maanantai 28. joulukuuta 2015

Joulukuun touhut ja joulunviettoa ♥


Kuukausi sitten kirjoittelin viimeksi. Onhan siinä kerennyt. On juhlittu kummitytön syntymäpäivät, veljentyttären syntymäpäivät, pidetty vielä muutamat Silverjungle-kutsut ja järjestetty rekintyhjentäjäiset kotona. Ja nyt laskeuduttu kotimyynnistä ansaitulle lomalle hetkeksi. Vietetty parit pikkujoulut täällä meillä kotosalla sekä liikkarin, että kerhojen pikkujoulut juhlittu. Käyty ratsastamassa muutaman kerran Iisan kanssa. Vietetty 4.s hääpäivä rakkaan kanssa. Mitattu neuvolassa 1v2kk mitat (8370 g & 72,2 cm). Otettu ensiaskeleet... ♥ Yökyläilty Rantasalmella ja vierailtu Sulkavalla. Nautittu Wanhan Martan kahvilan herkuista ja sisustuslöydöistä. Syöty hyvät jouluruuat Tertin kartanossa mammojen kanssa. Shoppailtu jouluostoksia Mikkelissä. Koristeltu joulukuusi. Neulottu kolmet villasukat joululahjoiksi ja neljännet ovat vielä puikoilla. Vetäisty lähes koko perheen voimin norovirus kertaalleen viime viikonloppuna. Siitä selvitty ja järjestetty kotijoulu. 





Joulu vietiin läpi aika rennolla meiningillä. Kaikki muut ateriat hankittiin valmiina kaupasta, paitsi lihapullat, taatelikakku, joulutortut, riisipuuro sekä sekametelisoppa. Tietysti kinkku paistettiin omassa uunissa. Juho hankki kalat torilta. Tänä vuonna ei ollut pöydässä mitään ihmeellisyyksiä, vaan niitä perinteisiä makuja. Ja nehän riittivät kyllä! :) Joulusiivous tuli tehtyä lähinnä imurointihommina. Onneksi kotia oli koristeltu joulua varten jo pidemmän ajan kuluessa. Joulukuuseen hankin tänä vuonna uudet valkoiset koristenauhat S-Marketista. Wanhasta Martasta löytyi metallinen keinuheppa, joka pääsi uutena koristeena joulukuuseemme. Joulukukkia on tullut taasen kotiin kivasti. Sypressiä, tulilatvaa niin punaisena, oranssina kuin valkoisena, tulppaaniruukku, pari amaryllista ym. 




Me saimme jouluaatoksi vieraaksemme Juhon (norovirusta pelkäämättömät) veljet, joista toinen toimi ansioituneesti myös joulupukin roolissa ;) lisäksi joulupukkia tulivat katsomaan isäni sekä Martta-mummo. Jouluaattoaamuna telkkari avattiin ja sieltä tuli joulupukin kuumalinja, jota lapset enemmän ja vähemmän seurasivat, taidettiin vielä imuroida ja siistiä paikkoja, minä valmistin joulupuuron puoleksi päiväksi, jonka nauttimisen jälkeen Iines meni päiväunille takapihalle, leipaisin joulutortut ja lähdin Mimosan kanssa viemään kynttilät haudoille. ♥ Hautausmaalta tultua juotiin päiväkahvit rauhassa. Siitä jatkoimme ruokia valmistellen, ja niin se vaan rauha laskeutui jouluaaton päälle. Kerrankin tuli tunne, ettei ole mikään kiire vaan asiat valmistuvat ajallaan ja voitiin nauttia joulurauhasta. Ehkä edellisenä viikonloppuna päälle puskenut vatsatauti ja siitä selviäminen vielä vahventivat näitä tunnelmia, sekä onnea siitä, ettei tauti iskenyt päälle jouluaattona... Lapset saivat ihania lahjoja kummeiltaan ja muiltakin ♥ kiitos niistä kaikille antajille. :) Pukin käynnin jälkeen juotiin kahvia ja glögiä sekä syötiin jouluherkkuja. Mummon ja papan kotiuduttua laitettiin vielä sauna päälle ja saunottiin kahdessa erässä. Kyllä joulussa vaan on sitä jotain ♥ se on se tunne, mikä laskeutuu sydämeen ja se fiilis, jota on vaikea selittää! Onnea on kokea se. 




