perjantai 30. tammikuuta 2015

Iines 3kk ♥


Vielä kerkee julkaista 3kk blogipostauksen, ennen kuin Iines täyttää neljä kuukautta... ;)

3 kk neuvolassa käytiin kun Iines oli 3kk ja viikko päälle, nythän ikää on siis jo 3kk ja 3 viikkoa.

3 kk 1vko mitat (2 kk mitat)

paino 5290 g (4080 g)
pituus 58,5 cm (54 cm)
pään ymp. 38,5 cm (37,4 cm)

"Olet mahtava hymytyttö. Kasvat hyvin. Rintamaitoa syöt omaan tahtiin, riittää hienosti. Yöt nukut hyvin, syöt muutaman kerran. Päivällä nukut vaihtelevasti. Hienosti päätä kannattelet, lattialla viihdyt. Heijasteet ok, aukile ok. Silmä vielä vuotaa." 

Seuraavaksi 4 kk lääkäri

Rokotteet otettiin suunnitelman mukaisesti, yhdistelmärokote, pneumokokki ja rota (II annos). Illalla olitkin sitten itkuisempi ja huomattavasti käsittelyarka. Lämpöä 37,1. Onneksi reaktiot menivät ohitse vuorokauden kuluessa. 


Nämä kuvat tuli otettua kun täytit juuri sen 3 kk. Olet näissä kuvissa minun vanhassa mekossani, joka on aikain saatossa päässyt toki hieman vaalenemaan, mutta täysin siisti mekko muuten. Oli vuosia Liisukka-nukella päällä. Iisalla tai Mimosalla tätä en ole jostain syystä tajunnut pukea päälle, mutta onneksi nyt tuli mieleen, että tätähän voi vieläkin oikeasti käyttää muutkin kuin vain nuket. :)

Vaatekoko on kolmen kuukauden iässä ollut 56-62. Nyt lähestyttäessä neljää kuukautta alkavat 56 vaatteet olla pikku hiljaa jäämässä pieniksi. Jotain bodeja ja yöpukuja on vielä jotka käyvät. Joitain mekkoja olen jo sitten hankkinut 68 koossa, niissä kuitenkin liikkumavaraa vähän paremmin kuin vaikka housuissa.

Tuo silmä tosiaan vielä vuotelee ja on rähmäinen joka aamu, mutta onneksi se ei ole kertaakaan vielä tulehtunut. Joten odotellaan kyynelkanavan suurentumista iän myötä. Myös tuo pieni nenä on vieläkin usein tukkoinen ja keittosuolaliuosta joudun laittamaan lähes joka yö nenään. Sillä onneksi räkä tulee pois nenästä, eikä ole tarvinnut mitään härpäkkeitä hankkia. Onneksi Iineksestä tippojen laittaminen on yleensä ihan mukavaa touhua. :)

Vaippakoko on ollut nyt kakkonen ja viimeksi kaupasta ostin kolmoskoon vaippoja yökäyttöön. Liberoja ollaan nyt käytetty, mutta voisipa sitä muumejakin ostaa taas suomalaisen työn tueksi. :) Iho-ongelmia ei ole onneksi ollut. 

Muutama päivä sitten rapsuttelin ensimmäistä kertaa karstaa päälaelta pois. Harjasin hellästi Tangle Teezerillä, jolla karsta lähti yllättävän hyvin ja helposti pois.


Tuo hampaaton hymy ♥ sulattaa niin sydämen. 
Kuvassa myös Pupunalleksi nimetty pehmolelu, jonka Iines sai Päivi-tädiltä. 
Se on yksi suosituimmista halimis- ja maistelukavereista!


Kolmen kuukauden iässä olet harjoitellut kovasti jo kääntymistä, vielä tosin et ole pyörähtänyt, mutta varmasti on lähellä jo sekin päivä. Iines viihtyy todella hyvin lattialla viltin päällä seuraten samalla Mimosan ja Aatoksen touhuja tai jos telkkari on päällä, niin kovasti katselee sinne suuntaan. Välillä saattaa kikatella itsekseenkin ja tehdä kovasti jumppaharjoituksia. Myös koko nyrkin tunkeminen suuhun on tällä hetkellä ilmeisen mukavaa puuhaa! :D Ääneen kiljahtelua on myös nauramisen yhteydessä, välillä höpöttelet etenkin äidille niitä tärkeitä juttujasi, yleensä pidemmän kaavan mukaisesti.

