keskiviikko 10. joulukuuta 2014

Joulukorttimietteitä.. ja vähän muuta!


Kolmas päivä niin, että mies painaa illat kokouksissa työpäivänsä jälkeen. Onneksi huominen ilta on jo "vapaa"! Täällä ei ole tehty vielä elettäkään joulukorttien suhteen, no ehkä aamulla hieman mietiskelin, että jos askartelen, niin mitä askartelen, mutta jos en askartele, niin onko liian korkea kynnys laittaa ihan vaan tavalliset joulukortit menemään? :D Ehkä. Näin suurella perhekoolla elämää kannattaa varmasti helpottaa niin monin eri tavoin kuin vain mahdollista, mutta kuuluvatko joulukortit siihen kastiin? Jostain syystä valmiiden korttien ostaminen kaupasta tuntuu aivan liian helpolta vaihtoehdolta, kun ne on tullut askarreltua jo monet vuodet, tai nuo pari viimeisintä ollaan otettu lapsista kuvat ja lähetetty jouluterveiset siinä samalla. Hmm. Olisko tässä itsetutkiskelun paikka? 

Miksi sitä vaatii itseltä askartelua, kun kuitenkin arvostaa joka'ikistä joulukorttia joka omaan postilootaan kolahtaa? Varmaan osaksi syynä on se, että minä yksinkertaisesti pidän askartelusta ja joka joulun alla aikataulujen luodessa pientä painetta, sitä sitten saa aikaiseksi jotakin ja siitä fiiliksestä saa jonkinlaista syvää tyydytystä! Ehdinpäs! :D Mutta jos mä askartelen jotain, niin teen sen kyllä sitten itsekseni, illalla rauhassa. Sen verran annan itselleni armoa, etten venytä hermojani neljän lapsen kanssa "mukavasti askarrellessa".. kun se sitten vaatisi jo melkoisesti enemmän ja siihen ei tässä nyt yksinkertaisesti ei ole edes aikaakaan. Toisaalta kerhossa askarreltuja kortteja on jo muutamia valmiina, joten osa joulukortin saajista saattavat saada kummilapsensa (+äitinsä) aikaansaannoksia kun joulu lähenee?


Tänään aamupäivä sujui mukavasti mamma- ja lapsiseurassa. Seuran ohella ruokaakin oli tarjolla ja ne maistuivat koko konkkaronkalle erittäin hyvin. Toisten äitien laittamat ruoat tunnetusti maistuvat paremmilta kuin oman äidin pöperöt... :) Kiitos Sari! Kohta pitäisi laittaa makaronilaatikko valmistumaan ja ehkäpä haen pyykkikorista tämän aamuisen kaksivuotiaan pikku Picasson taiteilemat lakanat. Eiköhän violettiin väriliituun joku aine pure? Lähdetään kuitenkin niistä kevyemmistä, eli ihan käsisaippuasta sekä soodasta joita jossain tahranpoistosivulla vinkattiin...Onneksi oli tummansiniset lakanat, että jos nyt väriä jääkin, niin eivät sitten niin silmiin kuitenkaan pistä.. ;)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi ♥ luen sen kuitenkin ennen julkaisemista :)