Jouluhan oli lumeton, eikä vieläkään lunta näy. Nyt on onneksi useamman päivän ollut jo pakkasia, joten lupausta talven alkamisesta on ainakin ilmoilla. Ulkoilemassa ollaan oltu siitä huolimatta päivittäin, kun taudista selvisimme. Tänäänkin odotan jo Juhon kotiutumista työmaalta, että pääsen pienelle kävelylle. (Miten paljon sitten lie aktiivirannekkeen ansiota tämä yllättäen puhjennut kävelyinto...???) :) *

lauantai 28. marraskuuta 2015

Lumileikkejä ja arjen pyöritystä :)

Iineksen ensimmäinen pulkkailu ♥

Mimosa vetää Aatosta ja Iinestä pulkissaan :)

Etupihan "uudet" valot




Marraskuu vetelee loppuaan. Lumi tuli ja sitten se suli. Kerettiin kuitenkin pulkat ja wuuufit etsiä säilöstä esille ja laskea muutamat mäet omalla pihallamme. Jospa sitä lunta joku päivä saataisiin lisää... Pihalle on viritelty lisää valoja, tällä kertaa etupihan kuistille. Myös tähti on saatu ikkunaan ja olenpa vaihtanut parit verhotkin, lastenhuoneeseen ja toiseen keittiön ikkunaan. Sohvan päälle on tulleet jouluisemmat tyynynpäälliset, keittiönpöydälle on löytänyt tiensä kirpparilta eurolla ostettu liina ja sydäntarjotin. Aika punaista, aika joulusta. Ei ehkä nyt kovin jouluinen mieli vielä, mutta onhan tässä aikaa jouluun melkein kuukausi. Lasten joulukalenteri olisi täyttämistä vaille, sinne on ostettu kyllä suklaita ja ajattelin muutaman tehtävälapun laittaa sinne mukaan mm. kootkaa enkelikello, tehkää seimiasetelma valmiiksi, koristelkaa tänään joulukuusi jne. Vähän ajankohtaisia teemoja mukaellen. Meiltä löytyy myös partiolaisten joulukalenteri sekä korukalenteri. :) Ehkä hankin vielä joulukalenteriarvan, jos siitä sen vitosen saisi ;)

Viikonloput ovat kuluneet kutsuillessa, tänäänkin olin Kouvolassa ja huomennakin on parit kutsut. :) Joulukuussa tahti hiljenee suht nopeasti. Näitä joulupuuhia riittääkin aattoon asti. Perjantaina olisi tarkoitus kestitellä muutaman Iineksen vauvaryhmäläisen kanssa meillä pikkujouluja. Muutakin mukavaa on varmasti edessä. :) Arki pyörii omalla painollaan. Tällä viikolla meillä kävi muutama mamma leikkimässä ja syömässä viikolla, Juho oli yhden yön poissa kuvioista, minä lukupiireilin yhden illan (seuraava onkin vasta tammikuussa..) ja yhtenä iltana kävin ratsastamassa. Vilinää ja vilskettä! Tänään on Iisalla yökyläkaveri, minä kävin kutsujen päätteeksi parin tytön kanssa kummityttöni synttärijuhlilla ja kaikkea muutakin. 

Marraskuu sujui nopeasti, mukavasti. Ei tullut mustia hetkiä, eikä alakuloa. Ihanaa! Joulukuu tuo mieleen samantien hymyn! Joulukuu on iloinen kuukausi :) 
ps. Huomenna saa avata ensimmäisen luukun partiolaisten adventtikalenterista ;) muitten kalenterien kanssa täytyykin odottaa tiistaille asti! 

tiistai 17. marraskuuta 2015

Kuvakollaasin suunnittelua ja mietteitä muitakin..

Lapsukaisiani♥♥♥♥

Olen aloittanut nyt yhtä projektia, eli lasten kuvia kanvaasitauluiksi. On siinäkin miettimisensä millaisia kuvia haluan heistä teettää! Ja kun niitä olisi vaikka millä mitalla... Iineksen ja Iisan kuvat ovat jo teetetty/tilauksessa, mutta Aatoksen ja Mimosan kuvat ovat vielä mietintämyssyssä. Ensin oli selvä visio, että kaikista vauvakuvat... Mutta nyt mietin, pitäisikö tilata kuitenkin kuvat kun ovat vähän vanhempia? Esikoinen ei halunnut vauvakuvaa, joten löytyi kiva ponikuva. Mutta eiköhän nämä selkiydy. Yhden hääkuvankin aion teetättää lisää ja saada 1v kuvat seinälle kivasti ja ja ja :) Tällä hetkellä sisustusmietteet ovat siis vahvasti muistoissa, joita haluaa katsella seinällä. Kivoja perhepotrettejakin voisi laittaa. Niitä mitkä itselle on kaikista rakkaimpia♥