Aamupäivästä laitan usein vauvan päiväunille vaunuihin, samalla kun lähdemme Aatoksen ja Mimosan kanssa ulkoilemaan. Jos ulkoilut jostain syystä jäävät, niin laitan Iineksen joka tapauksessa nukkumaan unensa vaunuihin. Perhekerhosta tullessa taas siirrän Iineksen kopasta vaunuihin jatkamaan uniaan, kun yleensä automatkalla kerkeää nukahtamaan. Pihalla unta riittää reilu pari tuntia. Illemmalla sitten yleensä Iines nukkuu unet sisällä. Vähän vaihdellen moneltako ja monetko torkut. 

Iines on ihan rintalapsi, mutta pärjää myös aika pitkiä aikoja ilman tissiä. Siinä missä muut vauvani ovat ottaneet mielellään huikkaa silloin tällöin, vaivaan kuin vaivaan, niin Iines ei juuri tissiä halua turhaan syödä, vaan ottaa sitä sitten kun on nälkä. Olen käynyt nyt pari kertaa hiihtämässä kuuden kilometrin lenkin, ja Juholla ei ole ollut mitään ongelmia olla Iineksen kanssa sillä aikaa, vaikka onkin ollut ilta-aika. Tällä hetkellä ainakaan ei siis ole mitään maidontilaussessiota menossa. Välillä rinnat tuntuvat tosi täysiltä ja yritän tarjota tissiä, niin ei käy! Mutta eiköhän tuo neiti tiedä milloin on nälkä ja milloin täytyy tehdä tilausta! ;)


Vasemmalla minä vuonna 1980 ja oikealla Iines 2015.
Uskoisin että mun kuvat on otettu 6kk ikäisenä ja Iines tässä nyt 3kk.
Onhan meissä jotain samaakin näköä, mut Iisa ja Mimosa on kyllä olleet enemmän mun kopioita. Hauskaa nähdä miltä tämä vaaleampi tyttäreni näyttää vanhempana ♥

maanantai 26. tammikuuta 2015

Pienet poseeraukset ja uusia vaatteita..

 

Meillä näyttää asuvan pieni miesmallin alku ;) 
Kuvailin muutamia ostamiani vaatteita ja Aatos vaati väliin äitiä kuvailemaan myös vähän tärkeämpääkin: "Ota, äiti, kuva minusta". On hän vaan sellainen nappisilmä ♥_♥ kuvassa erottuu vielä pieni arpi, kun Aatos otti potkurin kanssa lähikontaktia. Onneksi ei sentään silmään sattunut.


Toki se oli äidin pikkutytötkin kuvattava. 
Mimosa näyttääkin kuvassa syöttävän Iinekselle sormeaan...

Lauantaina käytiin Mikkelissä pienellä shoppailureissulla ja samalla mukaan tarttui lapsille vaatteita. Tällä kertaa Iinekselle ja Aatokselle. Kävin vasta Iineksen vaatekaappia läpi ja huomasin kauhukseni, että pikkutyttäreni mekot ja muut hepeneet alkavat olla vähissä. Tilannehan oli korjattava välittömästi. Onneksi oli vielä jotakin alennusmyyntejä, ja Newbien kevätuutuuksiin oli puhelimessa varalla -25% alennusviesti yhdestä tuotteesta. Aatoskin on taas venynyt sen verran pituutta, että uusia housuja oli pakko ostaa muutamia kerrallaan. Samalla löytyi myös traktori-kerhotossut. :) Keskiviikkona olisi edessä vielä kauden ensimmäiset Meandi-kutsut! Saas nähdä minkälaisella repertuaarilla niistä selvitään? ;)

Newbie mekko ja leggarit, kokoa 68.

