkamisajan ja loppumisen. Juho oli sopinut isäni kanssa, että hän tulee meille lapsia vahtimaan jos yöllä tulisi lähtö. Soittelin synnärillekin, kun supistuksia oli tullut jokunen tunti ja sain luvan lähteä sinne heti kun siltä tuntuu! Jossain vaiheessa iltaa muistin, että meillä on pari lämpöpussia ja pyysin Juhoa lämmittämään ne minulle. Niitten kanssa keinuttelin kiikkutuolissa puolille öin. Juho meni sänkyyn lepäämään. Sänkyyn minäkin sitten painelin lämpöpussien kanssa, kunnes tuli sen verran kova supistus, että herätin Juhon ja ymmärsin, että kyllä tämä lapsi on vaan oikeasti näköjään syntymässä ennen laskettua aikaa!!! Vessassa totesin lopun limatulpankin tulleen. Juho soitti isälleni ja hän onneksi tuli nopeasti meille. Lähdimme klo 1:30 ajelemaan kohti Mikkeliä. Automatkan haaveilin jo ilokaasun lamaannuttavasta voimasta! ;) Synnärille tultiin 2:15 ja kätilö oli soittoni perusteella jo odotellutkin meitä. Ekaksi hän meinasi viedä meidän valmisteluhuoneeseen, mutta sanoessani ilokaasutoiveesta mahdollisimman pikaisesti siirryimmekin samantien suoraan synnytyssaliin. Paikat olivatkin mukavasti jo 7-8 cm auki. Kätilö kysyi haluanko käydä vessassa ennen kuin hän laittaa käyrille ja sinne sitten meninkin. Sen jälkeen kätilö totesi, että paikat olivat jo sen verran pehmeän tuntuiset, että ponnistustarve voisi tulla hyvinkin pian.. Ja käski soittamaan kelloa jos alkaisi ponnistuttamaan. Hönkäilin muutaman kerran ilokaasua ja sitten mulle tulikin ponnistustarve. Soitin kelloa, ja sanoin Juholle että avaa ovea kätilölle. Loppupelissä kätilö ja Juho hoitivat kahdestaan ponnistusvaiheen :D joka kesti 3 minuuttia. Vauva siis syntyi klo 2:33 ja sai täydet 10 pistettä! :) Oli kyllä helpoin synnytys ikinä, kokonaista 18 minuuttia kerettiin siis olla synnärillä ennen vauvan syntymää! 

Ja kun vauva syntyi, kätilö totesi heti että onpas pieni ja siro. Ja kyllähän tosiaan pieneltä vaikuttikin kun hänet kainalooni sain. Pikkuisen syntymämitat olivat: paino 2675g, pituus 45cm ja pään ympärys 33cm. Edellisen viikon ultrassahan painoarvio oli noin 2870g, joten yläkanttiin se heitti... Vauva kuitenkin osoitti heti olevansa pieni mutta erittäin terhakka! Pissasi samantien synnyttyään ja itkeäkin päräytti, kunnes rauhoittui tissille. 

Juho lähti muutaman tunnin kuluttua kotiin ja illalla isot sisarukset ja Juho tulivat meitä katsomaan. Kaikki olisivat halunneet vain pitää pikkuista sylissään! :) On siinä mulla nyt kolme reipasta hoitajaa! ;) Myös ystäväni pyörähti pikaisesti osastolla seuraavana päivänä, jolloin olin ainut neljän hengen huoneessa vauvan kanssa. Mukavaa että kävi tervehtimässä meitä!

Vauvan pienen koon takia hänen verensokereitaan seurattiin, mutta yksikään mittaus ei ollut matala ja yhtään lisämaitoa ei jouduttu antamaan, vaan vauva oli tyytyväinen minun tuotantooni. :) Lastenlääkäri halusi myös varmistaa verikokein, ettei vauva ole sairastanut raskausaikana jotain virusinfektiota, koska oli pieni suhteessa raskausviikkoihin sekä mun aikaisemmin synnyttäneisiin lapsiin. Toivottavasti saadaan puhtaat vastaukset ajastaan noista. Kotiin päästiin eilen illalla, kun oltiin viimein saatu pissinäyte saalistettua purkkiin. Pissapussiinhan vauva ei suostunut tekemään kuin kakkaa, joten onneksi sattui hyvä tuuri vaipanvaihdon yhteydessä ja kun vauva alkoi yhtäkkiä pissimään pöydälle, sain sujautettua purkin alle ja riittävä määrä virtsaa saatiin saaliiksi. Siinä oltiin lääkäriä ja hoitajia myöten enemmän kuin helpottuneita ja iloisia! Tiistai-iltana sitten Juho kävi hakemassa meidät kotiin opettelemaan uutta arkea...

Vauva on aivan ihana, niin pikkuinen ja rakas!!!

sunnuntai 5. lokakuuta 2014

Vauvanvaateinventaario ja täydennysreissu.

