lauantai 28. helmikuuta 2015

Rastit seinään! Jospa tästä vaikka olo helpottuisi?


Minä olen saanut muutaman viime päivän sisään pari pitkäaikaista tehtävävihkon rästityötä valmiiksi.

* Aatoksen ristiäiskuvat albumiin
* Äidin hautajaiskuvat albumiin

Nyt tuli vihdoin se fiilis, että nämä kuvat on saatava nyt työstetyiksi. Oikeastaan tunne oli "nyt ne on vihdoin saatava tehdyiksi!!! Nyt tai ei koskaan! Kuvathan on tilattu jo aikaa sitten. Hautajaiskuvat kuukausi hautajaisista ja Aatoksenkin ristiäiskuvat pari vuotta sitten. Kuitenkin liittyivät samaan raskaaseen elämänvaiheeseen. Olihan Aatoksen ristiäisissä äitini ensimmäistä kertaa meillä (ja kotonaan) käymässä leikkauksen jälkeen ja sen jälkeen hän palasi takaisin kuntoutusosastolle. Ensimmäistä kertaa siis neljään kuukauteen muualla kuin sairaalassa. Ristiäisissä oli mukana niin äidin luottohoitaja (ystäväni), sekä suuri arsenaali hoitovälineistöä imulaitteista tippaletkuihin sun muihin. Selvitiin kuitenkin. Hautajaiskuvat olivatkin sitten oma lukunsa. Jo vuosi sitten pistin albumin tilaukseen. Mutta siihen se sillä erää jäi. Kuvat saivat odottaa. Ei vielä pystynyt.

Nyt kaksi vuotta hautajaisista aloin uudelleen käymään kuvia läpi, laskin ne ja päädyin ostamaan vielä uuden valokuva-albumin. Kuvia oli niin paljon, etteivät ne olisi siihen ensimmäiseen ostamaani mahtunut. Nyt albumissa on hautajaiskuvat, kuvat muistotilaisuuden jälkeen mummolassa ja seuraavalta päivältä kuvat haudalta sekä lopussa kuvat äidin kuolinpäivältä. Kyllä siinä yksi 200 kuvan albumi täyttyi lähes kokonaan kuvista. Toki albumissa on myös tekemäni hautajaiskutsu, kuolinilmoitus, surunvalittelukortit sekä kirjoitin vielä kukkavihkoissa olleet tervehdykset albumiin ylös. Ilman kyyneliä ei tästäkään urakasta tietenkään selvitty, mutta sain urakan kuitenkin valmiiksi.

Ja nyt voin olla tyytyväinen. Yksi homma saatu tehdyksi. Nyt ne kuvat ei enää muistuta mua olemassaolollaan, tekemättömän työn muodossa. Nyt äidin hautajaisiin ei enää liity mitään, mikä pitäisi saada tehtyä valmiiksi. Siis mitään konkreettista. Toisaalta olo on taasen väsynyt. Kävinhän samalla läpi blogini kirjoitukset samalta aikakaudelta. Harvoin niihin tekee mieli palata, mutta nyt oli senkin aika. Luin myös adressit ym. Toisaalta koin jopa jonkin sortin iloa, surun ohella. Iloa siitä, että jaksoin asiaa työstää, käydä nämä tunteet läpi ja sain sen (albumin) vielä valmiiksi asti tehtyä. Hyvä minä! Ehkä mielestä vierähtää tätä myöten myös jokunen painolasti, toivon ainakin. 

Mieli työstää äidin kuolemaa omilla tavoillaan. Välillä tuntuu siltä, että vaikka miten on helvetti asiasta puhunut ja kirjoittanut silloin kun asiat ovat olleet ajankohtaiset, enkä sulkeutunut sisimpääni, niin ei sekään tunnu riittävän. Jos jonkin sortin omaa kuolemanpelkoa/sairastumisen pelkoa. (Onneksi tuo äidin kasvain ei ole periytyvää.) Niin ensimmäisenä syksynä äidin kuolemasta kuin nyt vähän jälkeen Iineksen syntymän. Tässä vaiheessa vuotta jo tuntuu onneksi vähän helpottavan, kun aurinko lisääntyy ja toki ajanjaksollisestikin äidin viimeinen syksy/talvi oli sitä rankkaa aikaa (miksei kesäkin), ja jollainlailla kai sitä rankkuutta elää mielessään vielä kerran/pari läpi. Toivottavasti ensi syksynä ei enää tuntuisi näin pahalta. Kun oikein ahdisti, ei tehnyt mieli miettiä koko äitiä saati puhua hänestä. Yritin vain olla ajattelematta tai saada jotakin iloista mieleen tai ainakin jotain neutraalia. Ja se tuntui onneksi auttavan, niin kuin oma rakas puolisokin läsnäolollaan. 