Kappahl body ja sukat, sukkahousut Lindex

Kukkahaalari Lindexistä ja Newbie pöksyt, molemmat alennuksesta

Aatokselle 104 cm vaatetta + kerhotossut Lindexistä

Shoppailureissun päätteeksi mentiin ystäväni tyttären luo syntymäpäiväjuhlille. Ihanaa oli käydä, mutta omalta osaltani juhlat päättyivät armottomaan päänsärkyyn... Ilta menikin siitä selvitessä. Niska-hartiapäänsärkyä ollut tässä nyt useampana päivänä niin, että on ollut pakko lääkitä itseään särkylääkkeillä. Uskon, että tää on vielä sitä sairastamani taudin jälkipyykkiä, ehkä? No, oli tai ei, sunnuntaina kävin hiihtämässä 6,1km valaistun lenkin. Se teki kyllä hyvää hartioille ja ennen kaikkea kunnolle! ;) Huomiselle ollaan suunniteltukin jo Iisan kanssa samaista lenkkiä illan urakaksi. Toivottavasti tytär jaksaa hissutella perinteisellä tyylillä vetävän äitinsä rinnalla koko matkan... ;)

keskiviikko 21. tammikuuta 2015

Särkyä, kolotusta ja punoitusta...


Nyt täytyy sanoa, että jos olisin tiennyt mitä rintamaidonluovuttamisen lopettamisesta seuraa, jatkaisin edelleen luovuttamista hyvin tiiviisti... Reilu viikko sittenhän luovuttamisen lopetin ja kuin seinään... Seuraavana iltana alkoikin tuntumaan olo kipeälle, jäseniä särki, päätä ja lämpö alkoi nousta. Tissit olivat kipeät ja toisessa tulehduksen alku! Onneksi mulla oli vielä tuo sähköpumppu ja tyhjentelin tissejä parinsadan millilitran verran.. Se helpotti ja sain rintatulehduksenkin estettyä. 

Mutta joku virushan siinä oli sopivasti tarjolla ja iski heikentyneen kunnon huomatessaan kimppuun. Keskiviikon jälkeen myös to ja pe meni 37,5 asteen lämmöissä. Kroppaa särki, välillä nivusta, päätä, alaselkää... Kävin jo pe tsekkauttamassa pissanäytteen tk:ssa, joka oli kunnossa, pika-crp:kin katsottiin ja se oli 18. Viikonloppuna kuumetta oli aamuisin 38,2. Lääkitsin itseäni parasetamolilla, koska olo oli niin inhoittava.. Käytännössä lepäsin koko viikonlopun, kun Juho oli lasten kanssa. Maanantaina vointi tuntui jo normaalilta, olimme lähdössä perhekerhoon, kun vessassa huomasin ihoni olevan kauttaaltaan punainen. Tilasin lääkärille ajan. Taudiksi ajateltiin jotakin virusta, joka aiheuttaisi punoittavan ihottuman tai sitten nokkosrokko. Sain allergialääkettä lääkkeeksi. Tiistaina heloitin kahta kauheammin ja kortisonivoidetta suositeltiin laittamaan iholle lisäksi. Iltaa kohden taas lämpö nousi 37,2. Nyt, keskiviikkona, ihopunoitus alkaa pikkuhiljaa väistymään, mutta taas on 37 lämpöä, viluttaa ja jäseniä särkee. Yhyy! On niin kurja olo! En onneksi usein ole sairaana. mutta tuntuu, ettei jaksaisi edes sitä vähääkään sairastaa. Tässä sisällä touhuilen pikkuhiljaa asioita, mut pihalle ei ole mitään asiaa. Voi kunpa huomenna olisi jo ihan "normaali" päivä, ilman minkäänlaista kolotusta, vilutusta tai lämpöä... Peukut pystyssä sille!


Toissa viikonloppuna tein ladun takapihallemme. Mimosan kanssa hiihtelimme parina päivänä ja Aatoskin halusi kertaalleen koettaa miltä suksiminen maistuu. Hienosti sujui ensikertalaiselta. Myös Mimosakin meni kuin vanha tekijä. ;)


tiistai 13. tammikuuta 2015

Rapiat 27 litraa maitoa

Mimosa tekemässä lumienkeliä ♥

Tänään lypsin viimeisen kerran sairaalalle. Oman kirjanpidon mukaan maitoa tuli pumpattua 27140 ml. Kolmisen kuukautta ja 292 lypsykertaa. Kymmeniä pullojen keittämisiä, maitojen kuljetteluja sairaalalle. Viimeisimmät maidot on nyt vielä viemättä, samoin sähköinen lypsykone ym. Olihan tuo urakka, mutta onneksi mieluinen sellainen. Toisinaan tuntui raskaalle, etenkin joulunaikaan ja sitten taas välillä tuntui, että tässähän tuo menee kaiken sivussa. Haikeutta, sitäkin on koettu viimeisimpinä päivinä, vaikka toisaalta mielessä onkin ollut helpotus. Tänään mä kirjoitan esimerkiksi tätä blogitekstiä ajalla, jolloin mä ennen lypsin maitoa ja huomenaamullakaan ei tarvitse aloittaa aamuaan ylimääräisillä hommilla. Ehkä tää haikeus tästä? ;) Kaikkeen sitä kiintyy! :D Mä toivon että tää arki tulee tästä hieman vielä helpottumaan kun tämä urakka on nyt loppunut. Ehkä toivon turhia?