Olen jo vähän alkanut varustautua joulua varten. Ostin takapihalla uudet valot terassia valostuttamaan. Pesin myös olohuoneen ikkunat sekä keittiön toisen ikkunan, todellakin vain ulko- ja sisäpinnalta, mutta näyttävät nyt niin paljon puhtaammilta. 5 ikkunaa olisi vielä pesemättä. Juuri ennen kuin katos valmistui, oli kova rankkasade joka piiskasi olohuoneen ikkunat todella hurjan näköisiksi. Nyt onneksi kate pitää poissa sadeviirut jatkossa. :) Siihen ne sitten jäivät, siis nuo jouluvarustautumiset. No, lahjoja olen saanut haalittua yllättävän paljon, mutta silti vielä monta pakettia on ostamatta. Vielä en tiedä edes joulunvietosta sen enempää.. Missä se tänä vuonna vietetään? Ollaanko meillä kotona vai jossain muualla. Viime vuonna vietimme ihanan sukujoulun Raatin maisemissa ♥ Se painui kyllä syvälle sydämeen varmasti koko porukalle. Olisipa jouluna lunta! 

Kuukauden päästä meillä on neljäs hääpäivä edessä, jospa vaikka syömään sen kunniaksi? Kahdenkeskinen aika on aika vähissä, koska lapset. :) Mutta sitähän se nyt on, nämä pikkulapsivuodet varmasti jokaisella. Ainakin kun perheessä on 4 suht pientä lasta, yksi joka roikkuu mielellään tississä kiinni kaiket yöt, yksi jolla omatahto painaa päälle monta kertaa päivässä, yksi jolla on joku eroahdistus vanhemmista, etenkin äidistä, menossa melkoisena ja yksi esiteini. Vaikeaa tämmöistä laumaa on kenellekään saada hoitoon kovin kummoiseksi aikaa ja haluakaan siihen ei niin valtavasti ole. Se on revittävä ne pienet hetket niistä tilanteista, kun toinen istuu sohvalla ja toinen tulee viereen istumaan tai hyppää syliin, katseista jotka merkitsevät paljon, pienistä hellyydenosoituksista, silityksistä, paijailuista, halauksista ja pusuista siinä arjen keskellä. Ne tarkoittavat että minä rakastan sinua ja olet minulle maailman tärkein. Oma rakas puolisoni ja paras ystäväni. Haaveillaan siitä, että joku päivä saadaan viettää yksi päivä tai yö ihan kahdestaan jossain. ♥

Ps. pitäisi kirjoittaa useammin, selkeyttää kummasti ajatuksia... ;)

maanantai 2. marraskuuta 2015

Tunnelmia ja kiireitä viime viikoilta.. :)


Päivät ovat aika täysinäisiä. En meinaa keritä kirjoittaa blogia juuri lainkaan. Neljä lasta pitää kotiäidin kiireisenä, mutta erityisesti myös kotimyyntityöhön tuntuu uppoavan ihan kiitettävästi aikaa. Ei sillä, eipähän pääse ajatukset juuri harhailemaan väärille poluille ja se taitaa jopa helpottaa asiaa. Tarkoitan tällä lähinnä äitiini liittyvää surua, joka on viimeiset kolme vuotta ollut oikeinkin erityisen vaikeana nämä syksyajat. Lokakuusta selvittiin siis helpolla sen suhteen. Viime vuonnakin oli suht helppo lokakuu, pitihän pieni uusi Iines vauva ajatukset itsessään ja toki uudet rutiinit. Jostain syystä marraskuussa kuitenkin mieliala tummeni, tai ne kuolemanpelkoon liittyvät ajatukset tunkivat itsensä vierailemaan aina illansuussa mieleeni... Joulukuussa taas helpotti. Toivon, että tänä vuonna olisi taas vähän helpompaa sen suhteen. Tänä vuonnakin mä olen pitänyt itsestäni huolta. Olen muistanut papa-kontrollin, käynyt yökkimässä nieleskelemässä gastroskopiaputkea vatsaani, joka toki ei sattunut lainkaan, mutta oli *kieltämättä jokseenkin epämiellyttävää*... Ja koepalat olivat onneksi ihan normaalit. :) Viime viikolla hoitui hammastarkastuksessa pari vuotta sitten jo löydetty reikä. En ymmärrä, mikä minuun meni silloin ja toivoin, että hammas hoidetaan seuraavalla kerralla, kun ei ole mitenkään vaivannut? No, nyt sitten hoidettiin. Eikä sattunut kun puudutettiin. Kerroin hammaslääkärissä myös hampaista joissa tuntuu vihlomista kylmää syödessäni. Saman tyyppistä vaivaa niissä oli 4 vuotta sitten, ja niistä löytyi silloin halkeamia, jotka paikattiin. Nyt hampaissa ei kuitenkaan löytynyt mitään, eikä tuo vaiva ole (vielä) ollut niin pahana, etteikö sitä jonkin aikaa vielä katselisi. Jospa se loppuu itsestään??? :) Pahoin pelkään ettei.. Että on kroppaa huollettu ja hoidettu taas. ;) Ja onhan sitä itsestään huolta pidettävä, ei se muuten kunnossa pysy. 