Mutta kyllähän noita rästissä olevia hommia riittää... ;) Valokuvia pitäisi tilata vaikka kuinka ja yksi kuvakirjakin on työn alla. Onneksi näihin ei liity niin suurta latausta kuin näihin edellä mainittuihin valokuviin. Olen alkanut myös täyttää vauvakirjojakin nyt ahkeraan tahtiin. Jospa nekin saisi oikeasti edes hetkeksi ajantasalle.. :)

tiistai 24. helmikuuta 2015

Iisan huoneen uudet verhot ja "verhot"


Iisan huone on kokenut suurimman muutoksen kodissamme muutettuamme tänne. Huoneessa on vaihtunut niin lattia, tapetti kuin seinän värityskin osittain. Myös iso kaappijärjestelmä on purettu pois ja tehty uusi lukuparvi/sänky/vaatekaappi/säilytysjärjestelmä tilalle. Lisäksi on uusittu valaistusta, laitettu hyllyjä ja lehdille säilytyspaikkoja ym. Mutta otetaan nyt pieni pala kakkua kerrallaan ja aloitetaan uusimmasta ompeluksesta. :)

Ehkä noin reilu vuosi sitten kävimme Ikeassa ja ostin sieltä tätä ihanaa kangasta. Ajatuksena laittaa sitä ikkunan viereiselle seinälle mutta ei se siihen sitten oikein kuitenkaan "sopinut". Huoneeseen tehdyssä sisustussuunnitelmassa oli alunperinkin vinkattu toista kangasta, mutta sitä ei sillä hetkellä puljussa ollut. Tämä oli kuitenkin väreiltään oikein kiva, joten ostin kangasta jokusen metrin! :)


Parvi on tehty laudasta ja entisestä kaapistosta jääneistä hyllyistä. Yläparvelle ostettiin Ikeasta sängyn sälepohja uutena. Puuosat maalasin valkoiseksi muutamaan kertaan. Vielä pitäisi portaiden viereen kehitellä joku ovi tai kangassysteemi.

Juho teki tuon lukuparven/säilytysjärjestelmän mutta ovien osalta se jäi "mietintämyssy" alle pitkäksi aikaa... Lopulta sain vision tehdä huoneeseen ostamastani kankaasta tuplatyynyyn päällisen (parvella). Sitten visio suureni ja aloin mallailemaan kangasta vaatekaapin peitteeksi ja sehän olikin mitoiltaankin oikein sopiva! :) Samasta kankaasta tuli vielä verhokappa! 

Hyllyjen eteen tulleeseen kankaaseen tein kujat sekä ala- että yläsaumoihin ja ostin verhotangot, joilla kiinnitin kankaan paikoilleen. Alhaalla oleva tanko pitää taas kankaan suorana ja ryhdikkäänä. Kivat tuli! :) Antavat mukavasti ilmettä huoneeseen! 



tiistai 17. helmikuuta 2015

Laskiaisviikonloppu!


Sunnuntaina vietettiin laskiaista. Muuten oli mukava päivä mutta meidän Mimosa onnistui jo heti aamulla satuttamaan itsensä omalla pihalla olevassa mäessä. :( Oli laskenut pehmoliukurilla masullaan, naama eteenpäin ja eikös naama raapiutunutkin sitten jäiseen mäkeen. Verta ei juuri tullut, mutta oikea poski/suu/leuka ihan turvoksissa ja nenän vierestä raapiutui nahkat, kuten ilmeisesti myös huulen sisäpuolelta. Sen verran kipeä naama oli, ettei tyttö suostunut syömään mitään koko päivänä onnettomuuden jälkeen. Illalla annettiin suppo, joka vähän helpotti oloa. Yöllä Mimosa sitten heräsi ja pyysi juotavaa. Aamulla jo vähän puhui ja joi pillimehua. Sunnuntaina tyttö ei puhunut kuin ynähtelemällä, tänään jo puhui, mutta suu kiinni. Päiväruualla sain maistamaan 2 tl viiliä. Myöhemmin Juho toi suklaata ja sitä sentään vähän meni alas. Lopulta pyysi itse jopa ruokalusikallisen muusia ja kermaviilikastiketta. Niin ja lettuja. Isi teki pienelle lettuja, yhdestä letusta maistui reilu 1/4 osa. Onneksi illalla nähtiin jo vähän hymyäkin pikkuisen huulilla. Huomenna jo varmasti taas helpompi päivä. Olipas kurja laskiaisaamun onnettomuus.