Slow down.

Noin mä olen joutunut miettimään näitten kolmen kanssa kotona ollessa aika ajoin. Saatikka sitten kun esikoinenkin on myös tässä koulun jälkeen. Isäni totesi tänään, kun näimme sattumalta kaupan pihalla ja Aatos kertoi, että me mennään kauppaan, että no onhan teillä aikaa. Jäin hetkeksi sitä miettimään, ja totesin mielessäni että niinhän se on. Mikäs tässä valmiissa maailmassa. Aatos kerkeää päikkäreilleen sitten myöhemminkin. Vaikka tarkoituksena ei ollutkaan kuin vain pikaisesti pyörähtää hakemassa kaupasta jotakin evästä. Kauppaan päästyämme painelimmekin koko porukan kanssa abc:n puolelle syömään. Hiiteen einekset! Kanakeitto maistui etenkin minulle, salaatit sitten enemmän pienelle porukalle. Kävimme kaupassakin vielä syömisen päälle. Tällä kertaa selvittiin ilman itkupotkuraivareita. Ne ovat etenkin Aatoksen suosiossa tällä hetkellä. 

Oon yrittänyt muutenkin miettiä tuota elämän hidastamista tässä arjessa. Tottakai välillä on kiire. Voin jo arvata, että huomenna ainakin, kun on Iineksen neuvola klo 10. Mutta muuten mennään kun keretään. Arki on jotenkin paljon helpompaa, kun ei ole kiire koko ajan siellä oman pään sisällä. Joskus olen hetken saattanut pohtia, pitäisikö mun esimerkiksi opiskella tässä samalla? Saisin jotakin "hyötyäkin" näistä kotivuosista, kuten monet tekevät. Mutta jo hetken päästä oon jo miettinyt, että eiköhän nää kolme pikkuista tässä reilussa kolmessa vuodessa ole jo ihan tarpeeksi. Sekä lisäksi paukkuja on vienyt äidin kuolema ja surutyö. Ehkä mä voin vain olla just nyt näin ja "levätä" työelämän paineista. Nauttia tästä juuri sellaisena kuin se tässä ja nyt on. Puistoilua, ruuanlaittoa, lasten tappeluita, sylittelyä, esimurkkuilua, uusien taitojen oppimista, vauvan naurua, kodin sekasortoa, siivousta, sisustamista, kerhoja, käsitöitä, ystäviä, kavereita. Mut yhden harrastuksen ajattelin tässä kuitenkin aloittaa! Aikuisten akrobatia kuulosti sen verran mielenkiintoiselta, että lähdettävä kokeilemaan miten vielä taipuu vai taipuuko? ;)

perjantai 9. tammikuuta 2015

Haaste 2-3 litraa vettä päivässä.


Mä en yleensä ole harrastanut uuden vuoden lupauksia, mutta tänä vuonna tarjolla oli sen verran helppo haaste, että ajattelin koettaa. :) Tarkoituksena olisi siis juoda päivässä 2-3 litraa vettä.

Kuvista on pakko kommentoida vähän, ennen kuin jatkan lisää haasteesta:
Onpahan muuten karmeen iso kuva ja vielä omasta nassusta. :D Vasemmalla puolella siis naama naturelli. Oikealla puolella mulla on perinteinen ehostukseni. Enpä juuri enempää päivisin meikkaa, mutta ilman ripsaria tunnen itseni aika orvoksi. Käytän myös BB-voidetta lähinnä mustia silmänalusia vaalentamaan, sipaisen sitä hieman myös nenään ja nenän alle. Poskiin sipaisu poskipunaa. Joskus kulmiin kulmakynää, mutta nykyään harvemmin sitäkin. Hymyllä onneksi saa edes jotain pelastettua ;)

Tosiaan haasteen sain kälyltäni facebookissa. Veden juonnin luvattiin tekevän monin verroin hyvää! Myös esimerkiksi mustien silmänalusten luvattiin vaalenevan jne. Itsehän olen kyllä silmänalusten vaalenemisen suhteen melko skeptinen. :D Sen verran tummat on suvunperintönä, että tuskin kymmenenkään litraa vettä päivässä niitä vaalentaisivat. Mutta katsotaan nyt. Kuukauden jälkeen pitää ottaa kuva kasvoista uudelleen. Tapahtuiko mitään?

