keskiviikko 5. marraskuuta 2014

Elämää neljäviikkoisen kanssa...

Iines 4 viikkoa ♥

Vielä mahtuu hyvin nämä 50 senttiset "kotiutumisvaatteet". :)

Tänään on siis ollut tiistai. Mimmin kerhopäivä, tihkusateinen päivä, koulupäivä, äidin all day long kestävä työrupeama, saunapäivä, leivontapäivä, pannaripäivä ja sopivasti mieskin saapuu vasta puolen kasin paikkeilla illalla... Työtä riittää, ainakin tämmöisinä päivinä. Toisaalta jossain vaiheessa taisi olla jopa aika leppoista, kun tuli lyötyä kiinni parit vierailutkin ensi viikolle.

Tällä hetkellä päivisin ei tahdo löytyä tilaa millekään omalle puuhastelulle. Ei siinä, etteikö vauva antaisi tehdä mitään ylimääräistä, kyllä hän nimenomaan antaa, koska viettäisi päivät unten mailla, vaikka miten yritän seurustella hänen kanssaan, jutella, katsella silmiin vaipan vaihtojen yhteydessä ym. mutta kun ei. Häntä nukuttaa kovin päivisin, että jaksaa sitten illalla alkaa seurustelemaan, kuten juuri nytkin hauskuttaa isäänsä keinutuolissa napit loistaen ja kaulakorusta kiinni pitäen. Ja jollei seurustelua ole luvassa, niin vatsavaivoja sitten... Eli päivisin pitäisi saada vaan tämä keskimmäinen kaksikko päiväunille, niin "oma aika" olisi taattu. Mutta kun ei sekään aina onnistu. Tänäänkään Mimosa 3v 5kk ei nukahtanut päiväunille vaan pyysi päästä leikkimään sadun jälkeen. Eihän siinä sitten muu auttanut, tyttö leikkimään ja itse lähdin perässä. Pian mieli alkoi tehdä piirakkaa, joten leipaistiin siinä sitten tyttären kanssa mustikkapiirakka välipalaksi. Yhdessä haettiin postikin. Niin ja kävin mä sen verran tietokoneella, että maksoin nipun laskuja. Suunnittelin hoitavani ne jo eilen, mutta se ilta kului Iineksen kanssa temutessa. (Tässä kirjoittelun aikana Juho jo lähti nukkumaan. Iines päästi isot röyhtäykset ja pierut äsken, on ottanut tissihuikkaa molemmista rinnoista, makasi hetken tyytyväisenä masullaan puusohvalla mutta nyt taas jo itkeskelee oloaan..)

Tauko.

Noniin, nyt Iines on ainakin hetkeksi saatu uneen. Kiepaisin tytön kapaloon ja tissille.. Siihen hän sitten onneksi nukahtikin. Minä luin samalla kirjaa (Marja Leena Virtanen: Kirjeitä kiven alle). Selvästi masuvaivaa näin iltaisin sekä lisänä tuo päivärytmin puuttuminen. Eikä meillä ole edes d-vitamiinit vielä aloitettu... Tänään tosin Juho kävi hakemassa gefilus d-tippoja apteekista, joten huomenna sekin show sitten alkaa yhdellä tipalla.

Tänään yritin saada taloa vähän parempaan kuosiin ja totta puhuakseni näin illalla mietin, pesenkö juuri nyt ensimmäistä kertaa tänään hampaitani? Ei niin minkäänlaista mielikuvaa aamun pesuista! No, onneksi olohuoneen leikit siistiytyivät iltaan mennessä omiin laatikoihinsa. Junarataleikki, legoleikki ja pet shop -leikit tulivat raivatuksi. Imuriakin heiluttelin pitkin päivää ja pyykkiä sekä astioita tuli pestyä. Toki pumppasin kolmasti rintamaitoakin. Onneksi tänään ei ollut settien keittelypäivä... Ulkoilua emme tänään harrastaneet, onneksi nuhruinen sääkin oli sitä vastaan. ;) Niin ja käytiin koko porukka saunassa, jonka jälkeen meillä on tapana syödä pannaria näin arkiviikolla. Sen verran sain sitä kuuluisaa omaa aikaa, että kävin yksin saunassa. Loikoilin lautosilla niin pitkään kuin vain kehtasin ja olin hiljaa. Kohtahan sieltä jo kuului vauvan ääntä, joten lähdettävä oli jatkamaan iltapuhteita. Niin ja onhan tässä puolen yön jälkeen tätä "omaa aikaa" taas tarjolla, harmittavasti ajatus ei enää meinaa luistaa millään lailla ja varmaan saan huomenna tätä tekstiä lukiessa ihmetellä poukkoilevaa tekstiä, mutta tulipahan kirjoitettua jotain tästäkin päivästä, josta vuoden päästä ei olisi muuten hajuakaan. Näihin tunnelmiin voi sitten palata, jos joskus vielä sattuisi iskemään vauvakuume. Toki onneksi päivät, jolloin isäntäkin palaa normaaliin aikaan kotiin on huomattavasti helpompia. Onneksi ;)

Mut nyt on käytettävä tilaisuus hyödyksi ja lähdettävä unille. Huomenna esikoisenkin koulupäivä alkaa vasta puolen kympin maissa, joten hänkin saa nukkua vähän pitempään kuin yleensä kouluaamuina. Juho tietysti menee töihinsä, mutta meillä muilla ei ole kiire minnekään. Mukavaa!

ps. Enkä tietenkään muistanut mitään päiväkerhon vanhempainvartti-hetkeä tänään kerhon alussa ja komeasti päräytimme paikalle myöhässä. Myöskin kiitos-viestin lähettäminen unehtui, kun Iisan kaverin vanhemmat toivat hänet kotiin... No, huomenna on taas uusi hyvä päivä yrittää muistaa kaikkia oleellista!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi ♥ luen sen kuitenkin ennen julkaisemista :)