Syyslomaviikko viehähti pari viikoa sitten. Me kävimme Juhon ja Iineksen kanssa Berliinissä ja siitä ajattelin kertoa omassa postauksessaan. Oli kiva ja rentouttava reissu.

Viime viikonloppuna meillä pidettiin avoimia ovia Silverjunglen vaatteiden kanssa, lauantaina Pyhäinpäivänäkin kävin kutsuilemassa ja pyörähdin itsekseni viemässä kynttilän äitini haudalle. Kuuntelin matkalla Paula Vesalan Tequila kappaleen, joka pureutui tosissaan syvälle sisimpään. "Oot mun nouseva aurinko ja mun ainoa kotimaa..." Joista tuli niin oma rakaskin mieleen, onhan tuo tequilakin ollut mukana ensimmäisillä treffeillä, tosin navasta sitä ei tullut juotua.. Mutta siitä sitten ajatukset olivatkin melkoisen herkillä, enkä olisi muualla haudalla pystynytkään käymään... Paluumatkalla törmäsin mummooni ja tätiini ja itkuksihan se meni. ♥ Olivat tullossa Pyhäinpäivän kirkosta, mun suojelusenkelini sillä hetkellä. 

Tällä hetkellä Iines nukkuu pihalla. Hän on kunnostautunut päiväunien suhteen nukkumalla välillä jopa 4,5 tunnin unet vaunuissaan. ♥ Aatos ja Mimosa piirtelevät vihkoisiinsa. Tunnin päästä Aatoksella on liikkari, jonne olen häntä viemässä. Juho hakee pojan sieltä pois. Taidamme tyttöjen kanssa käydä sillä välillä Tokmannilta hakemassa muutaman muovilaatikot Schleich-eläimille sekä My little ponyille omansa. Viikonloppuna siivoittiin, osin perinpohjaisesti. Erityisesti Iisa saa kiitosta pitkäjänteisestä työstään huoneensa suhteen, siisti sitä Juhon veljen kanssa useamman tunnin ja nyt on hyllyjä ja kirjoituspöydänlaatikoita myöden puhdasta! Jes! :D 
Viikonloppuna saatiin myös haravoitua pihamme sekä raivattua kuolleet kukat kukkalaatikoista ym. Nyt voi lumi tulla. ;) Ai ei vai? :) Kyllä vaan, sillä toppapuvutkin on kahdelle keskimmäiselle hommattua, toki on hanskoja sekä hattujakin. Ja eiköhän nuorimmaiselle sekä esikoiselle myös löydy vaatetta... On niissäkin kova homma hommata! :) 

keskiviikko 21. lokakuuta 2015

Karpaloretkellä...♥


Helliä hetkiä, karpaloretkiä... Juuri niitä oli toissa viikonloppuna tarjolla. Viime vuonna taisi karpaloretki jäädä tekemättä, harmi. Onneksi tänä syksynä perinteinen, voimia tuova, karpaloretki onnistui. Lokakuu on ollut kiireinen, työni Silverjunglen parissa on pitänyt liikkeellä ja ajatukset paljon kiinni monenlaisissa asioissa. Joten oli onni, että kalenteriin jäi yksi vapaa lauantai ja saimme viettää sen Raatilla lähes koko perheen voimin. (Esikoinen oli isällään.)