Toki imettävälle ja maitoa luovuttavalle riittävä nesteensaanti on muutenkin tärkeää. Päivisin olen yleensä juonut muutaman kupin teetä, pari kuppia kahvia, sekä vettä tai mehua ruuan yhteydessä. Janojuomana tietysti vesi tähänkin asti. Mutta aika vähän sitä on tullut hörpittyä, tai ei ainakaan paria litraa kyllä missään tapauksessa.

***

Nyt on kulunut siis viikko siitä, kun aloitin haasteen. Ensitunnelmat ovat olleet seuraavat: 

* 2-4 litraa vettä on mennyt helposti päivän mittaa
* vesi maistuu parhaiten huoneenlämpöisenä
* vessassa käynnit ovat lisääntyneet
* olo tuntuu kenties virkeämmältä?
* nyt tuntuu vaikealta ajatella, että ei joisi sitä kahta litraa vettä päivässä! :D
* Paino on pudonnut huimat 100 grammaa :'DDD
* silmänaluset eivät näytä yhtään vaalentuneilta ;)

Mutta palataanpa haasteen pariin viimeistään kun kuukausi tulee täyteen. :)

keskiviikko 7. tammikuuta 2015

Paluu arkeen...



Niin se loppui, koululaisen ja työläisen lomat. Pitkät olivat kuin mitkä ja taas olisi opeteltava tähän perusarkeen. No, onneksi toissapäivänä oli jo yksi "harjoittelupäivä", kun Juho oli Tampereella kavereitaan moikkaamassa. Minä onnistuin samana päivänä ulkoiluttamaan lapsia, pesemään kolme koneellista pyykkiä, tekemään lasagnea ruuaksi, Mimosan kanssa leivottiin banaanikakku, lisäksi taisin kutoa vähän sukkaa ja korjata parista villapuvusta löytyneet reijät ect. Kyllähän mä tän arjen taidan, mutta kieltämättä kaksin aina helpompi. ;) 

Mimosa on lopettanut päiväunien nukkumisen kokonaan ja touhuileekin nukkumisajan itsekseen leikkien tai minun kanssani touhuten. Aatos ja Iines nukkuivat hetken tänään samaan aikaan päikkäreitä, mutta ehei, ei enää. Iines leikkii tällä hetkellä vieressäni sitterissä lelukaaressa olevilla leluilla. Koululainenkin on kotiutunut kaverinsa kanssa ja Mimosa kyselee: "miks kukaan ei leiki mun kaa?" Hän siis haluaisi isojen tyttöjen touhuihin mukaan, mutta ymmärrettävästi aina ei pääse...


Mä en ole vielä raaskinut ottaa tonttukortteja seiniltä pois. Tuo kortti on jotenkin erityisen söpö. En taida kiirehtiä sitä siitä pois koko talvena.. ;) Tähtilamput tilasin syksyllä Elloksesta ja tuo isompi tähti on AmandaB:stä ostettu.


Mimosa leikkimässä legoillaan. Pukki toi muutaman dublon lisää :)


♥ Suloinen poseeraaja :)


Kai se olisi joku päivä yritettävä tsempata ja kerätä pikku hiljaa joulujuttuja pois. Kuusi lähtikin jo sunnuntaina, alkoi mokoma kasvamaan ja Juho sai siitä sen verran reippaat allergiakohtaukset, että lähti samantien... No, onneksi muilla ei ole niin kiire. Tonttuverhot voisi yrittää vaihtaa seuraavina.. ;)


Viikonloppuna käytiin Kirkkonummellakin tuoreen kummityttömme Alman ristiäisissä. :) Siellä menikin koko päivä. Mä olen yrittänyt käydä päiväsaikaan kävelemässä aina silloin kun olen vaan päässyt. Täytyy nyt yrittää ulkoilla mahdollisimman paljon valoisaan aikaan lastenkin kanssa. Tekee hyvää mielelle. Onneksi lumi tuo valoa iltoihin.