Muuten viikonloppu meni kotosalla ja lähimaastoissa pyöriessä. Lauantaina kävimme Kisalassa laskemassa mäkeä, syötiin hernekeitot ja kiertelimme keskustassa katsomassa millaisia taideteoksia oli lumenveiston SM-kilpailuissa valmistumassa. Myöhemmin saunoimme papan luona ja sunnuntaina kävimme molemmat aikuiset vuorotellen hiihtämässä. Mukava pakkassää oli, aurinko onneksi lämmitti ja ylimääräinen fleesetakki, kuumakin tuli. :) Illemmalla kävimme kaveriperheen luona mäenlaskussa, jonne oli saapunut muutama muukin perhe. Reilu 20 henkeä taisi olla kaikkinensa. Mäenlaskun lomassa syötiin myös makkarat ja herkuteltiin laskiaispullilla. Mimosakin laski vanhemman/isosiskon kanssa pulkalla mäkeä, vaikkei puhua pukahtanut tai herkuilla herkutellut. Jollei tuota Mimosan harmittavaa onnettomuutta lasketa, oli meillä muuten oikein kiva viikonloppu! :) Mulla on tällä hetkellä hiihtokilometrejä 54 kasassa. Sata olisi mukava saada täyteen, mutta se kyllä vaatii myös hyvien hiihtosäiden jatkumista, sekä oman terveydentilan pysymistä kunnossa! Peukut pystyyn siis molemmille! :) Kerran hiihdettiin kälyn kanssa 12 km, mutta muutoin olen hiihdellyt sitä 6,1 km valaistua latua. Siinä tulee jo hyvä hiki ja tietää urheilleensa. ;)

lauantai 14. helmikuuta 2015

Neiti neljä kuukautta ♥

Iines nukahti kesken illanvieton viltilleen... ♥

Kävimme heti helmikuun alkupuolella lääkärineuvolassa ja siellä oli kaikki hyvin. Uudet mitatkin saatiin.

4 kk mitat (3 kk mitat)

paino 5700 g (5290 g)
pituus 60,1 cm (58,5 cm)
pään ymp. 39 cm (38,5cm)

"Suloinen, tyytyväinen tyttö. Kasvaa tasaisesti, sirorakenteinen. Sydämestä tai keuhkoista ei poikkeavaa. Vatsa palp O. A.Fem +/+. Iho siisti. Lonkat napakat. Alaraajoihin tukevasti varaa. Vatsamakuulla hyvä kyynärnoja. Yritys eteenpäin jo on. Liikkeet ja esineen käsittely symm. Punaheijaste norm. Katseella hyvin seuraa. Aukileet norm."

Seuraavana 5 kk neuvola + rokotteet.

Tällä kertaa ei tosiaan rokotteita annettu. Huh! Viimeksihän Iines oli käsittelyarka ja vähän lämpöäkin nousi. Pieniä oireitahan nuo, tiedän, mutta silti ikäviä lapselle. No, jospa seuraavan kerran rokotteista ei tulisikaan mitään. Kasvua Iines jatkaa siellä saman alarivin tuntumassa kuin aiemminkin. Ehkä siinä kuitenkin pientä nousua oli ylöspäin? ;) No, pikkuruinenhan hän on edelleen.


Näin pääsi käymään, kun Iines vietti aikaa lattialla. Neiti touhuilee jo sen verran paljon, että siirtyilee jo itse viltin päältä pois. Myös viikon sisään opittu selältä mahalleen kääntyminen on tuottanut lisää työtä vanhemmille! :D Vähän väliä olisi käännyttävä, kerran jopa on Iines onnistunut kääntymään takaisin selälleenkin ja siitä taas masulleen... Masulla ollessa kädet ja jalat veuhtovat kovasti, niinkuin tässä nyt kiire olisi lähteä liikkumaan omatoimisesti! Onneksi yöt ovat rauhallisia kääntyilyn suhteen. Siellä neiti makaa joko tissin vieressä tai sitten omassa sängyssään, pienen tyynyn päällä ja on tyytyväinen oloonsa. :)

Myös kiljahtelua ja ääneennauramista on alkanut tulemaan nyt kun neljä kuukautta saavutettiin. Mutta myös pientä vierastelua satunnaisesti, pappaakin kerran. 