Mun rakas karpalosuoni

Iineskin kävi pyörähtämässä muun perheen kanssa suolla, mutta jättivät minut hyvin nopeasti sinne omaan rauhaani ;) Ei oikein lasten paikka tuo vetinen ja upottava suo...


Saavuimme Raatille perjantaina iltana. Aatos otti ja torkahti matkalla ja jatkoikin yöunille samantien kun pääsimme perille. Tytöt olivat vielä hetken hereillä ja sitten menimme koko porukalla nukkumaan. Raatilla oli myös tätini mies ja "serkkumme" kalastamassa ja metsällä. 

Lauantai-aamulla lähdimme suolle/ulkoilemaan heti aamusta. Suo oli aamusta huurteessa ja hieman näpit jäässä keräilin ensimmäiset desit. Jonkun ajan päästä oli lähdettävä tupaan lämmittelemään ja laitettava uunit tulille. Myöhemmin iltapäivällä kävin vielä toistamiseen karpaloita keräämässä. Tällöin saaliina oli pari litraa ja ilmakin oli lämmin ja aurinkoinen. Oikea ihanne karpaloidenkeräyssää ♥ 



Pipsa ja Mimosa :)


Sunnuntaiaamu valkeni pienen pakkasen voimalla. Kylläpä oli kaunista katseltavaa keittiön ikkunasta, kun pellolla ja puissa oli kuuraa...


Ihana ja voimauttavat pari päivää/yötä vietimme siis Raatilla. Kyllä on elämä kaunista, lokakuussakin ;) ♥ Tämän voimalla jaksoikin painaa sitten viime viikon ja tällä viikolla olemme saaneet viettää syyslomaa kauniissa säissä. :)

keskiviikko 7. lokakuuta 2015

Iines 1 vuotta ♥


"Kultahippuja hiuksiisi heitän,
suukoilla pienet kasvosi peitän,
onnea sulle tahdon vaan,
enkelin vierelles kulkemaan"

Viime viikonloppuna juhlimme rakkaan, pienen, yksivuotiaamme syntymäpäiviä. 

Vieraita oli 24 kaikkinensa, tästä puolet lapsia. Mukavasti siis tällä kertaa pääsi porukkaa paikalle ♥ :) Aloitin juhlavalmistelut keskiviikkona, jolloin leivoin lasten kanssa 2 kääretorttupohjaa (täytekakkuun) sekä marengit. Perjantaina, Valio-myrskyn puhaltaessa pihalla, leivoin loput! Onneksi sähköt eivät menneet... Hyvä tuuri kävi siis!!! Lauantai-aamuna hermoilin vielä riittävätkö tarjoilut, ja jostain ihmeestä tuli korvapuustihimo, niin päätin leipasta vielä muffinssivuokiin korvapuustit. Toki siivous tapahtui myös pääasiassa lauantai-aamuna. Hyväksi juhlien alkamisajaksi onkin meidän perheessä muotoutunut kello 15. Siihen mennessä päiväunet on yleensä nukuttu, siivottu ja saatu pöytätasot raivatuiksi ja isäntäväki yleensä juhlavaatteet päälle ja naamankin suht edustavaksi. ;) 



Synttärimenu oli seuraava:
kermainen täytekakku mansikka-banaani täytteellä ja vpun. tomusokerikuorrutuksella, Helenan suklaakakku kermavaahtokoristuksin + mansikkasosetta kastikkeeksi, marengit ranskalaisittain, Dumle-muffinssit, välimerenpiirakkaa, coctail-piirakat, suolaiset pikkukalakeksit, karneval-keksit, pienet korvapuustit sekä hedelmäsalaattia. Juomina teetä, kahvia ja mansikkamehua. :)


Iines keskittyi puhaltamisen sijaan varmistamaan, että pääsi maistamaan ainakin kermavaahtoa ensimmäisen kerran elämässään ;)


Kun aloimme avaamaan lahjoja, paikalle porhalsi samantien pari apumiestä ;)


Iines sai ihania lahjoja:
ksylofonin, pienen leikkihellan tarvikkeineen, suloisen bodyn ja neuletakin, muumi-aterimet, oman ruoka-alustan ja mukin+aterimet, muumi-pyyhkeen ja -kupin, paidan ja sukat, pehmolelun ja rahaa. Oman perheen lahja on vielä hankkimatta, mutta kortti sentään jo kirjoitettu ;)


Oikeana synttäripäivänä käväistiin sitten neuvolassa ottamassa tuoreet mitat.