lauantai 3. tammikuuta 2015

Hyvää uutta vuotta 2015! :)


Me matkasimme taas uutta vuotta viettämään Leppävirralle, veljeni perheen luokse. Tällä kertaa meidän lisäksemme sinne oli saapunut toinen kaveripariskunta lapsineen. Kahdeksan lasta - iältään 11v - 2kk, pitivät huolen, että menoa ja meininkiä riitti. Isoimmat olivat enemmän kiinnostuneempia rakettien paukkeesta, toki meidän kaksivuotias uskaltautui tällä kertaa jopa isin sylissä sisäkuistille ihmettelemään. Viime vuonna ilotulitteet hirvittivät molempia 2 että 3 vuotiasta, että toivoin paukkeen vain sammuvan mahdollisimman nopeasti. Syksyn venetsialaiset olivat vielä liikaa myös molemmille pikkuisille, mutta joulukadun avajaisissa raketit alkoivat olemaan Mimosan mielestä jo kovin kiinnostavia, Aatos oli taas autossa isin sylissä turvassa... Mutta suunta siis rohkaistumaan päin pikku-Aatoksenkin kohdalla. Minä pysyttelin paukkujen ajan sisätiloissa vauvan kanssa, myöhemmin myös Aatos ilmestyi viereeni kuistilta. :)

Ennen pauketta oli kuitenkin tarjolla herkkuja niin ruuan kuin kahvittelujenkin kanssa. Nakit ja perunat maistuivat jokaiselle, kuten myös salaatti ja juustot, jäätelöt sun muut naposteltavat. Lasten ilotulitus oli kahdeksalta. Toinen perhe lähtivät kotiinsa ja me muut laitoimme lapset nukkumaan. Mimosa halusi serkkutytön viereen nukkumaan ja Aatos nukahti lattialle, myös serkkutytön viereen. Veljen vaimo ansioituneesti nukutti koko katraan. Minä nukuttelin vauvaa, jonka ensimmäinen yökyläreissu tämä oli. Olimme ottaneet mukaamme matkasängyn, jossa Iines nukkui paremmin kuin hyvin. Uskomaton lapsi! :D Nyt mä alan ymmärtää matkasängyn idean. Aikaisemmat lapsethan eivät ole matkasängyssä koskaan nukkuneet, vaan äidin kainalossa kiehnänneet... Saunoimme ja puolenyön aikoihin katselimme Vesileppiksen hienot ilotulitukset suoraan keittiön ikkunasta! :) Me aikuiset valvoimme yli kahteen, mutta onneksi lapsiakin nukutti mukavasti lähemmäs yhdeksään saakka.

Mullahan oli lypsyvehkeet mukana, onneksi niiden kanssa puljaaminenkin onnistui ihan suunnitelmien mukaan. Mut olihan siinä taas kunnon paletti pakata lapsien tavarat, nukkumisjutut, vaunut, uimapuvut ja vielä pumput, purkit, kylmäkallet sun muut mukaan yhden yön reissulle. Pakkaaminenhan se lähtemisestä aina niin vaivalloisen tekee... Mutta mukavaa oli olla kyläilemässä, että toki pakkaaminen oli vaivan väärti! ;)

Uudenvuodenpäivänä miehet ottivat lapset ja suuntasivat Vesileppikseen uimaan. Minä, Iines ja veljenvaimo lähdimme tekemään pientä reippailua vaunuja työnnellen. Ai että olikin liukasta, hyvä että pääsin kengilläni eteenpäin. Jonkin aikaa taivallettuamme, Juho soitti ja pyysi tulemaan Vesileppikseen. Aatos oli vain pelännyt uimahallissa, joten oli viisainta hakea pikkumies pois. Pikku reppana. Potkurin kanssa haettiin pikku-ukko takaisin sekkulaan. Makaronilaatikko maistui oikein hyvin, ennen kuin Piia luki hänelle Puppe-kirjaa, jonka jälkeen uni jo painoi silmää... :)
Illemmalla ajelimme takaisin kotiin. Mä aloitin villasukatkin matkalla ja ne etenivät autonkyydissä hyvän matkaa..

Iines ensimmäistä yötä yökyläreissulla :)

Serkukset vuoden ensimmäisenä päivänä ilmapatjalla löhöilemässä

Iines ja rakas pupunalle toivottelevat ihanaa vuotta juuri sinulle ♥