Vaippakoko on edelleen päivisin 2 ja yöllä 3. Mietin tänään, pitäisikö turvakaukalosta ottaa jo se pienennin pois.. Hyvinhän tuo on vielä istuimeensa mahtunut. :)

Päivisin Iines on alkanut nukkumaan pitempiä pätkiä ulkona vaunuissaan. Maksimi taitaa olla tällä hetkellä neljä tuntia pikku pakkasessa. Ihanaa! Toisinaan jos herää ja ei meinaa uni tulla vaunujen veivaamisesta huolimatta, olen siirtänyt vaunut sisään ja yllättäen uni jatkuukin sisällä vielä tunninkin. Nuo Cobra-radiopuhelimet ovat toimineet kyllä tosi hyvin itkuhälyttiminä, niiden säätäminenkin on helppoa. Illalla Iines ottaa vielä 1-2 torkut joiden kestot vaihtelevat. Yöllä syödään jokusen kerran, varmaan 3 herätystä. Tosin itsehän en kyllä edes juuri herää, vaan jatkan unta samantien kun tyttö on rinnalle saatu.

Ruokapuolella rinta maistuu edelleen ykkösenä ja muutahan ei tässä ole vielä edes tarjollakaan. Jospa sinne puoleen vuoteen päästäisiin täysimetyksellä.

Kylpeminen on oikein mukavaa. Tosin sitä tapahtuu noin kerran viikossa, joten ei sen ahkerampia kylpijöitä olla. No, muut perheenjäsenet toki käyvät useammin sentään. Iineksen iho on ainakin tällä hetkellä moitteeton. Minkäänlaista atopiaan viittaavaa ei hänellä vielä ainakaan löydy, toivottavasti ei tulekaan.

Sisarusten leikkejä on hauskaa seurata. Toisinaan Aatoksen päiväuniaikaan myös Iines on hereillä Mimosan kanssa. Tällöin olen usein lukenut lapsille sadun, jonka jälkeen Mimosa on lähtenyt olohuoneeseen leikkimään/katsomaan Rölliä ja halunnut Iineksen seurakseen viltille. Sillä välin olen ollut hetken Aatoksen kanssa, kunnes tämä on vaipunut unilleen. Aatos nukahtaa onneksi tosi nopeasti päiväunilleen, tarvetta vielä tuntuu olevan niille. Nukutusajan Mimosa ja Iines ovat pärjänneet hyvin toisensa kanssa. :) 

Tämmöisiä 4 kk kuulumisia täällä kertaa! :)

sunnuntai 8. helmikuuta 2015

Valmistuneita ja keskeneräisiä käsitöitä :)

Viime postauksesssa mainitsin tekemistäni käsitöistä. Nyt sain niitä viimein kuvattuakin. Olkoonkin, että osa jo käytössä "kuluneita"... :D Eipä näitä tekeleitä kyllä muistaisi jollei yhtään ottaisi kuvia muistoksi. Joku neulontapäiväkirja voisi tietysti olla kiva lisä, jonne voisi ohjeitakin kirjoittaa paremmin ylös. 


Pitkävartiset villasukat 7 veljestä -langasta, koko 43.
Nämä meni veljeni jalkoja lämmittämään. :)
(4 puikot, 16 silmukkaa puikolla, varressa 120 krs.)



Nämäkin tehty 7 veljestä langasta, koko 46.
Malli fb:n Voihan villasukka! -ryhmästä. Varressa 15 krs 2o, 2n jonka jälkeen 2 riviä 2n,2o ja sen jälkeen 2 riviä 2o, 2n jne yhteensä 42 kerrosta yhteensä. Tämän jälkeen 5 krs 2o, 2n.
(4 puikot, 16 s. puikolla)



Tämän virkatun pipon tein jo ennen Iineksen syntymää syksyllä, mutta nyt vasta sain aikaiseksi napata kuvat. Tämän ihanan pipon olen bongannut fb:n virkkaus-ryhmästä. Ohje on Pipon ytimestä -blogista. Kiitos Sinille ohjeen suomennuksesta. :) Lankana tässä Novitan Onni (100% akryylilanka). Kiva tuli. Lisäsin vielä nuo kukat pipoon, kun sen verran lankaa jäi vielä yli. Aiemmin olin tehnyt tästä 200g kerästä Iisalle sukat.