Iines 1 vuotiaana (mitat 10kk)
pituus: 70,7 cm (68 cm)
paino: 8040 g (7570 g)
päänymp. 43,3 cm (42,4 cm)

"Onnea 1-vuotiaalle! Olet mahtava hymytyttö. Konttaat, kävelet hyvin tukea vasten. Sanoja tulee jo useita, uusina anna ja ei. Kasvat hyvin & tasaisesti omilla käyrillä. Syöt hyvin & monipuolisesti. Hampaita tullut paljon. Kaikki ok."

Lisäksi neuvolakäynnillä Iines sai 2 rokotetta. Näistä nousi pieni lämpö illalla, joka on jatkunut vielä seuraavana päivänäkin. Muuten ok. Seuraavan rokotuksen haemme 1 kuukauden päästä. 

*     *     *

Neuvola oli siirtynyt evakkoon entisen vuodeosaston puolelle. Samaan paikkaan siis, missä äitini oli 2,5 vuotta sitten joka toisen viikon hoidossa... Kuinka ollakaan lastenneuvolan terveydenhoitaja oli huoneessa 2. Muistot tulvahtivat samantien mieleen 2,5 vuotta taaksepäin. Ja hieman kurkkua puristi... Saman huoneen oven kun edellisen kerran suljin, kävin silloin hyvästelemässä rakkaan äitini...♥ Elämä jatkuu...

perjantai 2. lokakuuta 2015

Jotakin uutta meidän vauvalle ♥

Vauvavuosi alkaa vedellä viimeisiään, viisi päivää enää jäljellä! :O Tai no, kunhan Iines oppii kävelemään, niin sitten ainakin jo taapero. ♥

Nyt syksyn tullen on saanut hankkia uusia juttuja... :)


Viime talvena Iines tarkeni hyvin lampaantaljan kanssa vaunukopassa, mutta täksi syksyksi/talveksi täytyi ostaa lämpöpussi bugiksien ratasosaan. Hetken niitä etsiskelin ja melko pian löysinkin tämän MiniRodinin mintunvihreän ihanuuden. Ei tarvinnut kauan miettiä. Eiköhän tuosta pääse ajastaan hyvin eroon, kun ei enää tarvitse. ;) Meillä on pari MiniRodinin talvipukua myös, jotka pitäisi myydä kirpparilla pois. Kunhan saisi vaan aikaiseksi. Pessyt sentään molemmat olen. 


Ja sitten neiti suloisuus tarvitsi tietysti äidin edustaman Silverjunglen ihanan pehmoisen, 100% puuvillaa olevan neulehaalarin lapasilla. Ja tietysti myös suloisen pipon, joka onkin juuri näille säille oikein sopiva. Haalari on kätevä niin lämpöpussissa nukkuessa kuin automatkoillakin lämmittämässä. 


Välikausihaalarin suhteen olin "hieman" myöhäisherännäinen. Iineksellä on ollut käytössä Bogin 68 cm kokoinen välikausihaalari, joka sinänsä on kyllä vielä ihan sopiva, mutta siinä ei ole ollenkaan teknisiä ominaisuuksia. No, eiköhän se tuulta jonkin lailla pidä, mutta muutaman metrin konttailut nurmikolla ovat kastelleet polvet sukkahousuja myöden märiksi. :( Joten löysin tämän Racoonin puvun, mukavasti alennuksesta, koossa 74. Uskoisin, että Iines mahtuu tähän vielä keväälläkin. Jollei nyt ota melkoista kasvuspurttia. ;) Mimosan aikaisen vk-puvun olin jo kerennyt myymään aikaisemmin pois, samoin Aatoksen vauvapuvun.


Aliexpressistä shoppailin muutamat kengät. Nämä olivat pienimmät tennarit tässä mallissa. Vähän vielä isot Iinekselle, mutta kenties keväällä? (Eikä maksaneet kovin montaa euroa.) (Toiset tossukat olivat samanlaiset pinkit mokkasiinit, kuin aiemminkin olen ostanut, mutta yhtä kokoa suurempina.)