Tänään mä olen saanut viettää aikaa yksin. Varmaan lähestyvä synnytys alkaa sen verran vallata mieltä, että jos oikeasti haluaa saada jotkut asiat tehdyksi, oma aika on vain otettava ja onneksi se on minulle suotu. Tänään esimerkiksi sain vihdoin tehtyä vauvanvaateinventaarion! Lähinnä kävin läpi tulevan pienokaisen vaatteet koossa 50 ja 56. Seuraaviin kokoihin perehdytään vasta myöhemmin.. Otin kuvatkin kameralla näistä vaatteista, mutta valitettavasti en nyt jaksa niitä tähän Juhon koneelle siirtää vaan odotan oman koneeni saapumista ja läväytän kuvat sitten esille. Siirsin myös lipastosta pari vetolaatikollista lakanoita Iisan huoneen kaappiin. Näin sain tilaa vauvan vaatteille. 

Inventaariossa selvisi tosiaan mitä on jo riittävästi. Esimerkiksi 12 kpl 50 cm bodyja varmaan riittää? ;) Heheh, no osa oli tosi hyväkuntoisia kirppislöytöjä, valkoisia sellaisia. Mutta esim. 56cm housuja löytyi 3 kappaletta. Yökkäreitä taas ei ollut pienimmässä koossa lainkaan ja 56cm vain pari. Joten kauppalistaan kirjoitettiin housuja sekä yöpukuja. Lisäksi vauvan kotiintulohaalaria olen miettinyt mielessäni monet kerrat. Aatoksella oli ihana froteinen ja se olisi periaatteessa kyllä käynyt, MUTTA äh, se on niin poikavärinen (valk/vihr/rusk) ettei vaan pystynyt... Joten listalla tuli kirjoitettua myös haalari. 

Ja koska tänään ei ollut muita suunnitelmia, niin kun lapset kävivät päiväunille Juhon kanssa, lähdin minä kohti Mikkeliä autolla. Ensin hurautin Reaalikirppikselle löytöjen perään. Viime käynnistä onkin kulunut jo puolitoista vuotta. Olin ihan tyytyväinen löydöistäni, mutta eihän sieltä nyt tietenkään kaikkea saanut mitä oli tarve, joten jatkoin matkaani Akseliin. 

Nämä löytyivät siis Reaalikirppikseltä. 

Marimekon pallobody 70cm, Marimekon raitapaita 80cm ja Kappahlin yöpuku 74/80cm, muut olivat sitten niitä pienempiä joita pääasiassa edes katselin. Nuo isommat olivat vain niin hyväkuntoisia, että pakko oli ostaa jo varastoon. Pöksyt olivat kaikki 50-56 cm joille tarvetta olikin. Sitten löytyi myös kaksi yöpukua 50-56 senttisinä. Nämä kaikki teki 12,60e.

Tosiaan kirpparireissun jälkeen suuntasin auton kohti keskustaa ja jätin auton toriparkkiin. Sieltä sitten ensimmäisenä vessaan! Vauva on painanut tänään mukavasti alaspäin, että olen saanut hypätä vähän väliä vessassa... Sitten menin Ramin konditorioon ja nautiskelin haudutettua teetä sekä lämmitetyn leivän. Kun saavuin toriparkkiin mua alkoi supistelemaan oikeastaan ensimmäistä kertaa koko raskauden aikana enemmän. Koko shoppailun ajan tuli säännöllisen epäsäännöllisesti menkkamaista kipua ja vatsan kovettumista sekä alaselkää poltteli! Tehokasta shoppailua siis! ;)

Akselissa oli jotkut hulinapäivät ja Kappahlista sai klubikortilla -25% alennusta kaikista tuotteista. Ostin sieltä kolmet imetysliivit ja alushousuja. Sitten siirryin Newbie-osastolle ja hormonihuuruissani valitsin sieltä kaiken tarpeellisen! :D Tämän jälkeen mua ei nähdä vauvanvaateshoppailulla ehkä hetkeen? ;) 


Vauvalle löytyi se kotiintulohaalari, kokoa 56. Ihan puuvillainen ja lisäksi ostin hatun samaa sarjaa. Myös parit yöpuvut löytyivät rekistä meitä odottamasta ja yhdet housutkin ostin. 

Toki teenhän mä sitä toistakin haalaria vauvalle parasta aikaa, mutta en viitsi ottaa siitä stressiä, teen valmiiksi sen mukaan mitä jaksan. Toki kiva jos valmistuu nopeaan, mutta nyt ei tarvitse ottaa stressiä siitä kerkeänkö tekemään pikkuiselle villahaalarin, ennen kuin lähden synnyttämään! :P

Kappahlista siirryin sujuvasti vielä Lindexin puolelle ja sieltäkään en tyhjin käsin poistunut.