Pienen kukan ohje: 5 ketjusilmukkaa renkaaksi, 10 kiinteää silmukkaa renkaaseen, yhteen silmukkaan pylväs, pitkäpylväs, pylväs, kiinteä silmukka x 5.)


Nämä lapaset valmistuivat Mimosalle pari viikkoa sitten. Menivät samantien käyttöön ja ovatkin jo sen näköiset että käytetty on! :) Mimmin lempivärit. Hän itse valitsi langat jämälangoistani. Olen joskus vuosia aiemmin tehnyt Iisalle samalla mallilla lapaset, joten nämä oli suoraan kopioitu niistä. Turkoosi on muistaakseni Novitan Nallea ja vaaleanvirheä on Novitan Woolia. Tehty puikoilla nro 3, 12 silmukkaa puikolla.


Tässä eilen aloitettu villasukan alku. :) Ihastuin niin tuohon sinapinruskeaan ♥ vaikka en osaakaan sitä itselläni pitää päällä, on onneksi ystäviä joille nämä voi lahjoittaa, kunhan valmistuvat. :)


Myös pari ristipistotyötä pitää aina olla työnalla ;) Viime kesänä aloitin vasemmalla olevan krassiliinan tekemisen. Nopeasti into vaan lopahti ;) Seuraavana pitäisi liinan reunat huolitella... Työn tylsintä puuhaa. 

Oikealla olevan ihanan Bambi-taulun tilasin Coloren nettikaupasta. Tätä olenkin nyt tehnyt iltapuhteina. Kivaa vaihtelua villasukkien teolle, vaan sen verran enemmän käy harteisiin, että täytyy tehdä pikku hiljalleen.

torstai 5. helmikuuta 2015

Juhlatunnelmaa ja arkea.. :)


Meidän mummo täytti viime viikonloppuna 85 vuotta! 
Tässä kummityttöni maalama taulu päivänsankarista ♥ :)

Juhlia vietettiin suvun ja lähimpien ihmisten kesken Raatilla. Mummon kaikki sisarukset olivat saapuneet paikalle, väkeä oli kaikkinensa 40 kappaletta. Mukavasti meni päivä herkutellen. :)



Iines päiväunilla juhlahumun keskellä ♥

*     *     *

Nyt on jo helmikuu ja Runebergin päiväkin oli tänään. Eipä tullut syötyä torttua, mutta lippu sentään salkoon vetäistiin vähän ennen puolta päivää... Ihania talvipäiviä on ollut nyt jo pidemmän aikaa. Mä olen kerennyt käymään hiihtämässä viitisen kertaa ja kilometrejä on kertynyt 36. :) Pisin 12 km lenkki heitettiin kälyn kanssa viime sunnuntaina. Muutoin olen hiihtänyt 6,1 km valaistua latua. Onpa ollut mukavaa! :) Kyllä siinä tosiaan hien saa pintaan ja kunto varmasti kasvaa lenkki lenkiltä! Toivottavasti hyviä hiihtosäitä jatkuisi pitkälle kevääseen. Huomiselle olisi seuraava lenkki jo suunnitteilla. :) Mä olen ollut tosi yllättynyt, miten hyvin Iines on pärjännyt ilman tissiä hiihtojeni ajan. Aikaisemmat lapset kun ovat olleet enemmän tissin perään ja ottaneet ilolla huikkaa, etenkin iltaisella. Iines pärjää kyllä hyvin tunnin poissa oloni, joten olen voinut hiihdellä rauhassa. :) 

Mitähän muuta... Koko ajan tapahtuu paljon pieniä asioita.. Esikoisen ilmoitin kesäksi heppaleirille, Mimosa taas aloitti tammikuussa Kissankelloissa jumppaamisen, Aatos juttelee pitkiä juttuja ja osaa jo olla päiväkuiva. Tosin vaippa on ollut vielä päikkäreillä ja reissuissa. Minä olen tehnyt käsitöitä; muutamat sukat, Mimosalle lapaset, Bambi ristipistotaulua ja sain viimein jopa ommeltua Iisan huoneeseen sisustustyynyn päällisen ja verhon. Ja sen verran aivoriihikin suostui toimimaan, että kehittelin viimein Iisan vaatekaapin eteen mielessäni kivan verhosermin. Se ei ole vielä valmis, mutta odottaa siksakkausta ja parin kepukan hankkimista. Kunhan se on valmis, voisi viimein ottaa kuvat mitä muutosta huone on kokenut tässä reilun vuoden aikana! :D Pikku hiljaa asiat etenevät ja joskus jopa valmistuvat! ;)