Tilasin myös nämä suloiset kerhotossut♥ 

Jonkin verran sisävaatteitakin on tullut ostettua, mutta ei nyt mitenkään kovin paljon. Lähinnä nyt Silverjunglea, mutta joitain bodeja ym. voisi kyllä hankkia lisää, kun vaatekokona 74 alkaa olla juuri passeli. 68 vaatteissa hihat alkavat jäämään nafteiksi. :) Synttärit toki edessä, että ehkä sen jälkeen näkee, mitä tarvitaan.

Onpa muuten muka vaikea keksiä lahja tälle neljännelle yksivuotiaalle. Haluaisi hankkia jotakin spesiaalia, mutta mitähän se sitten olisi? Hmm... Huomenna olisi edessä leipomissessio. Olen tehnyt nyt täytekakkupohjat sekä marenkeja ranskalaisittain. Suunnitelmissa sämpylät, varmaan taas sitä hyvää välimerenpiirakkaa, Helenan suklaakakkua, jotkun pikkumuffinssitkin voisi olla hyviä... Täytyy nyt vielä miettiä! Onhan tässä vielä aikaa huomiseen... ;))) 

keskiviikko 23. syyskuuta 2015

Paluu arkeen..

Viime viikolla tehtiin sämpylöitä neljästään :)

Paluu arkeen on sitten tosiaan alkanut reilun 3,5 kuukauden isännän työttömyyden jälkeen. Kolmas päivä jo menossa ja hengissä ollaan. ;) Vielä viikonloppuna angstailin mielessäni, kuinka en tule selviytymään kotona yksin kolmen lapsen kanssa ja vieläpä kutsuilut siihen päälle... Mutta ei se maanantai kuitenkaan niin paha ollut. Vielä kun onnistuin saamaan Iineksen ja Aatoksen päiväunille samaan aikaan ja Mimosa katseli DVD:ltä kulkuria ja kaunotarta, niin mullahan oli jopa reilu puolituntia aikaa tehdä työjuttuja, laitella emailia ym. Samalla join kupin kahvia ja kynttiläkin paloi pöydällä. Se on vaan asennekysymys näköjään, kuinka täällä pärjää. ;) 

Tänään kävimme Pärnämäen perhekerhossa lasten kanssa esittelyvaatteet mukanamme. Matkalla Iinestä alkoi yskittämään ja lopulta puklasi vaatteilleen. Tietenkään ei ollut mitään vaihtovaatteita mukana, mutta onneksi sentään pieni pyyhe, jolla sain suurimmat onneksi kuivattua. Viime ja edellisenä yönä Iines itkeskeli selvästi uutta hammastaan. Tähän mennessä tulleet hampaat eivät ole juuri kipua aiheuttaneet, mutta tämä nyt tuleva poskihammas onkin sitten toinen juttu. Yöllä annoin lopulta Panadol supon kipuun. Onneksi auttoi ja saimme yön nukuttua suht levollisesti. Sitä ennen Iines itkeskeli selkeää kipuitkua hyvän aikaa, eikä rauhoittunut tissille tai muutenkaan. Pikkuisen myös nenä nuhisee, mutta liittyykö sitten tuohon hampaaseen? Muut ollaan tällä hetkellä onneksi terveitä. 

Tällä hetkellä meillä on kodinkonekorjaaja käymässä. Viime viikolla pyykinpesukone alkoi pitää järkyttävää ääntä ja korjaaja totesi siitä laakerit menneen. No, mietittiin, ostetaanko jo uusi kone, mutta sitten tuumattiin, että teetetään korjaus. Jos tuolla vielä muutaman vuoden pyykkiä pesisi? Suht kovaäänen vempainhan tuo on aina ollut, mutta pesujälki on ollut oikein hyvää, eikä ole muutenkaan temppuillut, vaikka nyt 9 vuotta vanha Elektrolux on. Toivotaan, että saadaan muutama vuosi yhteistä pesuaikaa vielä. :) Kuusi koneellista pyykkiä kerkesin tässä viikon aikana käydä pyöräyttämässä isäni koneella. Hyvinhän tuo sillä sujui, mutta on se vaan kohta taas luksusta pestä tuossa omassa pyykkikoneessa pyykkiä... ;) Mukavasti sitä on kertynytkin tällä aikaa pestävää, kun vaan nuo pakolliset pyykit tullut pestyä muualla. Päivittelin tässä kodinkonekorjaajalle samalla, että eilen tuli imuroitua ja siivottua, ja asunto on taas täynnä majoja, legoleikkejä sekä nukkeleikkejä... Kuin joku olisi räjäyttänyt pommin lastenhuoneessa ja lelut lentäneet pitkin taloa! Korjaaja kertoi olevansa itse kuuden pojan isä, että hän kyllä muistaa, ja naureskeli, että niinhän se menee! :D

torstai 17. syyskuuta 2015

Intiaanikesän viikonloppu :) ja turinoita tästä hetkestä..