Mimosalle ostin housut (ovat kyllä oikeasti ihan tasalahkeiset, miten lie sainkin ne aseteltua noin vinosti!!) ja Aatokselle uusia sukkia. (Lähes kaikki sukat olivat jääneet pieneksi!) Tyttöjen tukkiin ostin vielä ponnareita ja sitten vauvalle parit housut ja jotenkin tuo body vaan hyppäsin mukaan.. Sopi niin kivasti pöksyjen väreihin.. ;)

Näiden ostosten jälkeen pysähdyin vielä herkuttelemaan Spice Icessä ensimmäistä kertaa ja söin herkullisen jäätelöannoksen. Siitä sitten oli mukava lähteä ajelemaan kotia kohti ja kotona päästää Juho samantien kalareissulle. :) 

Illalla sain laitettua osan ostamistani vaatteista jo peseytymään ja huomenna jatkuu urakka. Nyt viimein tuli mulle se "paikat kuntoon ennen kuin vauva syntyy" -vaihe! Mua on nyt supistellut enemmän ja vähemmän epäsäännöllisesti ihan koko illan. Hassua. Tämmöistä lievää jomottelua, selkäpuolella ei enää laisinkaan. Mutta ei näillä nyt vielä vauvaa synnytetä, eikä särkylääkettä tarvita. Enkä todellakaan jaksa uskoa että tämäkään vauva syntyisi ennen laskettua aikaa. Tänäänhän siis oli 39+3 menossa. Mutta näissä tunnelmissa vielä pari kerrosta vauvanhaalaria ja sitten nukkumaan! :)

perjantai 3. lokakuuta 2014

Neuvolakuulumiset 39+1 ja vauvalle haalari tekeillä..

Kerrotaas neuvolakuulumisia taasen. Eilen oli edellinen käynti, rv 39+1. Mimosa ja Aatos oli mulla mukana, mutta viihtyivät tällä kertaa hyvin neuvolan leikkipaikalla. Kätilöopiskelija hoiti oikeastaan koko neuvolan, niin terkkarini katsasti välillä lapsien perään. :) 

RR 109/72
paino n. +300g/vko (+16,7kg lähtöpainosta)
Pissat puhtaat
vauva rt
liikkeet ++
Syke +
Sf 29 (viimeksi 30, opiskelijalla oli selvästi napakampi tyyli mitata, joten nyt käyrä laski reilusti alle alimman käyräviivan.)
Hb 109 -> labraan lähete.

Kaikki oli taas ihan suht mallillaan. Kätilöopiskelija tunnusteli, että pienen kokoinen vauva hänen käsiinsä. Hemoglobiinin nousemattomuuden takia kävin tänään sitten labroissa, joissa katsottiin pvk, b12-vit ja ferritiini (varastorauta). Nyt äsken soittaessani tuloksia oli pkv:ssa Hb peräti 121! :) Heti olo piristyi kummasti! :D Muut tulokset eivät olleet vielä tulleet, ensi viikolla sitten, mutta uskoisin, että nekin ovat kunnossa, kun tuo hb:kin oli!

Ensi viikon keskiviikkona mulla on sitten seuraava neuvola, laskettuna päivänä siis. 

*     *     *

Muutoin olo alkaa olla ok. Flunssan pahin vaihe on selätetty, tosin hajuaisti on vielä täysin kadoksissa ja pientä kröhää tietysti, mutta siis jaksaa jo paremmin touhuta.


Pari päivää sitten innoistuin vielä aloittamaan vauvalle neulehaalaria. Aika näyttää kerkeääkö tämä valmistua ennen pikkuisen syntymää, mutta kieltämättä tällä hetkellä on ainakin kiva draivi päällä tehdä tätä haalaria! ;)

Tällä hetkellä vietetään siis rauhallista perjantai-iltaa, omassa hyvässä seurassa. ;) Katsottiin lasten kanssa Vain elämää loppuun. Samuli upposi sydämeeni "teit meistä kauniin" versiollaan!! Aatos nukahti mun syliini ja vein pienen nukkumaan omaan sänkyynsä. Mimosakin nukahti iltasadun jälkeen pian sänkyynsä. Juho on tuulastamassa kaverinsa kanssa, pikkuiset ovat nyt  nukkuneet jo hyvän aikaa ja mulla on kutimet tuossa odottamassa että saan tämän blogin viimeisteltyä. Töiden jälkeen Juho siivosi ja kävi vielä kaupassa. Mä en ole jaksanut kuin olla vaan ja kerätä voimia... Ehkä se on sallittua näin lasketun ajan tietämissä, tai ainakaan itsellä ei ole lepäilystä tällä hetkellä minkäänlaisia omatunnon tuskia. :) Juhon serkulla muuten oli päivän jälkeen minun la ja tänään tuli uutisia, että heille on syntynyt tänään poikavauva! Kieltämättä pikkuisen alkoi tuon tiedon jälkeen lennellä perhosia täälläkin vatsassa! Lähellähän tuo on omakin synnytys...