Kesä alkaa olla jo hieman taakse jäänyttä elämää... Viime viikonloppuna kuitenkin pääsimme nauttimaan muutamana päivänä intiaanikesän lämmöistä rakkaissa Raatin maisemissa. Syötiin, Juho paistoi muurikalla lettuja, saunottiin rantasaunalla... Haaveiltiin... Vietettiin lopulta kaksi yötä maalla. Mä kävin välillä pitämässä kutsut Mikkelissä, mutta palattiin sitten takaisin maalle. Nyt ei varmaan sitten vähään aikaan keretäkään Raatilla yöpymään, ainakaan koko perheen voimin. 

Juho sai mukavan uutisen viime perjantaina, jolloin kuuli että työelämä kutsuu taasen ja itseasiassa jo ensi viikon maanantaina... Ollaan vietetty tässä viimeistä viikkoa tällä erää kahden aikuisen voimin kotosalla. Työttömyys siis meidän perheessä selätetty 3,5 kuukauden jälkeen! :) Jee!

Kuinkahan sitä taas selviää näiden lasten kanssa itsekseen? Juhon työmatkan on 120 km suuntaansa, joten ihan hetkessä ei työpäivän jälkeen kotona olla... Ja sitten on ne kokoukset. No, onhan tässä ennenkin selvitty ja jaksettu, mutta todennäköisesti viikonloppuja odotetaan taas ihan erilailla kuin aiemmin. Minä yritän tosin kutsuilla mahdollisimman paljon viikonloppuisin ja viikolla lähialueella. Saan siinä vähän omaa aikaa ja näen ihmisiä, ja teen siinä sivussa niitä töitäkin. Luottavaisin mielin kohti tulevaa, eiköhän se muutaman kuukauden kuluttua taas lutviudu. 

Nyt elämme Iineksen vauvavuoden viimeisintä kuukautta. Haikeaa! Nopeasti on vuosi vierähtänyt. Neiti konttaa kovaa kyytiä, nousee seisomaan ja uusimpana taitona: yrittää kiivetä joka paikkaan... Tahtonainen se tämäkin lapsi on. ♥ Ei varmasti jää huomaamatta, vaikka pieni onkin. Ehkä vähän pippurinenkin sille päälle sattuessaan. ;)

Aatos on nyt kolmivuotias. Tahtoikä pahimmillaan. :) Tiedätte mitä tarkoitan. Ihana poika, ei siinä mitään, mutta kun tulee se jokin, missä omaa tahtoa koetellaan, niin sitähän sitten tosissaan koetellaan. Mutta kai se tämäkin jossain vaiheessa helpottaa. 

Mimosa on neljä vuotta. Hänen elämässään oli hetki aika tasaista, mutta näytti jäävän se helppous taakse jo jonkin aikaa sitten. Mimosa on kehitellyt jonkun sortin "eroahdistuksen". Tämä näkyy kerhoon mennessä sekä jumpassa. Ei haluaisi jäädä kumpaankaan. Ei, vaikka kerhossa käy pikkuvelikin (reippaasti) ja kerhotädit on tuttuja monen vuoden varrelta. Muutaman kerran olen nyt huutavan tyttären kerhoon jättänyt... ja poiminut kotiinhakiessa hymyilevän, iloisen tyttären, joten elän toivossa, ettei nyt ole pahemmin vielä traumatisoitunut. Kolmivuotiaana Mimosa jäi kerhoon reippaasti, hyvä että aina edes vilkutti äidille... :)

Iisa taas viitosluokkalainen ihana esimurkku ;) 

Ja minä, keski-ikäinen kotiäiti, joka näyttää edelleen viihtyvän paremmin kuin hyvin omakotitalossaan, lapsilauma kaitsettavanaan. Kohta muuten täytyykin laittaa ratsastuskamat päälle, hakea esikoinen ja lähteä ajelemaan kohti talleja... Joka viikkoinen ratsastustunti odottaa! Jiihaa! :)